Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 14.06.19 - klo:08:18

Otsikko: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 14.06.19 - klo:08:18
VK 389  Jumalan haltuun anna

Hollannissa 1539 / Ruotsissa 1697

https://www.youtube.com/watch?v=DVCqD4_auas
 
1.
Jumalan haltuun anna
nyt tiesi, tarpeesi
ja Herran huomaan kanna
surusi, murheesi.
Hän, joka sinut loi,
sinulle hengen soi,
tarpeesi kaikki tietää.
Hän auttaa tahtoo, voi.

2.
Niin heitä haltuun Herran
ristisi, vaivasi,
ne armossansa kerran
hän kääntää parhaaksi.
Ennen kuin luuletkaan
hän ehtii auttamaan,
ja ristit, tuskat, vaivat
hän poistaa aikanaan.

3.
Lujasti mieleen paina
ja älä unohda:
on lapsillensa aina
laupias Jumala.
Hän uskovaisiaan
ei hylkää milloinkaan,
vaan huolen heistä kantaa,
on heidän suojanaan

4.
Siis Herran tietä kulje
vakaana uskossa
ja sydämesi sulje
maailman himoilta.
Ja armahtajaasi
vain luota alati.
Jos mikä täällä kohtaa,
hän kulkee kanssasi.

5.
Jos joudut epäilyksiin,
kun murheet saartavat,
niin Herran kädet yksin
sinua kantavat.
Kaikissa vaiheissa
on Herra turvana.
Hänelle kiitos olkoon
armonsa avusta!
   
 
Andreas Oilenius 1734. Uud. Carl Gustaf von Essen 1867, Elias Lönnrot 1869. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984.

 
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 17.06.19 - klo:07:27
SV 48  Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat


1. Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat.
Näin kiitosta kaikukoot taivaat ja maat.
Hän, Jeesus kun armonsa köyhälle suo,
tie vihdoinkin auki on Luojamme luo.

2. Ei esteeksi orjuuskaan kelvata saa,
ei syntisi, vaikka se kauhistuttaa.
Siis kiinnitä katseesi vain Karitsaan,
hän kahleemme tullut on katkaisemaan.

3. Ja vaikka on muotosi kerjäläisen,
niin Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin puutteesi myöntäen helmaansa jää.
On haavansa lääkettä elvyttävää.

4. Vaan vieläkö, sieluni, piileskelet
ja Herrasi kasvoja taas pakenet?
Hän ryysysi vie, puvun lahjaksi tuo
ja seurassaan rauhan ja armonsa suo.

5. Työ, taistelu, vaivat, ne voimamme syö,
vaan taivaassa kerran on päättyvä yö.
Kun Kristuksen kirkkaus yllämme on,
soi kiitosta virtemme loppumaton.

Matti Paavola 1847, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, H. Lipiäinen ja J. Löytty 2015


VK 211 Jo joudun mun sieluni heräämähän:

https://www.youtube.com/watch?v=X0nheFZgi5g
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 19.06.19 - klo:07:33
SV 124  Järjen tie kun harhauttaa


1. Järjen tie kun harhauttaa,
Hengen voimaa pyytää saa,
jotta oikein opitaan
Isää, Poikaa tuntemaan.

2. Olkoon Jeesus iloni,
Herran sana turvani.
Armo olkoon lohtuna
matkan ahdistuksissa.

3. Jeesuksen jos unohdan,
omin voimin vaellan,
tieni päättyy kuolemaan,
taivaaseen en saavukaan.

4. Luottaa tahdon häneen näin,
että jaksan eteenpäin.
Herra kun on suojana,
yöni vietän rauhassa.

5. Kuule, Jeesus, minua,
matkalaista taluta.
Sido armon siteellä,
rakkauden ikeellä.

6. Älä jätä orvoksi,
korjaa talteen sieluni
luokse lunastettujen,
eteen armoistuimen.

7. Kasvoista jos kasvoihin
Jumalani kohtaisin,
veisailisin kiitoksen
Pyhän Kolminaisuuden.

Efraim Jaakola 1827, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013


Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 24.06.19 - klo:07:53

VK  326   Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan

Toisinto Pohjanmaalta

https://www.youtube.com/watch?v=v-A9FdN-aFs
 
1.
Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan,
on nimes suuri, pyhä, kallis aivan,
ja armosi on vakaa, määrätön,
taivaankin tähtein yli ääretön, ääretön.

2.
Myös minulle on armosi näin suuri,
sinua, Herra, kiitän siitä juuri.
Loit minut kuvaksesi, Herrani,
vahvista kaikkeen hyvään lastasi, lastasi.

3.
Isäni, aina armostasi aivan
pois minut autoit alta vaaran, vaivan.
Kätesi antoi turvan väkevän,
suojele vielä halki elämän, elämän.

4.
Synnistä minut olet pelastanut,
käärmeeltä pään jo rikki musertanut.
Lahjoitit armosi ja rauhasi,
ne Kristus kuolemallaan ansaitsi, ansaitsi.

5.
Armosta anteeksi suo kaikki tyynni
Kristuksen tähden syntini ja syyni.
Palvella sinua suo uskossa
ja anna autuus taivaan levossa, levossa.

6.
Suo, etten koskaan pyhää sanaa kiellä,
se yksin turvan antaa tuskan tiellä.
Se lohtu ainoa on vaivassa,
sen valo johtaa kohti taivasta, taivasta.

7.
Haltuusi uskon koko elämäni,
henkeni, voimani ja tehtäväni.
Oi, siunaa työni kunniaksesi
ja lähimmäisenikin parhaaksi, parhaaksi.

8.
Luo minuun lujaa mieltä, rohkeutta
julistamaan taas armon avaruutta
ja valtaa, kunniaasi korkeaa.
Se yli taivaittenkin kohoaa, kohoaa.

9.
Yhdessä kristikunta kaikkialla,
etelän, pohjan, idän, lännen alla,
sinulle, Kristus, tuokoon kiitoksen,
Isälle ylistyksen ikuisen, ikuisen.
   
 
Laurentius Paulinus Gothus 1633. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Julius Krohn 1880, komitea 1937.

 

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 26.06.19 - klo:07:30
Sävyisä paimenemme

https://www.youtube.com/watch?v=NveYYFXacXk
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 26.06.19 - klo:07:38
Sävyisä Paimenemme, SV   183

Jaakko Haavio 1968

1. Sävyisä Paimenemme,
hiljennä mielemme.
Uudista sydämemme,
tee taipuisaksi se,
niin että armon vastaan
otamme ainoastaan
ja jäämme laumaasi.

2. Vie meidät korkealle
vuorelle Siionin
katsomaan avaralle
ja silmin avoimin.
Kun, Hyvä Paimenemme,
laumaasi tarkkailemme,
se mittaamaton on.

3. Opeta veljenämme
jokaista pitämään
kaukana, lähellämme,
ken pyrkii pyhimpään,
niin ettei kukaan meistä
tuomitse ketään heistä
iskien veljeään.

4. Ristillä, Kaitsijamme,
ilmoitit uuden lain,
kun syntiuhrinamme
koit pitkänperjantain.
Siis nöyrään vaellukseen,
toistemme palvelukseen
omasi johdata.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 27.06.19 - klo:07:58
VK 450  Maa kaikki vaikka Herran on

Toisinto Sortavalasta
https://www.youtube.com/watch?v=a_5U8BB8yi8

 
1.
Maa kaikki vaikka Herran on,
myös ääret avaruuden,
on ihmiskunta turvaton
porteilla vastaisuuden.
Se kohtalonsa aavistaa,
se pelkää itseänsä.
Päin päivää kauhistuttavaa
se tuntee rientävänsä.

2.
Rukoilen: Armas Isäni,
tee ihmislapsillesi
tutuksi suuri armosi
ja valtasuuruutesi.
Suo, että kansain asumat
maan ääret kaikkialla
turmalta varjeltuisivat
sun hallintasi alla.

3.   
Voit, armon Herra, hajottaa
pois itsekkyyden muurin,
niin että lapses oivaltaa:
se joukossa on suurin,
ken enin auttaa, palvelee
ja toisten kuormaa kantaa.
Alttiiksi sydämemme tee,
on autuainta antaa.

4.
Näin veljesmieltä edistää
suo meidän johdossasi.
Suo, että yksi määränpää
yhdistää kansojasi:
ei orjia, ei vapaita,
vaan yhtä Kristuksessa
jo maailmassa alhaalla
ja kerran autuudessa.
   
 
Jaakko Haavio 1962. Virsikirjan lisävihkoon 1963.

 

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: PekkaV - 28.06.19 - klo:08:11

   Keskiviikon aamuhartauksissa muistellaan omaa elämää kristittynä
Professori Eila Helander, Helsinki
Virsi 942:3, 4. Virsi alkaa sanoin "Aurinko tanssii, halleluja!". Jakaranda (kuoro ja soitinyhtye), Pekka Nyman (joht.)


https://areena.yle.fi/1-50151144

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 28.06.19 - klo:08:56
(Sillä) jonkun henkilön tai hänen uskottomuutensa takia ei se sana muutu vääräksi, jonka kautta Herran ehtoollisesta tulee sakramentti. Jeesus näet ei sano: jos uskotte tai olette arvollisia, niin saatte minun ruumistani ja vertani, vaan hän sanoo: ottakaa , syökää ja juokaa, tämä on minun ruumiini ja vereni. Samoin: niin tehkää se minun muistokseni (nimittäin niin kuin minä nyt teen, asetan, annan ja käsken ottamaan). Tämä merkitsee: jos olet kelvollinen ai kelvoton, niin on sinulla tässä hänen ruumiinsa ja verensä niiden sanojen voimasta, jotka yhdistetään leipään ja viiniin. Huomaa tämä ja pidä siitä lujasti kiinni; sillä noissa sanoissa on meidän riittävä perustuksemme, suojamme ja turvamme kaikkia erehdyksiä ja viettelyksiä vastaan, joita jo on esiintynyt tai vastedes esiintyy.

Martti Luther
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 29.06.19 - klo:07:23
Niin sanomme siis myös kasteesta, ettei mielestämme ole pääasia, uskooko kastettava vai eikö. Sillä silti kaste ei tule vääräksi, vaan kaikki riippuu Jumalan sanasta ja käskystä.

Martti Luther
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 30.06.19 - klo:07:59
Hyvällä saarnaajalla tulee olla seuraavat ominaisuudet ja hyveet. Ensiksi hänen pitää osata opettaa taitavasti, oikein ja asiallisesti. Toiseksi hänen tulee olla nerokas. Kolmanneksi hänen tulee olla kaunopuheinen. Neljänneksi hänellä pitää olla hyvä ääni. Viidenneksi hyvä muisti. Kuudenneksi hänen tulee ymmärtää ajoissa lopettaa. Seitsemänneksi tulee hänen olla varma asiastaan ja ahkera. Kahdeksanneksi on hänen pantava alttiiksi ruumiinsa ja henkensä, tavaransa ja kunniansa. Yhdeksänneksi tulee hänen antautua kaikkien moitittavaksi ja häväistäväksi.

Martti Luther
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 01.07.19 - klo:07:54
Pappien virheet huomataan pian. Vaikka jollakulla hurskaalla papilla olisi kymmenen hyvettä ja vain yksi puute, niin kaikki hänen hyvät ominaisuutensa ja lahjansa himmenevät sen rinnalla. Niin paha on maailma nykyään! Tai Jonaksella on kaikki hyveet, joita ihmisellä voi olla, mutta hän köhii kovin usein ja sitä tuolle hyvälle miehelle ei anneta anteeksi.

Martti Luther
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 09.07.19 - klo:09:27
Yksinkertainen saarna on suuri taito. Niin saarnaa Kristus. Hän puhuu peltotöistä, sinapinsiemenestä jne.ja käyttää vain yksinkertaisia koruttomia vertauksia.

Martti Luther
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 10.07.19 - klo:08:11
Ei kukaan voi oikein puhua eikä kirjoittaa Jumalan armosta, ellei häntä ole hyvin harjoitettu ja koeteltu hengellisissä ahdistuksissa. Minä en ainakaan osaisi puhua armosta, ellen olisi kokenut sellaisia ahdistuksia. Sen vuoksi eivät munkitkaan eivätkä lainoppineet ole osanneet armosta oikein opettaa ja kirjoittaa. Jos väittelen paholaisen kanssa laista, niin hän minut pian lyö ja solmii; sillä minä olen syntinen. Helposti hän saattaisi omantuntoni epätoivoon, koska en minä eikä kukaan voi riittävästi täyttää Jumalan lakia. Sen vuoksi tulee sinun sanoa: laki ei ole minua vaan paatuneita, uppiniskaisia, katumattomia syntisiä varten. Minä kuulun evankeliumille ja Kristukselle enkä Moosekselle. Sillä Kristus on Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnit. Sen tähden eivät syntini enää ole minun, vaan Herrani ja Vapahtajani Kristuksen. Hänen hartioillaan ne ovat ja hän on ne minun puolestani sovittanut ja maksanut ristillä. Mutta toisaalta ei tule saarnata jumalattomille, hillittömille ja röyhkeille ihmisille evankeliumia, sillä he puolustavat sillä lihallista vapautta ja tulevat entistä pahemmiksi, hillittömämmiksi. Vaan heille on saarnattava lakia, heitä on nuhdeltava ja osoitettava heille, että he ehdottomasti joutuvat iankaikkisesti kadotetuiksi, elleivät luovu synneistä, tee parannusta ja usko Jeesukseen.

