Taidat tarkoittaa enemmänkin ajattelua kuin ajatuksia. Ajatus saattaa olla nimittäin meistä täysin ulkopuolinen asia eli jonkun toisen esittämä, tai jostain lukemamme tai kuulemamme. Ajattelulla rakennamme käsityksiä siitä, mitä tapahtuu pään sisällä ja itsemme ulkopuolella. Ajattelun taso taas perustu omaksumamme tiedon laatuun. Tunteet ja asenteet vaikuttavat ajatteluumme. Meillä voi olla myös ajatusluutumia tai asenteita, jotka rajoittavat ajatteluamme.
Voi olla myös niin, että olemme niin paljon keskittyneet omaan ajatteluumme, ettemme ota lainkaan huomioon ympäristöäämme. Olen huomannut, että joskus ajatteluprosessi on niin intensiivinen, etten kuule enkä näe, mitä ympärillä tapahtuu.
Pursiainen käsitteli tätä aihetta kirjassaan "Jumala". Hän puhuu ihmisen "liitolaisesta", sillä hän tarkoittanee alitajuntaa, omatuntoa tai jotain, mitä Freud kuvaa termillä "id".
Pursiaiselle tämä liittolainen saattaa kuitenkin olla enkeli, joka ohjaa ajatuksiamme.
Tuolla ihmisen "minän" määräytymättömyydellä, josta kirjoitin aikaisemmin, tarkoitin oikeastaan jotain tämänkaltaista. Kun mennään tarpeeksi syvälle ihmiseen, sieltä ei oikeastaan enää löydy mitään, mikä olisi se "minä". "Id" kuulostaa melko epämääräiseltä, suorastaan pelottavalta paikalta, jota emme itse tunne. Ihmistä on siis mahdoton löytää hänen "sisimmästään" tämä ajattelun mukaan.
Siinä vaiheessa tulee mielekkääksi etsiä "minuutta" ihmisen ulkopuolelta. Mitä tämä nyt ikinä sitten tarkoittaakaan. En väitä ymmärtäväni edes puolia tästä höpinästä, mutta minähän vain referoin muiden ajatuksia.
Se kai on sallittua, vaikkei niitä ymmärtäisikään oikein. (E=mc^2)