Olen hyvilläni, kun jälleen pitävät Herättäjäyhdistyksen kirkkopyhä, ei siitä mihinkään pääse. Yritin erota kirkosta kai vähän hämärän rajoilla, koska kun mietin tajuissani, en oikein pitänyt itseäni viisaana. Vaikka kuin minua harmittaa lähinnä nuoret papit ja kotiseurakunnan menot. En saanut lomaketta täytettyä tai postitettua tai jotain sillä minulle soitettiin virastosta hieman kummastunut puhelu. Olette yrittänyt liittyä kirkon jäseneksi, mutta kun te olette jäsen...
Minä nauroin sitä seikkaa.
Puistolan kirkossa oli lähin, ja seurat. Saarnassa oli enemmän ajatuksia kuin kerkisin ottaa vastaan, ja jäädessäni miettimään yhtä, putosin ja harmitti suunnattomasti. Päätellen virkkeen lopusta olisin saanut vastauksen seikkaan jota mietin. Tai ajatuksen.
Seurapuheet kauttaaltaan olivat hyviä, Irman, mutta Kimmo Saareksen Busanin uutiset kyllä järkyttivät. Siellä pitivät KMN: n suurseurat niin sanoakseni. On niillä virallinen nimi joku muu. Tiesin että joku yleinen hälinä oli, miekkari kun viisausihminen Karttunen laittaa naamakirjasn asialinkit, jotka voi lukea.
Kaikkea. Siellä oli ollut koko ajan enemmän tai vähemmän huutelijoita eli koko ajan mieltä osoitettiin ja pahimmassa tilanteessa tarvittiin mellakkapoliisit suojelemaan kokouksen osanottajia. Esineitä heiteltiin, muualta kuulin että myös luonnontuotteita, niin sanoakseni, huudettiin, KMN on saatanasta, ynnä muuta. Kai näytin järkyttyneeltä, sillä Kimmo tuli juttelemaan, ja kertoi että siellä on kaksi kirkkoliittoa, jousta suurempi on evankelikaalinen ja he kai yksinkertaisesti väärin informoituja. KMN heidän mukaansa ajaa Koreaan diktatuuria... Se oli kamalaa. On jokin evankelikaalinenkin kirkkoliitto ja heillä omat maailmankokouksensa. Kuulin siinä että kaksi suomalaista seurakuntaa on halunnutkin sen jäseniksi.
Soitin illalla kotiin, että oliko myrsky vienyt jomman kumman vanhuksista. Ei, olivat pysyneet sisällä. Tästä täytyi puhua. Kirkossa oli oloni levollinen, kun ajattelin niitä lastenlapsia ja mietin missä nyt on kukin meistä... Vanhukset radion ääressä, lapsi numero neljä Turussa Maata näkyvissä-festareilla, lapsi kolmosen sijainnin tosin sekoitin, vielä seuroissakin olin kuin niiden kaikkien kesken koolla, mutta iltapuhelussa äitini muisti miten pelkäsin nuorena ja siitä puhuimme. Hyvä että hän nyt kysyi. Kyllä hän sitten muisti ne uskovien tempaamiset ja nauroi, ja totesi, ettei sille kai mitään mahda, mille altistuu.