Martti Luther
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 11.07.19 - klo:06:31
Tämä ero on tarkoin otettava huomioon ja pysytettävä. Jumalattomia tulee pelottaa ja saattaa murheelliseksi lailla ja pitää heitä ikään kuin vankilaan kahlehdittuina. Mutta murheellisia ja pelästyneitä omiatuntoja, jotka tunnustavat syntinsä ja tuntevat Jumalan vihan painoa, on rohkaistava ja lohdutettava evankeliumilla. Heille on saarnattava Kristuksesta, että taivaallinen Isä on ottanut heidät armoihinsa ja rakastaa heitä sulasta laupeudesta Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden. Hän on vakavasti kehottanut heitä kuulemaan häntä sanoessaan: ’Olkaa turvallisella mielin, minä olen voittanut maailman!’, ’Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut’* jne. Sen tähden, jos kuulette Kristusta ja huudatte häntä hädässänne avuksi, niin saatte kaikki anteeksi.

Martti Luther

* Joh. 16:33, Matt. 11:28
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 12.07.19 - klo:06:07
Sellainen onkin oikea jumalanpalvelus, kaikkein suloisin ja lohdullisin ahdistetuille, raskautetuille omilletunnoille, kun ovat murheissaan siitä, että eivät voi täyttää lakia ja eivät ole pitäneet eivätkä voikaan sitä pitää. Heille on saarnattava ja julistettava evankeliumia.

Martti Luther
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 17.07.19 - klo:08:00
VK 392  Oi, miksi tiellä Herrani

Toisinto Eurajoelta

https://www.youtube.com/watch?v=Luuot5JD3w0
 
1.
Oi, miksi tiellä Herrani
pelkäisin vaikeroiden?
On hyvä Paimen turvani,
hän kaitsee vartioiden.
Hän meidät osti verellään,
hän sanallaan ja Hengellään
vie kautta kohtaloiden.

2.
Mä tunnen hänen äänensä
ja seuraan kutsuansa.
Hän tuntee kaikki nimeltä,
jokaisen laumassansa.
Hän palauttaa eksyneen
ja syliin ottaa uupuneen,
vie heikot helmassansa.

3.   
Hän itse, leipä elämän
ja armon lähde syvä,
suo Hengen voiman väkevän,
on riemu enentyvä.
Jos tieni kulkee pimeään,
en väisty hänen jäljistään,
hän ohjaa, Paimen hyvä.

4.
Näin lausuit: "Kuka riistää vois
minulta omiani?"
Oi auta, maailma kun pois
ryöstäisi seurastasi.
Suo, että kuulun laumaasi,
kun pelastat sen kotiisi
suuressa armossasi.
   
 
Frans Mikael Franzén 1813. Säk. 1, 2, 4 suom. Rauhansäveliä 1894, uud. 1900, Lauri Pohjanpää virsikirjaan 1938. Säk. 3 suom. Niilo Rauhala 1984, virsikirjaan 1986

 

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 18.07.19 - klo:06:12
(Ja koska) kaikki alakuloisuus ja raskasmielisyys johtuu perkeleestä, niin on rukoiltava Jumalalta Pyhää Henkeä, joka opettaa oikealla tavalla halveksimaan kuolemaa ja kaikkea vaaraa. Hänessä on apu. Jos perkele saa minut ajattelemaan näin: ”Mitä tahdotkin, on sinun kuitenkin kuoltava”, niin vastaan hänelle: ”Ei, minä en kuole, vaan elän”*. Sillä missä Kristus on, siellä on ilo, rauha ja elämä.

Martti Luther

*Ps. 118:17
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 18.07.19 - klo:07:19
VK 355  Jeesus, ilo elämäni

Suomalainen toisinto


 
1.
Jeesus, ilo elämäni,
Jeesus, kerskaukseni,
Jeesus, rikkauteni,
älä hylkää pyyntöäni.
Mailta synnin, kyynelten
puoleesi nyt huokailen.

2.
Murhe täällä painaa meitä,
pelko aina ahdistaa,
synnin suuruus kauhistaa.
Siksi sielu kyyneleitä
vuodattaa saa vaivoissaan,
murehtia kurjuuttaan.

3.
Kunniaa ja rikkautta,
katoavaa maailmaa
sydämeni rakastaa.
Anna voimaa, viisautta
houkutukset voittamaan,
sinua vain seuraamaan.

4.   
Luonas, rakas Jeesus, aina
sieluni on turvassa,
suloisessa suojassa.
Sydäntä ei pelko paina,
eivät juonet saatanan,
viha, vaino maailman.

5.
Milloin vuotaa silmistämme
kyynelvirta katkera,
armollasi lohduta.
Jeesus, olet ystävämme.
Kerran itku iloksi
vielä muuttuu luonasi.

6.
Rauhani on Jeesuksessa
täällä kulkiessani,
täältä lähtiessäni.
Suuren päivän saapuessa
pääsen mailta kyynelten
juhlariemuun pyhien.
   
 
Mahd. Isak Ervast 1732. Uud. Elias Lönnrot 1864. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984.

https://www.youtube.com/watch?v=FPhA6btpSOs

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 19.07.19 - klo:07:10
Mutta, hyvä Jumala, tämä juuri ei tahdo meihin mahtua: on näet niin paljon murhemieltä ja suruja, joilla itseämme vaivaamien. Eikä meidän kuitenkaan sitä tarvitsisi tehdä. Usein olen itse suuttunut itselleni, kun en voi Kristuksen kautta karkottaa ajatuksistani kiusauksia enkä päästä niistä vapaaksi, vaikka olenkin niistä asioista niin paljon lukenut, kirjoittanut ja saarnannut. Mutta minä en sitä voi. Raamattu neuvookin meitä sen tähden: Iloitkaa Herrassa, ylistäkää häntä jne.

Martti Luther
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 20.07.19 - klo:07:24
Kristityn tulee olla iloinen. Kun meidän kuitenkin on kärsittävä paljon vaivaa ja tuskaa, ulkonaista ja sisällistä, maailman puolelta ja perkeleen, niin tyytykäämme, luottakaamme Jumalaan ja huutakaamme häntä avuksemme, olkaamme kärsivällisiä, hän auttaa hädässä eikä jätä ilman lohtua ja apua, ei anna nääntyä eikä menehtyä ahdistuksissa. Sillä ne ovat meille hyviä ja tarpeellisia, jotta Jumalan voima olisi väkevä meidän heikkoudessamme. Katso, kuinka pyhät esi-isät, profeetat ja apostolit ovat olleet arkamielisiä! Entä sitten me, kurjat heikot maan matoset, kuinka me voisimme kestää sellaisen jumalattomuuden keskellä, joka nyt on päässyt valtaan, jumalisuuden, uskon ja rakkauden kylmetessä ja kokonaan sammuessa? Mutta Jumala pitää kumminkin kirkkoaan yllä ihmeellisellä tavalla.

Martti Luther
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 21.07.19 - klo:07:12
Koska nyt ne, joita saatana täällä vaivaa ja ahdistaa, ovat Jumalan lapsia, niin siitä seuraa ehdottomasti, että Jumala pitää heistä huolen kuten rakkaista lapsistaan eikä heitä halveksi eikä hylkää. Sen tähden tulee heidän keskellä ahdistuksia, hätää ja vastoinkäymisiäkin olla iloisia ja vakuuttuneita siitä, että Jumala heitä rakastaa.

Martti Luther
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 22.07.19 - klo:06:23
Mutta sinä sanot: kyllä ymmärrän sen. Mutta mitä sinä ajattelet Paavalista, kun hän sanoo, että ’niillä, jotka ovat tulleet vanhurskaiksi uskon kautta, on rauha’? Vastaus: se on totta, heillä on rauha - uskossa. Mutta usko on näkymätön ja käy kaikkien aistien yli, niin että kuolemassakin, vaikkei tunne yhtään elämää, täytyy uskoa elävänsä. Mutta lihan ja aistien on kestettävä suuri tuska ja suru, niin kuin Daavidkin valittaa sanoessaan*: Ei ole lihassani tervettä paikkaa; samoin ei Kristuskaan ristillä tuntenut mitään rauhaa.

Martti Luther

*Ps. 38:4
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 23.07.19 - klo:07:26
Jos kristityt, jotka uskon kautta ovat tulleet vanhurskaiksi, eivät tuntisi ahdistusta, murhetta ja vastoinkäymisiä, niin mihin tarvittaisiin niin paljon evankeliumin ja armosaarnan lohdutusta ja lupauksia? Kristus esim. sanoo*: ’Köyhille julistetaan evankeliumia’; ja*: ’Älä pelkää, sinä pikkuinen lauma’. Samoin*: ’Uskossa heikko ottakaa huostaanne’ ja*: Olkaa yhtä mieltä’.

Martti Luther

Matt. 11:5, Luuk. 12:32, Room. 14:1 ja 2. Kor. 13:11
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 24.07.19 - klo:07:03
Koska siis oikeat kristityt aina tuntevat ahdistusta, murhetta ja surua, niin vaatii Jumalan suurin ja ensimmäinen käsky, että tulee rohkaista ja lohduttaa niitä, joita murhe ja suru vaivaa. Ja toisaalta tulee niiden, jotka ovat sellaisissa ahdistuksissa, antaa lohduttaa itseään eikä ylen määrin vaipua murheeseensa sekä uskoa enemmän Jumalan sanaa kuin omia ajatuksiaan ja saatanan kuiskeita ja myrkytettyjä nuolia jne.

Martti Luther
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 25.07.19 - klo:07:59
Saatana ahdistaa omiatuntoja enimmän lain kautta ja esittää Kristuksen ankaraksi tuomariksi. Sillä hän sanoo näin: ”Jumala on syntisten vihollinen. Koska hän on vanhurskas, hän tahtoo, että ihmisetkin ovat vanhurskaita. Mutta sinä olet syntinen, sen tähden Jumala on sinun vihollisesi jne.” Sitten tulee omatunto araksi ja sidotuksi eikä löydy mitään pelastuskeinoa. Kunpa ymmärtäisi ja osaisi oikein erottaa eri asiat ja sanoa:Jumala ei ole erotuksetta kaikkien syntisten vihollinen, vaan ainoastaan jumalattomien syntisten, pilkkaajien ja vainoojien, jotka ovat paatuneita eivätkä tee parannusta. Heidän vihollisensa hän on. Mutta hän rakastaa heikkoja syntisiä, jotka tuntevat ja tunnustavat syntinsä ja tekevät parannuksen, ja niitä hän on tullut tekemään autuaiksi. Sillä syntiä on kahdenlaista, niin kuin on kahdenlaista vanhurskauttakin.

Martti Luther
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 26.07.19 - klo:08:09
Paras keino ahdistuksia vastaan on kääntää mielensä niistä pois, puhua muista asioista, leikinlaskusta, koirankujeista ja muista huvittavista kepposista, jotka eivät millään tavoin muistuta sinua ahdistuksistasi. Siten unohdat nuo raskaat ajatuksesi. Tai sinun tulee myös heti turvautua rukoukseen ja yksinkertaisesti pitää kiinni evankeliumin sanoista.

Martti Luther
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 27.07.19 - klo:08:55
Kun ihminen alkaa pensistyä, pelkää hän vähäisintäkin vaivaa ja etsii ulkonaista lohdutusta. Mutta kun hän alkaa voittaa itsensä ja päättävästi vaeltaa Jumalan tiellä, silloin hän lukee vähäiseksi sen, mikä häntä ennen raskaasti painoi.

Tuomas Kempiläinen, Kristuksen seuraamisesta, suomeksi Erkki Kaila
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 28.07.19 - klo:07:31
VK 315  Valvoa mun, Jeesus, anna

Toisinto Pohjois-Savosta

https://www.youtube.com/watch?v=CO6I4NqsriM
 
1.
Valvoa mun, Jeesus, anna
aina ristis juurella
ja niin joka päivä kuolla
synneistäni kaikista.
Suo myös kuolla maailmasta,
kuolla itsestänikin,
että kaiken elämäni
sinulle vain eläisin.

2.
Auta, että ristin tiellä
kuljen askeleissasi.
Eksymästä, horjumasta
estä, Jeesus, jalkani.
Uskoa ja rakkautta,
toivoani lisää myös.
Anna voimaa kilvoitukseen,
täytä alkamasi työs.   

3.
Rauhan virran anna vuotaa
sydämeeni kaipaavaan.
Kasvojesi pyhä kuva
paina sieluun loistamaan.
Ääretöntä rakkautta
mihin voisin verrata?
Syvä on se niin kuin meri,
väkevä kuin kuolema.

