Olin eilen Äänessä ja Vimmassa soittamassa. Edeltävänä yönä näin tämänlaisen unen:
Bändikisa oli pidettämän Koskelan nuorisotalolla, kuten oikeastikin oli. Lähdin matkaan reilusti ajoissa, koska en tiennyt reittiä paikalle. Koskelaan päästessäni nuorisotalo osoittautui koulukseni (Sibelius-lukioksi), ja sisäänpääsy tapahtui maanalaisen avaruushissin kautta. Siinä sitten hississä pohdin syntyjä syviä avaruuden läpi kiitäessäni. Edelleen siis maan alla. Päästyäni perille esiintymislava oli ruotsinluokassani, joka oli täynnä ihmisiä. Olin hieman myöhässä, bändikaverit istuivat luokan edessä pulpeteilla, kitaristi melodikalla ja rumpali kattilalla ja puurokauhalla aseistettuna. Itse olin unohtanut soittimeni kotiin, mikä ei sinänsä haitannut, koska kilpailun tuomaristo hetimiten tuli ilmoittamaan meille, ettemme saisi soittaa ollenkaan, koska rumpali oli soittanut heille suutaan.
Uni oli enteellinen, ei tullut meistä vielä tähtiä.