Jotkut tulkitsevat Raamattua siten, että tulee vielä aika, jolloin muodostuu jonkinlainen yhteisuskonto, jossa sitten kaikki ovat yhtä, eli se, että eri uskonnon edustajat ovat jossain vaiheessa tulevaisuudessa yhteisellä uskonnollisella aterialla, niin voi hyvinkin toteutua.
Itse en yllättyisi. Tämän päivän kehityksessä on sellaisia merkkejä, että näin voi hyvinkin tapahtua vielä meidän päivinämme.
Itse luonnollisesti en aio mennä niihin kuvioihin mukaan, tässä asiassa olen suvaitsematon. Sisällön suhteen olen äärimmäisen suvaitsematon, kuoren suhteen olen hyvin suvaitsevainen. Mielestäni sisältö on tärkeä, ei ne kuoret, joka sisältöä ympäröi.
Mitä siis tulee eri kristillisten yhteisöjen tapoihin (=kuoriin) olen varsin suvaitsevainen. Jos joku tulee kyselemään esim. että "oletko uskossa", annan hänen kysellä. Ei se minulta ole pois. Ja tärkeä kysymys se onkin. Jos joku taasen tulee kehumaan omalla nöyryydellään tai sillä, kuinka huono alatien kulkija hän on, kehukoon. Ei se minulta ole pois. Nöyryys on hyvin tärkeä asia, kyllä sitä tulisi jokaisen omaltakin kohdaltaan kysellä. Jos joku tulee käännyttämään minua, käännyttäköön. Mielestäni siitä suuttuminen on oman ylpeytensä jukituomista.
Minulla on omat kuorensa, miksei muilla saa olla omiansa?
Mitä sitten tulee sisältöön, en hyväksy mitä tahansa sisältöä. Jos joku tulee luokseni ja kertoo, että jokin esim. kristillisissä kirkoissa luettava uskontunnustuksen kohta on nykytutkimusen valossa erheellinen, kerron hänelle, että en usko häntä ja että en edusta tuota näkökantaa.
Erimielisyyttä ei pitäisi pelätä, peräänkuulutankin sivistynyttä suhtautumista niihin, joiden katsotaan olevan väärässä tai ajattelevan eri tavalla, kuin minä. Erimielisyys on normaali ilmiö ihmisjoukossa.
ps.
Myönnän kyllä, että jos joku esim. kehuskelee omalla nöyryydellään ja sitten, kun ilmenee, että ei se nöyryys ollutkaan aitoa, niin toki suututtaa ja saatan jotain sanoa. Tässä minulla on kasvun paikka.
Tarkoitan siis sitä, että jos joku esim. kertoo, että hän on todella huono ihminen ja jos sitten myönnän uskovani häntä ja jos hän sitten suuttuukin, kun häntä uskoin, niin eihän se ihminen mikään nöyrä ollut. Kunhan valehteli. Ja se suututtaa.