4.
Ristissäsi, haavoissasi
armon löydän ikuisen.
Kaikki muu on turhaa aivan,
kun vain niitä katselen.
Rakas Jeesus, haavoihisi
minut kätke kokonaan,
kätke siksi, kunnes noudat
minut taivaan kunniaan.
   
 
Onnia Hellén 1894. Virsikirjaan 1938. Uud. Niilo Rauhala 1976.

 

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 28.07.19 - klo:07:35
Paljon olet hengellisesti edistyvä, jos pidät itsesi erossa ajallisista huolista. Paljon menetät, jos ajallisiin kiinnyt. Älköön sinulle olko mikään suurta, mikään korkeata, otollista tai mieluista paitsi Jumala ja mikä Jumalasta on. Pidä turhana kaikkea, mitä maailma tarjoaa sinulle iloksi. Jumalaa rakastava sydän pitää kaikkea turhana Jumalaan verraten. Iankaikkinen ja Ääretön, Jumala, joka kaiken täyttää, hän yksin olkoon sielun lohdutus ja sydämen tosi ilo.

Tuomas Kempiläinen
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 29.07.19 - klo:07:14
Kenellä on puhdas omatunto, hän on helposti tyydytetty. Et ole parempi, jos sinua kiitetään, etkä huonompi, jos sinua moititaan. Sinä olet mikä olet, et ainakaan parempi kuin mitä olet Jumalan silmissä. Jos katsot vain sitä, mitä itsessäsi sisällisesti olet, silloin et välitä siitä, mit ihmiset sinusta puhuvat. Ihminen näkee sen, mikä silmiin pistää, mutta Jumala katsoo sydämeen. Ihminen näkee teon, Jumala aikomuksen. Nöyrän mielen merkki on tehdä oikein ja kuitenkin pitää itsensä halpana. On suuren puhtauden ja hartaan luottamuksen merkki olla etsimättä lohdutusta luoduilla.

Tuomas Kempiläinen
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: PekkaV - 29.07.19 - klo:07:35

   Amen.

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 29.07.19 - klo:07:36
VK 394 Minua tutkit, Herrani

1.
Minua tutkit, Herrani,
ja tiedät kaikki tekoni.
Jokaisen tieni havaitset,
myös ajatukset salaiset.
Jos makaan, nousen, kävelen,
jos missä lienen, näet sen.

2.
Ei sanaa yhtään suustani
voi päästä tietämättäsi.
Elämän päivät vastaiset
jo tunnet niin kuin entiset.
Ei mikään tietämättäsi
voi täällä tulla vastaani.

8.
Minua tutki, Jumala
ja sydämeni paljasta.
Syvimmät aivoitukseni
taivuta, Herra, tahtoosi.
Jos lienen tiellä pahalla,
niin oikealle taluta.

9.
Sinua, Herra, ylistän,
minulle annoit elämän.
Armosi runsaat lahjat soit,
kun minut ihmiseksi loit.
Oi Herra, turva ainoa,
sinua tahdon seurata.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: PekkaV - 29.07.19 - klo:07:59

  1.

Ah herää, sydämeni,

uskomaan, toivomaan,

kun uusi päivä jälleen

valaisee valollaan.

Herraasi armollista,

ystävää taivaallista,

ylistä laulaen.



2.

Terveenä jälleen nousta

sain hänen armostaan,

avuksi että häntä

oppisin huutamaan.

Siis hänen edessänsä

saan suurta hyvyyttänsä

nyt käydä kiittämään.



3.

Suo, Herra, armos loistaa

sun istuimeltasi

ja vedä valollasi

mua valkeuteesi.

Sä poista epäusko

ja ole aamurusko

mun sydämelleni.



4.

Veresi tähden anna

anteeksi syntini

ja sanallasi ruoki,

huojenna kuormani.

Kaikessa hädässäni

vahvista sydäntäni

leivällä elämän.



5.

Näin auta sanassasi

minua pysymään,

vain siitä lohdutusta

ammennan yhtenään.

Kun tuska sielun täyttää,

Henkesi anna näyttää

tie rauhaan, Herrani.



6.

Lyö maahan vihollinen,

vaaroissa varjele

ja pahan paulat särje,

etteivät kiedo ne.

Rohkaise kilvoitukseen

ja uskon rukoukseen,

toivossa valvomaan.



7.

Oi Jeesus, työsi täytä,

vahvista henkeni,

tee minut luottavaksi

ja kuuliaiseksi.

Niin rakkaudestasi

sinua, auttajani,

saan aina ylistää.



Lars T. Nyberg 1743. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938

https://www.youtube.com/watch?v=VL-hJWmG9R4

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 30.07.19 - klo:07:44
Pian petyt, jos vain katsot ihmisten ulkonaista muotoa. Jos muilta etsit lohdutusta ja etua, löydät tavallisesti vahingon. Jos kaikkialta etsit Jeesusta, olet myös kaikkialta hänet löytävä. Mutta jos etsit itseäsi, olet myöskin omaksi vahingoksesi itsesi löytävä. Sillä se ihminen, joka Jeesusta ei etsi, vahingoittaa itseänsä enemmän, kuin koko maailma ja kaikki hänen vastustajansa voivat sitä tehdä.

Tuomas Kempiläinen
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 01.08.19 - klo:07:22
En ole milloinkaan tavannut niin hurskasta ja jumalista, joka ei joskus olisi tuntenut armon menetystä tai palavuuden vähentymistä. Ei kukaan pyhistä ole ollut niin korkealle temmattu, ettei ennemmin tai myöhemmin olisi joutunut kiusauksiin. Ei kukaan ole mahdollinen korkeaan jumalantuntemiseen, ellei hän ole kiusauksissa koeteltu. Sillä kiusaus on tavallisesti merkki myöhemmin seuraavasta lohdutuksesta. Niille, jotka ovat kiusauksissa koeteltuja, annetaan taivaallinen lohdutus. ”Sen, joka voittaa”, sanoo Jeesus, ”annan minä syödä elämän puusta”*.

Tuomas Kempiläinen

* Ilm. 2:7
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 02.08.19 - klo:07:55
En halua sellaista lohdutusta, joka minulta vie synnin surun, enkä halua sellaisia näkemyksiä, jotka johtavat kopeuteen. Ei kaikki ylhäinen ole pyhää, eikä kaikki suloinen ole hyvää, eikä kaikki halu ole puhdasta, eikä kaikki mieluinen ole Jumalalle mieluista. Halulla otan vastaan sen armon, josta tulen yhä nöyremmäksi, yhä enemmän täyteen pyhää pelkoa ja valmiiksi itsekieltäymykseen. Ken on opetettu armon lahjoilla ja totutettu armon menettämisen ruoskaan, hän ei uskalla ajatella itsestään mitään hyvää, vaan tunnustaa itsensä pikemminkin köyhäksi ja alastomaksi. Anna Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu, itsellesi, mikä omaasi on, se on: kiitä Jumalaasi hänen armostaan, mutta omista itsellesi synti ja sitä seuraava ansaittu rangaistus.

Tuomas Kempiläinen
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 03.08.19 - klo:06:22
Oi, mitä voikaan puhdas rakkaus Jeesukseen, johon ei sekaannu mitään omien halujen tai oman mukavuuden etsimistä. Eivätkö kaikki ne ole oikeastaan palkollisia, jotka alati etsivät lohdutusta? Eivätkö ne pikemminkin rakasta itseään kuin Kristusta, jotka alati ajattelevat omaa etuansa ja mukavuuttansa? Missä on se, joka ilmaiseksi on valmis Jumalaa palvelemaan?

Tuomas Kempiläinen
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 05.08.19 - klo:08:23
Katso, kaikki keskittyy ristiin, ja kaikki yhtyy kuolemaan, eikä ole toista tietä elämään eikä tosi rauhaan kuin pyhän ristin ja jokapäiväisen kuolettamisen tie. Mene minne tahdot, etsi mitä haluat: et löydä korkeampaa tietä ylhäällä etkä turvallisempaa tietä alhaalla kuin on pyhän ristin tie. Järjestä kaikki asiat mieltäsi myöten: et löydä muuta kuin että sinun täytyy aina jotakin kärsiä joko hyvällä tai pahalla, ja niin sinä löydät aina ristin. Joko sinun tulee ruumiissasi tuntea kipua tahi sielussasi kärsiä ahdistusta.

Tuomas Kempiläinen
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 06.08.19 - klo:06:06
Jos mielelläsi kannat ristiäsi, niin sekin kantaa sinua ja johtaa toivottuun päämäärään, jossa on oleva kaikkien vaivojen loppu. Sillä täällä ne eivät lopu. Jos kannat sitä vastenmielisesti, teet itsellesi painavan kuorman ja raskautat vain itseäsi. Ja kuitenkin on sinun sitä kannettava. Jos heität luotasi yhden ristin, olet varmaan saava osaksesi toisen ja kenties raskaamman.

Tuomas Kempiläinen
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 04.09.19 - klo:07:59
Minä kiitän sinua, taivaallinen Isäni,
Jeesuksen Kristuksen, rakkaan Poikasi
kautta, että olet tänä yönä varjellut minut
kaikesta vahingosta ja hukasta, Rukoilen
sinua, että myös tänä päivänä varjelisit
minua kaikista synneistä ja muusta pahasta,
että elämäni ja kaikki työni kelpaisivat sinulle.
Minä annan itseni, ruumiini ja sieluni ja kaiken,
mitä minulla on, sinun haltuusi ja käsiisi.
Sinun pyhä enkelisi olkoon minun kanssani
älköönkä koskaan minua jättäkö, ettei paha
vihollinen Perkele minua mitenkään voittaisi.
Aamen.


Mikael Agricolan rukouskirjasta (ABC-kirja 1543, Rukouskirja 1544), Jumalan aijnoan olcohon kijtos, nykysuomeksi Juhani Holma, Kirkkohallitus 2007
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 05.09.19 - klo:08:19
Ristiinnaulitun Herramme Jeesuksen
Kristuksen nimessä minä nousen. Hän, joka
minut kalliilla verellänsä lunasti, hallitkoon
minua. Siunatkoon, varjelkoon ja
vahvistakoon hän minua kaikkiin hyviin
tekoihin tänään ja jokaisena päivänä.
Vieköön hän minut tämän onnettoman
elämän jälkeen iankaikkiseen elämään.
Aamen.


Mikael Agricola
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 06.09.19 - klo:08:31
Kaikkivaltias Herra Jumala, joka olet
suonut meidän aloittaa tämän päivän.
Varjele meitä voimallasi, ettemme
horjahtaisi tänään mihinkään syntiin, vaan
että kaikki ajatuksemme, puheemme ja työmme
noudattaisivat sinun vanhurskasta tahtoasi.
Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme kautta. Aamen.


Mikael Agricola
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 07.09.19 - klo:08:41
Me kiitämme sinua Taivaallinen Isä, että
annoit kuluneena yönä meidän turvassa levätä.
Rukoilemme, että tekisit myös koko
tämän päivän meille onnelliseksi päiväksi
sinun nimellesi kiitokseksi ja meidän
sielujemme terveydeksi. Sinä olet
todellinen valkeus, laskematon
iankaikkinen aurinko, kaikkia virvoittava,
elossa pitävä ja ilahduttava. Valaise meidän
mielemme, ettemme lankeaisi yhteenkään
syntiin, vaan sinun opastamanasi
pääsisimme iankaikkiseen elämään.
Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme kautta.
Aamen.


Mikael Agricola
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 08.09.19 - klo:07:29
Herra, ota minusta pois kaikki se,
mikä erottaa minut sinusta.
Herra, anna minulle sitä,
mikä vie minua lähemmäksi sinua.
Herra, ota minusta pois itsekkyyteni
ja anna itsesi minulle. Aamen.


Mikael Agricola

O HERRA ota minusta /
mite minua kiende sinusta /
O Herra anna sen minulle /
quin minun kiendeijs sinulle /
O Herra ota minua minusta /
ia anna itzes minulle /
AMEN.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.09.19 - klo:07:39
SV 19  Johda, Jeesus, minua

https://www.youtube.com/watch?v=f_XPV66Eu4s

1. Johda, Jeesus, minua
sinua vain katselemaan,
sydäntäni taivuta
nöyryyttäsi muistelemaan.
Vaihda ajat suotuisiksi,
Getsemane Edeniksi.

2. Paha luonto kuoleta:
minun vanha ihmiseni.
Häijyyteni nujerra,
voita itsepäisyyteni.
Uudistava armo anna
oma tahto syrjään panna.

3. Valpas minun olla suo,
herkäksi tee sydämeni.
Synnin salat julki tuo.
Vilppini ja vääryyteni
nyt jo vedä piiloistani,
ennen päivää kuolemani.

4. Pyydän kasvaa armossa,
sinun tuntemisessasi.
Uusi luomus muodosta,
Herra, armahtamastasi.
Muovaa lapsen kaltaiseksi,
suoraksi ja avoimeksi.

5. Sinuun luottavaisena,
pelkäämättä tuntevana,
haavojesi suojassa,
armoasi kaipaavana
kanna minut kuormineni
kotiin asti, Jeesukseni.

6. Pidä minut luonasi
omanasi ollakseni.
Nosta pyhä ristisi
aina eteen silmieni,
että muistan siitä kiittää,
että uskon: armo riittää.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2011
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 09.09.19 - klo:08:13
Me kiitämme ja kunnioitamme sinua
Kaikkivaltias, Laupias Jumala, että yön ja
pimeyden jälkeen olet jälleen terveenä
meidät herättänyt tähän päivään kertomaan
ja ylistämään sinun suurta laupeuttasi ja
tekemään kättemme töitä.

Mutta vielä nöyremmin rukoilemme, että
tahtoisit öin ja päivin antaa silmiesi olla
avoinna meidän päällämme ja joka aamu
varjella meitä, suojella meitä kaikessa
hädässä ja siunata työmme ja ajatuksemme.
Auta meitä viettämään koko tämä päivä
sinun tahtosi mukaan, ettemme rikkoisi
sinua emmekä lähimmäisiämme vastaan.
Auta meitä myös tunnollisesti tekemään
sinulle mieluisia asioita, pitämään sinut
aina silmiemme edessä ja elämään kaikessa
sinulle kiitokseksi.

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen
kautta. Amen.


Mikael Agricola
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 10.09.19 - klo:07:17
Kuule meitä, pyhä Herra, kaikkivaltias Isä,
iankaikkinen Jumala. Lähetä taivaasta pyhä
enkelisi suojelemaan, hoitamaan, varjelemaan,
johdattamaan ja hallitsemaan kaikkia,
jotka tässä kodissa asuvat. Sinun
rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme kautta.
Amen


Mikael Agricola
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 11.09.19 - klo:07:44
Varjele laupias Herra Jumala tämä koti ja
aja kauas pois kaikki vihollisen väijytykset.
Anna pyhien enkeliesi asua täällä
ja varjella meitä rauhalla. Olkoon sinun siunauksesi aina meidän yllämme. Sinun
rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme kautta.
Aamen


Mikael Agricola
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 12.09.19 - klo:07:53
SV 210   Pienen lapsen lailla


1. Pienen lapsen lailla
nukuin huolta vailla.
Yöllä varjelit.
Tulit turvan tuomaan,
otit hellään huomaan,
käden ojensit.
Uuden aamun valossa
sanastasi hunajaasi
nautin antamaasi.

2. Herra yhä näyttää
ihmeitään ja täyttää
niillä päiväni.
Jospa niistä voisin
laulaa, niin kuin soisin,
kiitosvirttäni.
Enemmän nyt antaa hän
hyvyydessään lahjojansa
kuin tuon kiitostansa.

3. Päivän kaikki vaiheet,
itkut, riemun aiheet
tiedät, Herrani.
Suojaasi ne suljen,
turvissasi kuljen
tänään matkani.
Kieleni ja mieleni
auta uuteen Hengen voimaan,
kiitosvirttä soimaan.

Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Ikola 2016 ja SV 2016


Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 12.09.19 - klo:07:59
Elämä on Jumalan yhteydessä. Ulkona Jumalasta on kuolemaa ja kadotusta. Kuolema on sama kuin kadotus siinä mielessä. Yhteydessä Jumalan kanssa on yksin elämää. Jos me täällä elämme Herran seurassa, niin me saamme sitä siellä jatkaa. Jos me täällä olemme osattomia Herrasta, niin me pysymme osattomina Herrasta sielläkin. Jos me täällä etsimme Herraa, sanotaan meille sinne siirryttyämme: Tulkaa minun isäni siunatut! Jos me täällä pahenemme Herraan, sanotaan sinne siirtyessämme: Menkää pois minun tyköäni, te kirotut. Me saamme siellä sitä, mitä täällä etsimme. No, kummanko osan nyt soisit itsellesi sinä siellä, elämänkö Jumalan luona vai kuoleman ulkona Jumalasta?

Vilhelmi Malmivaara, Viestejä vaivatuille, kustannusosakeyhtiö Herättäjä, 1927
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 13.09.19 - klo:08:28
Jumalan valtakunta ja Jumalan vanhurskaus on Jeesus Kristus. Kun Hän tuli maailmaan, sanottiin: Jumalan valtakunta on teidän tykönne tullut. Jumalan Henki ilmoitti, että Hän on se Jumalan vanhurskaus ja Jumalan valtakunta, joka tuli taivaasta alas ja antoi maailmalle elämän. Jumalan valtakunta ja Jumalan vanhurskaus löydetään, jos löydetään Jeesus Kristus. Mistä Hän on löydettävissä? Niistä välikappaleista, joiden kautta hän meitä etsii. Ne ovat sana ja sakramentit. Autuaita ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen, ja ne sanat, jotka minä teille puhun ovat henki ja ovat elämä. Kun Hän asetti pyhän kasteen, sanoi Hän olevansa opetuslastensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti. Kristus Jeesus löydetään, jos löydetään, Hänen sanassansa. Siellä Hän on. Siitä on Häntä mahdoton erottaa.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 14.09.19 - klo:07:19
Ehkä ajattelet, miten sitä elää, jos ei saa huolehtia siitä, mitä syö tai juo ja millä itsensä pukee, kun tämä on niin tärkeä asia ihmiselle täällä maailmassa?
Tuolla luonnossa on saarnamies, joka kykenee vastaamaan ajatukseesi paremmin kuin minä. Mten elävät nuo pikku linnut, joita on niin tuntematon paljous ympärillämme? Eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa, ei niillä ole aittoja ja makasiineja, joihin ne jyviä kokoaisivat talven varalle. Ei niillä ole rahaa pankissa, ei takanaan, ei ole tietoa, kuinka rikkaita ovat tai köyhiä. Ei niillä ole suuria huolia ajallisista, vaan ne veisaavat kiitosta Herralle ja ähtevät sitten lentoon. Ja Herra ohjaa ne sinnepäin, jonne Hän on niille evään varannut. Niillä on huoleton toimeentulo.


Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 17.09.19 - klo:07:24
VK  532  Taas siunattu päivä

https://www.youtube.com/watch?v=Rbp0AiWyVZQ

1.
Taas siunattu päivä nyt luo valoaan
maan peittäen kirkkauteensa.
Taas loistaa se kaikille luoduille maan
ja sulkee ne siunaukseensa.
Niin, Luojamme, meidätkin armollasi
taas murheista, synneistä päästä.

2.
Vaan kirkkaimman armosi auringon toit
yön keskelle lahjana taivaan,
kun ainoan Poikasi syntyä soit
maan lapseksi ristiin ja vaivaan.
Toi paimenet viestiä enkelien:
On koittanut autuuden päivä.

3.
Se seimestä koitti ja kunniassaan
nyt Golgatan ristillä loistaa.
Hän, Herramme, kuoleman voitettuaan
nyt syntimme tuomion poistaa.
Se päivä ei ylpeille valjeta voi,
sen köyhät ja syntiset saavat.

4.
Ah, jos joka puulla ja pensaallakin
ja ruoholla äänensä oisi,
jos järvet ja metsät ja vainiotkin
kuin enkelit veisata voisi,
ei Jeesusta Kristusta, Herraamme,
ne taitaisi kylliksi kiittää.

5.
Kas, lintunen lentävi korkeuteen,
niin kauas kuin silmämme kantaa,
ja lauluunsa yltyen riemulliseen
se Herralle kiitoksen antaa.
Myös, ihminen, astu jo valkeuteen
ja Luojalle kiitosta laula!

6.
Oi Herramme, myös sanan valkeuden
nyt sattua suo sydämeemme,
niin että vain armosi täyttäisi sen
ja tahtosi kaikessa teemme.
Suo enkelit taas meitä varjelemaan,
niin ettemme lankea syntiin.

7.
Nyt pyydämme, valtias taivaan ja maan,
kun aika näin vaihtuu ja muuttuu:
Suo voimaasi käskyjäs tottelemaan,
kun tahtoa, taitoa puuttuu.
Taas uudista alttius, uskollisuus
ja virkistä toivolla taivaan.

8.
Kun ilta on läsnä ja päättynyt työ,
yön halki jo katseemme kantaa,
ja viimeisen lyöntinsä kun sydän lyö,
saan henkeni huomaasi antaa.
Näin turvissa Kristuksen laupeuden
suo matkalle autuas loppu.



Pohjoismaisen käsikirjoituksen (n. 1450) pohjalta Hans Thomissøn 1569. Osittain suom. ja säk. 6 Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Ruots. ja säk. 3 ja 7 Johan Olof Wallin 1816. Suom. Kaarle Martti Kiljander 1867, virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, virsikirjavaliokunta 1963 (säk. 7), komitea 1984. | Sävelmä: Heikki Klemetti 1904.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 18.09.19 - klo:08:17
"Mutta ne ovat niin huonoja, ne Herran omat; niissä on niin paljon vikoja; eivät ne elä Herralle kunniaksi", ajattelee moni. Se on surkea asia, ja voi toki sitä opetuslasta, joka Herralle tuottaa häväisystä! Mutta sille ei mahda mitään. Siellä oli Martankin palveltavien joukossa Juudasparka ja Pietariparka, joka vähän tämän jälkeen niin onnettomasti käyttäytyi kieltäessään ylimmäisen papin palvelijalle kunnian Herran. Ja Juudas oli viimeiseen päivään asti Herran opetuslasten joukossa. Siellä on monta raukkaa, jotka eivät rohkene tunnustaa Herraa elävällä tavalla. Näistä huolimatta on siellä kuitenkin kunnian Herra, vaikkei hänen ympärillään löydäkään muita kuin vaivaisia, raajarikkoja, ontuvia, sokeita, rampoja, spitaalisia, ylönkatsotuita. Mutta kuulkaa, kun joutuu itsekin tällaiseksi Herran edessä, on niin äärettömän helppo rakastaa niitä, jotka ovat saman vaivan alaisia, ja avata niille huoneensa, kun näkee, kuinka korkea vieras niiden mukana tulee kotiin, elämän Herra Jeesus Kristus itse.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 19.09.19 - klo:07:23

VK 265   Jeesus armon soi

Toisinto Raumalta

https://www.youtube.com/watch?v=rGaJRCLNvj0&t=3s
 
1.
Jeesus armon soi,
voiton meille toi,
hän on valkeus, tie, totuus, elämä.
Hän, vanhurskaus,
armo, laupeus,
meille nyt on ilmestynyt ylhäältä.
Hän koitto on, hän valaisee
ja kuolon kahleet katkaisee,
poistaa orjuuden,
kuorman syntien.
Nyt jo aavistaa me saamme autuuden.

2.
Kirkas aamun koi
päivän uuden loi,
meitä ohjaa taivaan tietä kulkemaan.
Riennä, syntinen,
luokse Jeesuksen,
ota vastaan armo hänen armostaan.
Hän kärsi ristinkuoleman,
pois otti synnit maailman.
Siihen luottaa saa,
siihen turvatkaa.
Ristin tiellä Kristuksessa riemuitkaa!
   
 
Johan August Gottlieb Hymander Abraham Achreniuksen virren (1769) pohjalta 1881. Virsikirjaan 1938.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 19.09.19 - klo:07:31
Martalle on tehty paljon vääryyttä, kun on arvosteltu häntä maallismieliseksi ihmiseksi, joille vain nämä maalliset puuhat ovat rakkaita eivätkä muut. Sellainen hän ei ole. Hän on kutsunut Herran vieraakseen ja hänestä sanotaan, että hän askaroi ja palveli Herraa ja Hänen omiansa. Tätä tekee vain rakkaus. Mutta hän oli toimellinen ja ulospäin vaikuttava luonne.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 20.09.19 - klo:08:39
Tämmöinen oli Martan tila. Eikös täällä ole hänen sisariansa tänäpäivänä, kuulijoita sellaisia, joiden tekisi mieli päästä lähelle Jeesusta, saada kätketyksi jokainen sana, minkä hän lausuu, saada kaikki esteet pois Hänen ja itsensä väliltä ja päästä hiljaisessa hengessä Hänen jalkainsa juureen kuulemaan ja kätkemään anteeksiantamuksen ja rauhan sanaa? He ajattelevat: "Mieleni on niin hajalla, sydämeni niin täynnä ajallisia huolia ja murheita, niin monenlaisten maallisten asiain rasittama, lukemattomat esteet minun ja elämän Herran välillä."

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 21.09.19 - klo:09:05
On kaiketi täällä myöskin niitä Marioita, jotka pääsevät painumaan likelle Herraa, saavat kuni Johannes ehtoollisella kallistetuksi päänsä Jeesuksen sydäntä vasten ja kuunnelluksi sen sykintää, unohtaen kaikki maailman asiat, ulkonaiset myrskyt, ja menettäen kaikki tuon tähden, joille kaikki muu on mitätöntä, paitsi Herra, ja joutuvat laiminlyömään Hänen tähtensä jopa ulkonaisetkin tehtävänsä, niinkuin Maria teki, joita siitä syystä moititaan ajatellen: "Mitä sitä myötäänsä tarvitsee viljellä sanaa, myötäänsä käydä seuroissa ja kirkossa, tulee sitä vähemmälläkin toimeen!" Nämä Mariat eivät jouda kysymään, tarvitseeko vai ei, sillä Herra on läsnä; Hänen rakkautensa on heidät täyttänyt ja valloittanut, eikä mikään muu ole heille mistään arvosta.

Vilhelmi Malmvaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 22.09.19 - klo:08:21
Herran käsky omillensa on rakastaminen. Hän sanoo: Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskenänne. Alkuseurakunnan kristityistä sanoivat pakanat: "Katsokaa, kuinka he rakastavat toisiansa!" Kunpa täytyisi maailman sanoa tänäpäivänä samoin! Kunpa Herran rakkaus heijastaisi Hänen omistansa niille, jotka Hänen omiansa ovat! Maailma löytää kumminkin heissä aina vikaa, vaikka olisivat puhtaita kuin Jumalan enkelit. Herran oma ei sen silmissä viattomaksi pääse, vaikka hänessä Jumalan silmissä ei yhtään tahallista vikaa olisi. Miksikä niin? Maailma arvostelee Herraa ja Hänen omiansa omien kaavojensa mukaan, oman jumalisuutensa mukaan.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 23.09.19 - klo:08:03
Juutalaiset olivat säätäneet paaston. Kirjanoppineet ja fariseukset olivat lisänneet niihn sääntöihin, jotka Jumala oli Mooseksen kautta antanut Israelille, kolmesataa erikoissääntöä. Nämä koskivat kaikki ulkonaista käyttäytymistä, käsien ja jalkain puhdistamista ym. Kirjanoppineet ja fariseukset olivat tottuneet näihin ja luulivat jumalisuuden olevan siinä kun täyttivät nämä säännöt, ollen varmoja, että Jumalakin siihen tyytyy. Tämän jumalisuuden kaavan mukaan arvostelivat he muita ihmisiä. Niinpä oli sapatti säädetty lepoa eikä työtä varten. He käsittivät sen, niinkuin uskova juutalainen tänäpäivänä vielä tekee, seisahtuen vaikka sydänmaalle sinä hetkenä, jona sapattitunti alkaa, liikkumatta siitä mihinkään, kunnes sapatti on kulunut loppuun. He olivat hyvin tarkkoja tällaisessa, mutta hyvin vapaita muissa suhteissa. Sentähden oli juutalaisten mielestä väärin, että Jeesuksen opetuslapset katkoivat jonkun tähkän sunnuntaina kulkiessaan viljavainioiden läpi. Heidän kaavansa mukaan oli tämä luvaton teko sapatinpäivänä. Se oli Jumalan häpäisemistä heidän mielestänsä. He eivät sitä koskaan tehneet eivätkä myöskään olisi sallineet muiden sitä tekevän. Kaikki, mikä heidän kaavaansa mahtui, oli heidän mielestään oikein, mikä jäi sen ulkopuolelle, oli väärin.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 24.09.19 - klo:07:43
Tällainen on suhde vielä tänäpäivänä Herran omilla ja niillä, jotka ovat ulkona Herrasta. Maailmalla on nytkin jumalisuudesta oma kaavansa. Siihen ei mahdu nykyaikana paljoa, mutta kuitenkin jotain. Siinä ei olla tarkkoja, mutta kuitenkin on siinä tottumuksen kautta pysynyt se vähän, mitä siinä on. Tuo tavallinen jumalisuuden kaava on käydä joskus kirkossa, kerran vuodessa Herran ehtoollisella. Sillä välillä ei ole sitten väliä, mitä tekee ja miten on. Pääasia on vain varoa, ettei menettäisi maailmassa arvoansa missään suhteessa, ettei erikoisempaa jumalisuutta osoittaisi kuin maailmakaan. Jos vain jotain erikoista alkaa ilmetä, leimataan se lahkolaisuudeksi, kun se ei maailman kaavaan sovellu. Siinä on maailman mielestä ehdottomasti jotain väärää. Näin siitä syystä, ettei Herran Kristuksen sana saa käydä maailmaa kohti sisällisesti. Kun maailma käy joskus kuulemassa Jumalan sanaa, kuuntelee se sitä hajamielisesti tai torkkuen, mutta luulee tilaisuuden tulleen oikein käytetyksi sillä, että vain sanan kuulossa istuu, vaikkei kuulekaan. Kun se lähtee pois sananviljelypaikasta, tietää se siitä yhtä paljon kuin tullessaankin.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Mansipaani - 24.09.19 - klo:08:46
Vil=Helmi Malmivaara.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 24.09.19 - klo:08:58
'Helmi Malmivaaran' nimi kirjoitetaan useimmiten muodossa Wilhelmi. Muutin tuon W:n V:ksi samalla kun muutkin vanhassa tekstissä olevat.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Mansipaani - 24.09.19 - klo:09:14
Minä olen vasta tämän vuoden aikana saanut tutustua hänen ajatuksiinsa, ja täytyy sanoa että mies on nimensä veroinen.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 24.09.19 - klo:12:02
Samoin ajatuksin. Kyllä hän on ollut  v ä k e v ä  kirjoittaja ja kuinka väkevä on ollutkaan seurapuhe tai saarna ! Niinhän kerrotaan ja onhan Kalistajakin näin puhunut.

Nuo aamuhartaudet ovat iskeneet sydämeni kipunan tulena leimuamaan. :049:
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 25.09.19 - klo:07:38
Herra taas tarkoittaa saada kiinnitetyksi jokaisen huomion elämän sanaan ja sen kautta itseensä. Mutta kun ei sanaa itseensä päästetä, ei kärsitä sen vaikutusta, niin joudutaan katsomaan muihin, tarkkaamaan muiden menoa; huomio kiintyy ehdottomasti niihin. Ja kun on aina joitakin, joihin Herran sana käy, niin on tilaisuus tarkata niitä, tilaisuus ruveta omalla ymmärryksellään tekemään selvää Herran julistaman totuuden vaikutuksesta, miten tuo ja tuo elää, minkälaiseksi tuo ja tuo nyt on muuttunut, onko tuo ja tuo parannuksenasiassa tarpeellista, tarvitseeko tuosta itseänsä kieltää vai onko tuo luvallista, eikö se sodi Jumalan sanaa vastaan, ja kuinka kristityn sopii tuolla tavalla tehdä, noin elää!

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 26.09.19 - klo:07:23
Tämä eksymys veti kirjanoppineet ja fariseukset harhaan. Sen tekee se tänäkin päivänä kaikille niille, jotka ovat ulkona Herrasta. Miten on sinun laitasi, kuulijani? Katsotko sinä itseäsi vai muita? Katsotko omia vikojasi vai muiden? Onko sinun arvostelusi käännetty muihin vai itseesi? Voi, voi, kuinka paljon on isiä ja äitejä, joiden melkein jokapäiväisenä puheenaiheena ovat elämän Herran opetuslasten puutteet ja viat ja eksymykset! Ei koskaan puhuta Herrasta kehoittamalla Herralle antautumaan. Mutta jos hengellisistä asioista joskus tulee keskustelua, niin aina käydään kiinni muihin ihmisiin, katsomaan eri joukkoja, kun niitä on muka niin paljon, tarkataan niiden erimielisyyttä, niiden keskinäistä riitaisuutta, niiden opetuksia, kuinka ne sanovat, kuinka nämä, mitä nuo vaativat, mitä nämä, kuinka väärässä nuo ovat, kuinka nämä. Ja siihen aina menee aika.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 27.09.19 - klo:07:56
Niin, oletko niitä Jeesuksen Kristuksen vapaiksi tekemiä, todella vapaita Herran omia sinä? Sitä Herra tänään kysyy. Kuule, niiden ei sovi käräjöidä, vaikka niitä väärin arvostellaan, vaikka saavat kärsiä täällä maailmassa paljon. Niiden tuomari, niiden vapaaksitekijä, niiden armahtaja on Kristus. Kaikki asiat, maalliset ja hengelliset täytyy niiden jättää Hänen ratkaistavaksensa. Ja elleivät sitä tee, ovat vielä orjia, orjuuden ikeeseen takertuneita eikä ole heillä vielä Jumalan lasten ihanaa vapautta mennä kaikkine puutteinensa, vikoinensa, tarpeinensa armoistuimelle.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 27.09.19 - klo:08:05

SV 26   Peura janoissansa

https://www.youtube.com/watch?v=ElVVQ7LzPtw&list=RDElVVQ7LzPtw&start_radio=1

1. Peura janoissansa
rientää kiiruissansa
vesilähteen luo.
Niin myös sielulleni
seura Jeesukseni
virvoituksen tuo.
Haluton jos luonto on,
henki huokaa saadaksensa
sanan iloksensa.

2. Tunnontuskissani
sana Jumalani
mieltä rauhoittaa.
Löydän voiman siitä,
kun ei oma riitä
vastaan kuolemaa.
Uskoa ja toivoa,
rohkeutta, uutta mieltä
löydän aina sieltä.

3. Rinnallani kulje,
huolenpitoon sulje
heikon ristintie.
Irti käytöksestä
itsekeskeisestä
minut, Jeesus, vie.
Rukoilen ja tiedän sen,
että olet vierelläni,
tunnet elämäni.

4. Kiitos, Herra, että
virvoittavaa vettä
meille lahjoitat:
Että uskon viljaa,
vakaasti ja hiljaa
meissä kasvatat.
Näkemään ja löytämään
päästä meidät ihmeitäsi,
Herra, lähelläsi.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016


Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 30.09.19 - klo:08:37
Entäs jumalisuuden asiat! Kun niistä ruvetaan keskustelemaan ja väittelemään, voi kuinka likellä on siinäkin kiista siitä, kuka suurin on, kuka oikeassa, kuka väärässä, kuka opettaa oikein, kuka väärin, mikä oppi oikea, mikä väärä. Siinä syntyy pian taistelua siitä, kuka on oikealla elämän tiellä, kuka ei. Tästä kiistellään, ja tähän kistelyyn tahtoo usealta ihmiseltä supistua koko jumalisuuden harjoitus ja harrastus. Sanotaan toisista: "Hän ei kuulu meidän joukkoomme, hän on väärässä; ainoastaan se, joka on minun kaltaiseni, minun mieleiseni, se on oikeassa". Mitä tämä osoittaa? Ääretöntä itsekkyyttä, itsensä suurena pitämistä toisten kustannuksella; aivan samaa lapsellisuutta, mikä opetuslasten väittälystä ilmeni: Kuka meistä suurin on? Tuostakin taas ilmenee, että puheet liikkuvat siellä, missä sydänkin. Kun sydän on Herrasta vieroittunut, käyvät puheet Herrasta vieraantueeseen suuntaan. Voi, ajatelkaa, hyvät ystävät, kuinka paljon te puhutte kotioloissa rakentavia puheita toisillenne! Isät, äidit! Saavatko lapsenne täältä kotia mennessänne kuulla teidän suustanne sanaa, jota niiden kuolematon henki odottaa, sanaa, joka sielun pelastaa?

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 01.10.19 - klo:08:33
No niin! Herran tiellä viedään alaspäin. Meidän omat tiemme vievät ylöspäin. Herran tie on oikea, meidän väärä. Meidän täytyy tulla, ystävät, pieniksi ja lasten kaltaisiksi, muuten ei päästä Jumalan luo. - Oi armon Jumala! Paina tämä totuus tuntoihimme, että me alkaisimme käydä sitä koulua, jossa Sinä yksin saat meistä suurista pieniä, ensimmäisiksi pyrkivistä viimeisiä, röyhkeistä, korkeamielisistä nöyriä, kaikkien palvelijoita, Sinä, joka itse tulit alas taivaasta ja palvelit pieniä niiden jalkoja pesten! Amen.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 02.10.19 - klo:09:16
Minkälaisen esimerkin lapset näkevät vanhemmistansa, sellaisiksi he muodostuvat. Heidän mielestänsä ei ole yhtään täydellisempää ihmistä maailmassa kuin oma isä ja äiti on. Niitä he ihailevat enemmän kuin ketään muita maailmassa ja ottavat niistä esimerkin. Koettakaapa mennä lapsen kuullen jostakin moittimaan hänen isäänsä ja äitiänsä, niin näette, kuinka syvästi se lapsen tuntoa loukkaa. Vaikka isä tai äiti olisi kuinka huono tahansa muiden mielestä, on hän lapsen mielestä, jota rakastaa, täydellisin ihminen maan päällä. Sen tähden ottaa lapsi niin tarkan vaarin kaikesta, mitä isästä ja äidistä näkee. Koettakaa nyt ajatella tätä! Mitä lapsi sinussa huomaa, se painuu ijäksi hänen sieluunsa. Jos hän näkee hyvää, saa hän sinusta hyviä vaikutuksia, jos pahaa, saa hän pahoja vaikutuksia. Kumpia saavat lapsesi lapsuutensa aikana? Sinä hoidat niitä esimerkilläsi sinne päin, mihin itse kuljet.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 03.10.19 - klo:08:13
Kuulin nykyään kerrottavan eräästä vanhasta muorista, joka kulki lapsensa lapsen kanssa paimenessa. Hän oli Herrassa elävä vanhus. Hänellä oli aina kirja mukanansa mennessään paimeneen. Sitä hän lueksi, kun poika ajoi lehmiä pois pahuuden teoista. Toisinaan kutsui hän pojan luoksensa ja pyytämällä pyysi: "Älä lapsi rukka koskaan rupea suruttomaksi!" Lapselle kävi tuosta paimenessa olosta sellainen vaikutus, ettei hän ole unohtanut sitä vieläkään, vaikka on jo vanhentunut. Hän kertoo tästä kyynelsilmin toisille ja siunaa isoäitinsä muistoa niin kauan kuin elää. Olisihan kaikilla tilaisuutta töidensä ohella hoitaa lapsiansa Jeesuksen Kristuksen luo. Voi, kun on hupaisaa nähdä, että niitä tuodaan tänne kirkkoonkin mukanansa. Äsken jo sanottiin, että on hyvä, vaikka siinä vain ulkonaista tapaa noudatettaisiin. Ei sitä tiedä, milloin Herran hetki tulee ja milloin Hän sanallansa koskettaa itse kutakin. Lapset oppivat rakastamaan Herran huonetta ja niitä harjoituksia, mitä siellä harjoitetaan. Kun isä ja äiti ovat tuoneet niitä aikanansa tänne, niin ne käyvät täällä vielä senkin jälkeen, kuin isän ja äidin jalat eivät enää tänne kanna.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 04.10.19 - klo:08:38
Mitäkö lapset ymmärtävät? Opetuslasten mielestä ei mitään. He nimittäin nuhtelivat tuojia, kertoo tekstimme* Kuinka moni muu ajatteleekaan samoin ymmärtämättömyydessään! Nuo äidit ymmärsivät enemmän kuin Herran opetuslapset sinä hetkenä. Ja monta kertaa ennenkin ovat naiset menneet edelle hengellisten asiain käsittämisessä. Enemmän ymmärsi sekin vaimo, joka särki alabasteripullonsa ja kaatoi sen sisällön Jeesuksen pään yli, enemmän kuin opetuslapsi, joka häntä siitä nuhteli. Jeesus närkästyi, kertoo tekstimme, näiden äitien puolesta. Hän suuttui. Tämä on ainoa kerta muistaakseni, milloin Raamatussa kerrotaan Jeesuksen suuttuneen. Hänen mielestänsä oli niin kauhea tuo opetuslasten teko, että Hänessä nousi pyhä kiivaus heitä vastaan. Katsokaa, Hän tiesi, että lapsi ymmärtää. Hän tunsi lapsen sielun ja Hän tietää, kuinka avonainen lapsen sydän on vaikutuksille Hänestä, kun vain se pääsee Hänen kosketuksiinsa. Tämän käsittivät myöskin vaistomaisesti äidit, ne vaimot, jotka toivat lapsiansa Herran luo. Niillä ei ollut sen korkeampaa toivomista, kuin että Jeesuksen käsi koskettaisi heidän lastansa, ja he tiesivät, ettei se kosketus koskaan mene hukkaan, vaan jättää lapsiin pysyviä vaikutuksia.

Vilhelmi Malmivaara

(* Mark. 10:13-16)
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 05.10.19 - klo:08:43
Lapsella ei ole itsellä mitään; sen tavara on vanhempien ntakana. Niiltä se kaikki saa, kaikki pyytää, kaikkia odottaa. Tämänlaisina on meidän suhtauduttava Jumalan valtakuntaan, niinkuin ne, jotka eivät mitään ole, lausuu apostoli, ja joille Herra kuitenkin kaikki omaksi jakaa. Meidän on tultava niin pieniksi itsessämme, kuin lapsi on suhteessaan vanhempiinsa, ja alistuttava Herran tahdon alle, niinkuin lapsi alistuu isänsä ja äitinsä tahtoon, vaikka toisinaan vastahakoisestikin. Tämmöinen lapsen mieli, lapsellisuus, on suurta Kristuksen silmissä. - Minkähän varassa sitten meidän elämämme lienee? Tyhjyyttäkö tunnemme itsessämme, täydellisyyttä Herrassa, köyhyyttäkö itsessämme, rikkautta Hänessä, mitättömyyttäkö itsessämme, Herrako on kaikki kaikessa? Ja senkötähden alistumme Herran hoitoon niinkuin lapsi alistuu äitinsä hoidettavaksi? Niin on Jumalan valtakunta otettava vastaan. Kuule, Kristus sanoo, ettet muuten pääse sinne sisälle; se on ijäksi muuten suljettu.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 06.10.19 - klo:08:05
Me ihmisetkin, joita kaikkialla ympäröivät Jumalan ihmeteot, olemme itsekin Hänen ihmetekojansa. Meidän oma ruumiimme, oma olentomme, on niin ihmeellinen mestariteos, että se puhuu mitä selvintä kieltä Jumalan kunniasta ja suuruudesta. Ja kaikki, mikä ihmistä kohtaa täällä maailmassa joka ainoalla askeleella, on Jumalan ihmetekoa, Jumalan ihmeellistä käsialaa. Jumalan majesteetin ja kirkkauden kuvastusta on kaikessa näkyvissä. Se välähtää joskus jumalattomallekin, niin ettei hän pääse menemään ohi näkemättä sitä. Jumalan voima on silloin niin suuri, että se saa vaikenemaan pilkkaajankin. Puhutteleehan Jumala esimerkiksi tulellansa monta kertaa pilkkaajaakin sellaisella tavalla, joka vie mykäksi ainakin hetkeksi aikaa.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 07.10.19 - klo:07:30

SV 213   Yö väistyi, päivä alkaa


1. Yö väistyi, päivä alkaa.
Säteily auringon
virittää linnun laulun,
ja luonto raikas on.
Kun, Isä, olla saan
yön ajan suojassasi,
päivällä voimallasi
myös tule auttamaan.

2. Kiitosta veisaan, Herra,
ja tahdon ylistää,
kun lahjoillasi jälleen
uudistat elämää.
Taas armon päivä on
ja rauhassasi jatkaa
saan elämäni matkaa
ja olla murheeton.

3. Kun ihmiseksi synnyin
luomaasi maailmaan,
sain tulla kastetuksi
Kristusta tuntemaan.
Sain armon autuaan:
vähäistä lasta kannoit,
elämän uuden annoit.
Omasi olla saan.

4. Kun eksyin, lankesinkin,
minua armahdit,
ja, Jeesus, verelläsi
vaatteeni valkaisit.
Pyhästi lupasin
omasi aina olla.
Et lyönyt tuomiolla,
kun jälleen horjahdin.

5. Turvaten rakkauteesi
tuon aamu-uhrini:
velkani, köyhyyteni
ja heikon virteni.
Eteesi kumarrun
ja viivyn hiljaa tässä
sinulta pyytämässä
armoa tuomitun.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2012


Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 07.10.19 - klo:08:03
Sitä iloa, jota maailmaraukka ei tunne, on Herran omilla paljon. Ne saavat sitä aina, kun huomionsa kiintyy Herraan ja Hänen suuriin tekoihinsa ja kunniaansa. Ja sitä löytävät nuo ihmiset itsestään ja muista. Alttarilta sanottiin tänä päivänä* jo, ettei tämänpäiväisissä rippivieraissa mahda olla ketään, joka olisi tyytyväinen itseensä, vaan kaikkia kalvaa salainen tyytmättömyys. Niin on kristityn laita aina. Kristus Jeesus on valaissut hänen silmänsä, ja tuossa Herran valossa näkee hän tilansa. Se on surkea ja synkkä. Hänellä on vaivana joka hetki sydämensä kovuus, Jumalasta luopumisensa, tottelemattomuutensa ja häjyytensä Herraan nähden. Ja kaikkeen, mitä hän yrittää tilansa parantamiseksi, sekaantuu itsekkyyttä, joka häiritsee kaiken ilon. Hän löytää itsensä tuon tuostakin murhemielin synnin teosta ja joutuu siitä pahoille mielin itsensä tähden. Ellei niin tee, ei hän vielä tseänsä tunne. Ja kun ei hän itsestänsä iloa saa, kääntyy hän katsomaan Herraa kohti. Huomatessaan silloin Herran armotyötä itsessänsä, nähdessään sitä, mitä Herralta on saanut, saa hän siitä sanomatonta iloa. Minulle, joka ennen pilkkaaja ja vainooja ja häpäisijä olin, lausuu apostoli Paavali itsestänsä - kuinka hän jaksaisi siinä tilassa iloita Herrassa! - , minulle, lisää hän, on laupeus tapahtunut. Ettekö kuule näissä sanoissa täydellistä sydämen iloa! Minulle, joka ennen sellainen ja sellainen olin, on laupeus tapahtunut! Minun ei enää tarvitse häväistä, ei pilkata, ei vainota Herraa eikä Hänen omiansa. Kun hänelle on se laupeus tapahtunut, sulaa hänen sydämensä riemusta, mikä tulee näkyviin monin paikoin hänen kirjoituksissaan. -

Vilhelmi Malmivaara

* 4. rukouspäivänä
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 08.10.19 - klo:07:26
Ei tarvitse kehoittaa iloitsemaan niitä, jotka Herrassa elävät, sillä Herran töiden näkeminen täyttää sydämet ilolla. Voi, jospa me saisimme nähdä näitä Herran töitä paljon itsessämme! Jospa pääsisimme perille, jospa voittaisimme häjyytemme ja syntisyytemme! Jospa saisimme nähdä niitä myös muissa, sulkea Armahtajan syliin kaikki, kaikki! Silloin olisi taivas jo maan päällä. Ja tiedättekö mitä silloin tehtäisiin? Joka ainoa sielu sulaisi Herran edessä, joka ainoa sydän huudahtaisi Hänelle tämän hallelujakiitoksen: Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, hurskasten neuvossa ja seurakunnassa.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.10.19 - klo:07:38
SV 48  Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat

https://www.youtube.com/watch?v=4XohH7eok8k

1. Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat.
Näin kiitosta kaikukoot taivaat ja maat.
Hän, Jeesus kun armonsa köyhälle suo,
tie vihdoinkin auki on Luojamme luo.

2. Ei esteeksi orjuuskaan kelvata saa,
ei syntisi, vaikka se kauhistuttaa.
Siis kiinnitä katseesi vain Karitsaan,
hän kahleemme tullut on katkaisemaan.

3. Ja vaikka on muotosi kerjäläisen,
niin Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin puutteesi myöntäen helmaansa jää.
On haavansa lääkettä elvyttävää.

4. Vaan vieläkö, sieluni, piileskelet
ja Herrasi kasvoja taas pakenet?
Hän ryysysi vie, puvun lahjaksi tuo
ja seurassaan rauhan ja armonsa suo.

5. Työ, taistelu, vaivat, ne voimamme syö,
vaan taivaassa kerran on päättyvä yö.
Kun Kristuksen kirkkaus yllämme on,
soi kiitosta virtemme loppumaton.

Matti Paavola 1847, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, H. Lipiäinen ja J. Löytty 2015


Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 09.10.19 - klo:08:09
Oi, ystävät! Olettehan niitä, jotka näkevät Herran suuria tekoja ja joille sentähden tämäkin päivä on Herran ylistyksen päivä! Amen

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 10.10.19 - klo:07:06
Jumala on suuri, persoonallinen olento, joka täyttää itsessänsä maailman. Tästä sanotaan tekstissämme: Taivaat ja taivasten taivaat eivät voi sinua käsittää. Apostoli huudahtaa tätä tarkoittaen: Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Ainoastaan Jumalan oma Henki kykenee meille paljastamaan sen verran näitä Jumalan syvyyksiä, kuin täällä ajassa on mahdollista. Jumalaa tullaan tuntemaan ainoastaan kokemuksen tietä, ei muuten, mutta juuri sitä tietä on mahdollisuus päästä Jumalan tuntemisesta osalliseksi, joka tunteminen tietää ijankaikkista elämää.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 10.10.19 - klo:07:19
VK  326  Sinulle kiitos Isä maan ja taivaan

https://www.youtube.com/watch?v=v-A9FdN-aFs
1.
Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan,
on nimes suuri, pyhä, kallis aivan,
ja armosi on vakaa, määrätön,
taivaankin tähtein yli ääretön, ääretön.

2.
Myös minulle on armosi näin suuri,
sinua, Herra, kiitän siitä juuri.
Loit minut kuvaksesi, Herrani,
vahvista kaikkeen hyvään lastasi, lastasi.

3.
Isäni, aina armostasi aivan
pois minut autoit alta vaaran, vaivan.
Kätesi antoi turvan väkevän,
suojele vielä halki elämän, elämän.

4.
Synnistä minut olet pelastanut,
käärmeeltä pään jo rikki musertanut.
Lahjoitit armosi ja rauhasi,
ne Kristus kuolemallaan ansaitsi, ansaitsi.

5.
Armosta anteeksi suo kaikki tyynni
Kristuksen tähden syntini ja syyni.
Palvella sinua suo uskossa
ja anna autuus taivaan levossa, levossa.

6.
Suo, etten koskaan pyhää sanaa kiellä,
se yksin turvan antaa tuskan tiellä.
Se lohtu ainoa on vaivassa,
sen valo johtaa kohti taivasta, taivasta.

7.
Haltuusi uskon koko elämäni,
henkeni, voimani ja tehtäväni.
Oi, siunaa työni kunniaksesi
ja lähimmäisenikin parhaaksi, parhaaksi.

8.
Luo minuun lujaa mieltä, rohkeutta
julistamaan taas armon avaruutta
ja valtaa, kunniaasi korkeaa.
Se yli taivaittenkin kohoaa, kohoaa.

9.
Yhdessä kristikunta kaikkialla,
etelän, pohjan, idän, lännen alla,
sinulle, Kristus, tuokoon kiitoksen,
Isälle ylistyksen ikuisen, ikuisen.



Laurentius Paulinus Gothus 1633. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Julius Krohn 1880, komitea 1937. | Sävelmä: Toisinto Pohjanmaalta.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 10.10.19 - klo:09:03
Jäin miettimään Malmivaaran ajatusta "Jumalaa tullaan tuntemaan ainoastaan kokemuksen tietä." Siinä lienee tärkeää huomata, että 'kokemus' on yksikössä. Ei viitata uskonnollisiin kokemuksiin vaan ymmärtääkseni karttuvaan elämäkokokemukseen Jumalan uskollisesta huolenpidosta.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 11.10.19 - klo:07:50
Tämä on rukoushuone. Jeesus sanoo: Minun Isäni huone on rukoushuone. Täällä rukoilee sekin, joka ei rukoilevansa luulekaan. Hän tulee raskautetulla sydämellä tänne, mutta tänne jää kuorma ja hän menee keventyneellä mielellä pois. Hän tulee voimatonna ja heikkona tänne, mutta palaa täältä voimistuneena ottamaan vastaan tulevan viikon taisteluita. Miksi niin? Hän on rukoillut surkeudessaan ja Jumala on kuullut sen rukouksen, kuullut sanat, mitkä Salomo lausuu tekstissämme*: Käänny siis sinun palvelijasi rukoukseen ja anomiseen, minun Jumalani,että kuulisit kiitokseni ja rukoukseni, jonka sinun palvelijasi tänä päivänä rukoilee sinun edessäsi. Ei tarvitse huutaa tuuleen, sillä Jumala kätkee kaikki, mitä pyydetään, ja antaa vastauksen sen virvoituksen kautta, minkä sydän täällä ollessaan sai.

Vilhelmi Malmivaara

(* 1. Kun. 8:27,28)
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 11.10.19 - klo:08:02
SV 146  Nyt kiitos Karitsalle

https://www.youtube.com/watch?v=YKuGwSbSSZY

1. Nyt kiitos Karitsalle
ja Ylösnousseelle!
Nimeesi kokoonnuimme,
on armoa vain se!
Kärsithän puolestamme
ja kuolit ristillä,
sen tähden, että meille
koittaisi elämä.

2. Suo sana siunauksen
nyt erotessamme.
Luo yhteenkuuluvuutta
myös arjen matkalle.
Kaikissa toimissamme
valppaiksi meidät tee.
Nöyryyden anna kasvaa,
kun voimat vähenee.

3. Oi kuule Pyhä Henki,
nyt meidät herätä.
Kaikille kaipaaville
suo usko elävä.
Rakkaudella meidät
Jeesukseen kiinnitä.
Kenenkään älä salli
pois juosta ikinä.

4. Niin seuraa sotaa rauha,
ja työmies palkitaan.
Kun loppuu taipaleemme,
ilomme täyttää maan.
Me yhteen saamme tulla
ja päästä perille,
jos armon kerjääjinä
Jeesusta seuraamme.

Arkkivirsi 1822, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, J. Löytty 2011

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 12.10.19 - klo:07:59
Voi, kun säälittävät ne ihmiset, jotka, vaikka kirkonkellot soivat sunnuntaiaamuisin, eivät enää niiden soittoa tajua! Jumalanpalvelusaikanakin menee moni - käyttääkseni Lutherin sanoja - "niinkuin lehmä kirkon sivu" katsomatta edes sinne päinkään, tajuamatta, että se huone on olemassa häntä varten ja että hänellä olisi aikaa siellä käydä. On varmaan hengelliseen kuolemaan vaipunut, kenellä ei ole vetoa Jumalaan eikä Hänen sanaansa eikä siihen huoneeseen, jossa hänen sanaansa viljellään. Ken on sydämessään päässyt Jumalan tuntoon, hänelle tulee arkiviikko pitkäksi odotellessa sitä päivää, jolloin taas saisi mennä Herran huoneeseen, sinne huoneeseen, mistä kuninkaallinen laulaja sanoo: Yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhannen muualla. Voi, kuinka ihanaa on nähdä esimerkiksi isää ja äitiä kirkossa lapsijoukkonsa ympärillään! Siinä on elävä todistus ja toivo Suomen tulevaisuudesta. Sellainen koti ei jää kylmille isän ja äidin siirryttyä mullan alle. Ne lapset, joita käytetään jumalanpalvelushuoneissa, saavat siellä vaikutuksia tietämättänsä ja niillä on kautta elämän vetoa sinne, sittenkin vielä, kun ei enää ole isä ja äiti esimerkillänsä ja puheillansa sinne houkuttelemassa. Sen kauniimpaa näkyä ei voi ajatella kuin tuollainen. Ja kun näkee ihmisiä, jotka sunnuntaista sunnuntaihin istuvat kirkonpenkissä - olipa niiden sisällinen elämä miten salaista ja näkymätöntä tahansa - saa odottaa, että niiden sielussa on käymässä Herran vaikutus ja työ.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 13.10.19 - klo:08:44
Syntiä seuraa kuritus. Tämä on Jumalan vanhurskauden sääntö, joka ei koskaan muutu. Jesus sanoo tekstissämme* parantuneelle miehelle: Älä enää tee syntiä, jottei sinulle jotain pahempaa tapahtuisi. Se paha, mitä hän oli kärsinyt, oli näiden sanain mukaan johtunut synnistä. Jos hän vielä syntiä jatkaa, sanoo Herra hänen osaksensa tulevan vieläkin pahempaa. Kun syntiä tehdään, täytyy siitä seurata vaivoja. Synti ja kärsimykset liittyvät ehdottomasti yhteen. Niin oli maailman alkuhetkinäkin. Heti alettiin puhua vaivoista, kun syntiä oli tehty. Ja niin kauan kuin syntiä on, eivät vaivat lopu. Synnin palveleminen on kuolemaa, mutta kuoleman mukana on kipuja. Siitä kaikki ne vaivat ja murheet, mitkä ihmiskuntaa painavat.

Vilhelmi Malmivaara

Joh. 5:1-14
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 14.10.19 - klo:07:12
Mitä sitten hyödyttää, jos tuskansa tuntee? Hyvin paljon. Kuulkaa, kuritus opettaa ottamaan sanasta vaarin. Kuritus ahdistaa elämän lähteelle. Se vetää vetisille rannoille, sinne, missä Jeesus Kristus liikkuu. Se vetää sanaan, kokemaan elävää voimaa, saamaan uudesti luovaa voimaa itseensä aikanansa. Se avaa sydämen sanalle ja sanan sydämelle. Se alkaa kirkastaa syntiselle Auttajaa, muuttumattomassa tilassa olevalle. Voi, etkö rupea sinäkin jo, olit ken olit, herra tai talonpoika, herännyt tai suruton omasta mielestäsi, etkö rupea kokoamaan noita sanan kultaisia omenoita, joista Herra sanoo, että ne ovat kuin kultainen omena hopeamaljassa. Nehän olisivat kaikkein kalleimpia hedelmiä, mitä teille ikinä maan päällä kasvaa talteen korjattaviksi. Mikset niitä kokoa sinä?

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 14.10.19 - klo:07:15
VK  272   Oi Jeesus auttaja

 
1.
Oi Jeesus, auttaja
ja armon antaja,
syytönnä synnit kannoit,
elämän meille annoit.
Taivaassa, valtiaamme,
rukoilet puolestamme.

2.
Myös minut lunastit,
myös minut pelastit,
vapaaksi orjan ostit,
elämän tielle nostit.
Nyt kuljet rinnallani
kaikissa vaiheissani.

3.
Siis kuulun sinulle
ja sinä minulle.
Veljeksi synnyit vaivaan,
viet minut riemuun taivaan,
oi Jeesus, auttajani
ja kaikki kaikessani.

4.   
Taas armolahjoilla
kansaasi virvoita.
Tuo terveyttä meille
ja johda rauhan teille.
Hengellä meidät täytä,
armosi syvyys näytä.

5.
Nyt kaikki laulakaa,
kiitosta veisatkaa!
Ylistä, Herran kansa,
Jeesusta armostansa.
Toivossa riemuitkaamme.
Jo saavu, Jeesus. Aamen.
   
 
Suomalainen, virsikirjaan 1685. Uud. Julius Krohn 1880, komitea 1937, 1984.

 

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 15.10.19 - klo:07:18
Sanoin jo, että tauti ajaa terveyslammikolle - Täällä maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä, toisia, jotka sairastavat sisällisesti, toisia, jotka ovat vielä terveitä näennäisesti. Kaikissa on sama sairauden syy, synti, Jumalasta luopuminen. Mutta toisille on tämä sairauden syy tullut julki, toisille on se vielä tuntematon. Kumpiako olet sinä? Niitäkö, jotka jo sairastavat Herran edessä, vai niitäkö, jotka vielä ovat terveitä mielestänsä? Kaikki, jotka ovat sairaiksi Herran edessä tulleet, ovat vedetyt sanaan, rakastavat sitä enemmän kuin kaikkea muuta, tarvitsevat viljellä sitä joka päivä, lukevat, veisaavat, puhuvat siitä. Niiden rakkain kirja on Raamattu. Siinä ne elävät, ovat ja liikkuvat. Niille ei ole yhtään mahdotonta paikkaa Raamatussa, ei yhtään, jota ne hylkisivät tarpeettomana. Siellä ei ole yhtään sellaista ihmekertomusta, josta ne eivät löytäisi ihmeellistä elämän voimaa. Siellä ei ole yhtään sanaa, josta ne loukkaantuisivat. Kun toiset koettavat sitä kirjaa turhentaa, kauhistuu heidän tuntonsa. Ja heitä on maailmassa miljoonia tälläkin hetkellä. Ne ovat sellaisia sairaita, jotka tarvitsevat Jumalan enkelin voimaa liikuttamaan vedet terveydeksi sielullensa, jotka eivät tohdi pyhiä asioita pilkata, kun tauti vaivaa ja täytyy nääntyä, ellei apua sieltä löydy.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 16.10.19 - klo:07:18
Etkö saa sanasta mitään, kun toiset saavat? - Olet kenties niitä, jotka täysin ymmärtävät onnettomuutensa ilman sanaa ja sen osallisuutta, mutta joista näyttää siltä, että sittenkin jäävät parantumattomiksi. Sellaiset ajattelevat: "Olen niin huono sanankuulija. Sana ei ole minuun päässyt sisälle. Korvani voivat sitä kuulla, mutta sydämeni jää koskemattomaksi, sillä se on niinkuin kivi rinnassani. Ei siitä sälöäkään lähde, vaikka Herra koettaa sitä lyödä. Se kovenee vain kovenemistansa, mitä vanhemmaksi elää. Toiset tekevät parannusta, minä vain pahenen; toiset käyvät elämän tietä, minä vain sorrun yhä syvemmälle, eksyn yhä edemmäksi; toiset uskovat Jeesukseen ja antautuvat hänelle, minun sydämeni on uskoton ja minä vain kiertelen ja vieron Herraa Kristusta; toiset rakastavat Häntä, minä onneton rakastan maailmaa enemmän kuin Herraa. Maailmassa ovat ajatukseni, siellä parhaat harrastukseni. Se valtaa minun mieleni enkä sen ystävyydestä irti pääse. Kun käyn muiden parissa, kirkossa ja seuroissa, en minä saa apua Herralta; kun toiset tulevat liikutetuiksi Herran puhuttelusta, ei se minuun pysty; kun toiset ovat nöyrtyneet itkemään tilaansa Hänelle, en minä Hänen jalkoihinsa osaa, ei minun kalliosydämestäni vettä lähde; kun Herra saa kunnian muilta, olen minä Hänen häväisijänsä." - Tunnetko, sanankuulijani, näitä sydämen kipuja?

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 16.10.19 - klo:07:25
SV 6  On kova sydämeni

1. On kova sydämeni,
sen surren havaitsen.
Vaan, rakas Jeesukseni,
voit taivutella sen.
Tee minut ihmiseksi,
kuvasi kaltaiseksi.
Armoosi juurruta.

2. Ei rampa, sokeakaan
voi oikein vaeltaa,
ei tietä tasaistakaan
hän kuljetuksi saa.
Siis lähde oppaakseni,
seuraksi matkalleni,
laupias Herrani.

3. Nyt koske haudan pohjaa
ja luihin kuolleisiin
elämän neste ohjaa
kuin oksiin versoviin.
Ne täytä elämällä,
olethan kärsimällä
voittanut kuoleman.

 

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 17.10.19 - klo:08:16
Voi, miten ihana paikka on sinua varten tässä tekstissä*! Kuule, mitä sanoo tuo miesrukka Betesdan rannalla Jeesukselle: Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu; ja kun minä olen menemässä, astuu toinen sinne ennen minua. Miesparka jäi aina jälkeen muista. Voima oli jo viety, silloinkuin hänen vuoronsa tuli. Ei ollut etään, joka olisi auttanut. Hän oli aivan niinkuin yksin tautinsa kanssa maailmassa, vaikka oli ääretön ihmisjoukko ympärillään. Eikö hän ollut sinun kaltaisesi vaivoissa? Sinä sanot: "Minä olen niin kauan tällaisena pysynyt, jäänyt tähän tilaan; ei minusta mitään nyt enää tule". Joko sinä olet siinä maannut kolmekymmentäkahdeksan vuotta, niinkuin tuo mies Betesdan rannalla? Joko sinä olet sairastanut Herralle tätä vaivaasi niin kauan, joko niinkauan kärsinyt näitä ahdistuksia ja tuskia sielussasi, joko niinkauan pelvon ja vapistuksen välillä katsonut, kuinka enkelin käsi teki terveeksi muita, ja kuinka sinä raukka jäit aina vain tähän tautiin ja kuoleman alaiseksi? Kuulepas nyt! Kenen luo tuli Kristus ensin, kun Hän lähestyi lammikkoa? Sen onnettoman, enin kärsineen, kovimmin sairastaneen, raskaimmin ahdisteun, toivottomimman.

Vilhelmi Malmivaara

Joh. 5:1-14
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 17.10.19 - klo:09:52
SV 5    Sun armoasi anomaan

https://www.youtube.com/watch?v=KDYzYt21ZGY

1. Sun armoasi anomaan
ja näkemättä uskomaan
opeta, Herra väkevin,
näin pyydän mielin hätäisin.

2. Suo rohkeutta, että saan
päällesi heittää kokonaan
puutteeni, suuret syntini
ja sinuun panna toivoni.

3. En kyllin ole köyhtynyt.
Rakkaampi olisitkin nyt,
jos armossasi kasvaisin,
runsaampaa rauhaa nauttisin.

4. Näin köyhänä ja kurjana
ja sokeana, rampana
luoksesi auta tulemaan,
niin että vapahduksen saan.

5. Suo, että aina valvoisin,
lupauksiisi luottaisin.
Veresi synnit pyyhkisi
ja rauhan toisi sieluuni.

6. Nyt heitän kaikki vikani
päällesi, Vapahtajani.
Kun kärsit, kuolit tähteni,
rauhoita omatuntoni.

7. Kun oma pohja vajoaa,
niin armo yhä kannattaa.
Sen päällä, niin kuin kallion,
minulla turvapaikka on.

Johan Holmberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2013


Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Leena - 17.10.19 - klo:18:46
Sävyisä Paimenemme, SV   183

Jaakko Haavio 1968



2. Vie meidät korkealle
vuorelle Siionin
katsomaan avaralle
ja silmin avoimin.
Kun, Hyvä Paimenemme,
laumaasi tarkkailemme,
se mittaamaton on.

3. Opeta veljenämme
jokaista pitämään
kaukana, lähellämme,
ken pyrkii pyhimpään,
niin ettei kukaan meistä
tuomitse ketään heistä
iskien veljeään.


Lueskelen usein näitä ja kiittäisi nyt erityisesti aamuhartaudesta 13; sehän vastaa koko lailla johonkin jota tänne jankutin kun yritin turhaan kysyä, johdattaako Jumala. Onko Jumala vaivautunut yksittäisestä ihmisestä. Tai saako yksittäinen ihminen omistaa Raamatun lupaukset. Tuo yksittäinen toistuu nyt , ja ensimmäinen vastaus kai on, se edustaa ajanhenkeä, liiallista yksilön kohottamista yli ja ohi seurakunnan.  Ei sen tarvitse sitä merkitä.  Kysyin aikanaan, mitä kirkkomme e siitä opettaa, ja kun vastaus oli ihan hyvää päivää- kirvesvartta, rupesin itse sitä teologiaalukemasn sitten. Pitkä tie, mutta aika selkeä.  Ei kirkko siitä opeta yhtään mitään, jokin herätysliike kylläkin. Se ei todella ollut reformaatioteologian kymmenen kärjessä- juttuja.

Toisaalta silloinkin ihmiset ostivat aneita pelastaakseen sen oman yksittäisen sielunsa.  Ryhtyivät talonpoikaiskapinaan ymmärrettyään kristityn vapauden aivan hullustipäin, mutta kokiessaan aivan yksityistä ja yksittäistä nälkää ja yksityistä puutetta. 

Eli siinä mielessä me emme ole miksikään muuttuneet. 

................

Opin sitten, miten tuo henkilö oli ymmärtänyt johdatuksen:  Juuri toisin päin kuin se kai yleensä opetetaan, eli ihmisen tulee arvata,  kuulla äänenä tai muuta, mitä Jumala pilkuntarkasti tahtoo hänen tekevän.  Ja jos ei toimi niin, seuraa kauheat.  Olen jäänyt jumiin tähän, kuten jäin siihen yhteen laihdutusraivariin , enkä oikein käsitä syytä.  Miksei hän kuunnellut , kun koetin selittää, ettei edes hurjapäisin maailmanlopun ennustaja opettanut meille noin -  etten ollut kuullutkaan tuommoisesta.

Minun kai pitää tyytyä selitykseen aivovauriosta, epileptikot näin ns kaikin maustein eli aivot keskimäärin toimivat mutta kaikin osin ei, jään aina jumiin, kun en ollenkaan ymmärrä.  Ehkä joku semikörtti t ai muuten nörtti minulle joskus vastaa.

.............

Tuosta poimin nuo säkeistöt vaikka virsi on kokonaisuudessaan aivan valtava.

Olen niin paljon tätä ajatellut:  Lopun perin kristitty ihminen ymmärtää toista.  Vaikka miten yksi tekisi ristinmerkin oikealta vasemmalle ja toinen vasemmalta oikealle, ja kolmas ei sitä lainkaan tarvitse.

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 18.10.19 - klo:07:30
Herra auttaa usein ensin ajallisista, ruumiillisista vaivoista. Moni on tullut Hänen tuttavuuteensa siten, että on ruvennut toivomaan ainoastaan näissä ulkonaisissa Herran apua. Kun Herra sitten tuli, murtui mieli ylönpalttisesta avusta ja ilosta ja ihminen tuli vedetyksi kiitollisena seuraamaan Kristusta koko lopun matkaansa. Herra tuli luo ja antoi tämän ulkonaisen avun, saadaksensa sanoa: Mene ja älä enää syntiä tee! Hän teki synnin tien kauhistavaksi, ja siirti niin askeleet kuolemasta valkeuden tielle. Tämä ihme tapahtuu tänäkin hetkenä jokaiselle, joka on tuon sairasraukan kohdalla Herran edessä. Häneen käy elävä voima sanasta, voima, joka sanoo: "Nouse, nouse kuolemasta, nouse suruttomuudesta, nouse uskottomuudesta! Ota syntivuoteesi ja vie se pois! Ala käydä teitä, joita et ennen ole käymään kyennyt!" - Saa nähdä, oletko sinä yksi näistä parannetuista?

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 20.10.19 - klo:07:18
VK 376   Sinua Jeesus rakastan

https://www.youtube.com/watch?v=11_3kt9mbX0

1.
Sinua, Jeesus, rakastan,
sen sydämestä tunnustan,
oi siunaa armollasi.
Maailma ei tuo iloa,
en tottele sen turhuutta,
kun olen omanasi.
Kun tuska saartaa sieluni,
niin olet uskallukseni.
Nyt voimallasi vahvista
ja verelläsi puhdista.
Oi Herrani,
siis pelasta, siis pelasta
synnistä, sielun surmasta.

2.
Kun annoit, Herra, lahjaksi
ruumiin ja sielun, kaikkeni,
suo voimaa tahtos täyttää.
Niin kunniaksi nimesi,
myös lähimmäisen parhaaksi
lahjasi voisin käyttää.
Kiinnitä minut totuuteen,
kiusaaja kaada juonineen,
suo voimaa kestää, kärsiä,
kun kannan täällä ristiä.
Oi Herrani,
vain ristisi, vain ristisi
nyt olkoon lohdutukseni.

3.
Kun päättyy kerran matkani,
lähetä, Herra, enkeli
luoksesi minut tuomaan.
Ruumiini kerran kätköön maan
nimeesi, Jeesus, siunataan,
se ota armon huomaan.
Kun herätät sen kuolleista,
suo minun taivaan riemussa
katsella kirkkauttasi
ja nähdä rakkaat kasvosi.
Oi Herrani,
suot autuuden, suot autuuden,
ylistys Herran ikuinen!
   
 
Martin Schalling 1571. Ruots. Haquin Ausius 1641. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1867, 1984.

 

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 22.10.19 - klo:09:42
Jeesuksen oppi on ihan toisenlaista kuin kenenkään muun opettajan. Muutkin sitä tavoittelevat, mutta eivät koko jyrkkyydessään raaski sitä saarnata itselleen tai muille. Jeesuksen oppi eroaa siinäkin muiden opista, että Herra toteuttaa ihmisessä oppinsa samalla kuin hän sitä julistaa, niin että kuulijan sydän saa työtä, kun sitä vastoin muiden opetukset jäävät useinkin vain korvissa soimaan kaivamatta sydäntä esiin. Jeesuksen oppi on samassa elämää. Koska kaikkien pitää tulla Jumalan opettamiksi ja autuaaksi tulemisemme ehdottomasti riippuu siitä, olemmeko Jeesuksen opetuslapsia, Hänen oppinsa alaisia, on hyvin tärkeää meille tuohon oppiin tutustuminen, sen alaiseksi nöyrtyminen ja siinä pysyminen. Ohjeita tähän antaa kertomus rikkaasta nuorukaisesta ja opetuslapsista Markuksen 10.:ssä luvussa.
Kun Jeesus oli ähtenyt ulos tielle, tuli yksi juosten, lankesi polvilleen hänen eteensä ja kysyi häneltä; hyvä Mestari, mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän perisin?


Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 23.10.19 - klo:08:18
Kristuksen oppi tarkoittaa ihmisen saattamista tekemisiin Jumalan kanssa. Ijankaikkista elämää ei saavuteta joutilaisuudessa. Parannus ja usko on harjoitettavaa, sisällistä työtä Jumalassa. Jumalan täytyy päästä armovaikutuksillansa ihmiseen ja ihmisen täytyy ryhtyä Jumalaan sanassa. Kaiken sen, mikä Jumalan sanassa on valmiina oppina, täytyy ihmiselle selvitä sisällisten kokemsten tiellä, niin että hän pääsee sen käsittämään, kun se hänessä tapahtuu. Ettei hän voi lakia pitää, on hänen opittava siten, että tosissaan koettaa sille kuuliainen olla, sillä jos hän sen vain muiden sanomisesta uskoo, ei hän ikään tule itseänsä eikä armoa tuntemaan. Sen vuoksi vie Kristus tuon nuorukaisen käskyihin, ja tekee niin kaikille muillekin. Kun ei tehdä parannusta ihmisten opetetavana, vaan Herran itsensä, käy aina niin, että löydetään itsensä Jumalan lain edestä. Siellä ei vielä ole, ken tekee tuon tavallisen ns summatunnustuksen: "Kaikki käskyt on rikottu", vaan ken joutuu syvemmältä tilaansa tarkkaamaan jokaisen Jumalan käskyn valossa. Omantunnon läpi välähtelee silloin kysymyksiä: "Kuka on sinun Jumalasi, miten olet Herran pyhää nimeä käyttänyt, miten viettänyt pyhäpäiväsi, miten vanhempiasi kohdellut, miten lähimäisesi ruumista hoitanut, miten ollut siveellinen ajatuksissa, puheissa ja töissä, miten puolisoasi kohdellut, miten rehellisyyttä kaupoissa ym noudattanut, mitä muista ihmisistä puhunut ja ajatellut?" Kun kuuliaisuus Jumalan käskyille tulee omantunnon pakoksi, koettaa hän kaikin voimin niitä totella, ja siinä työssä oppii hän elävästi tuntemaan minkä verran sitä tehdä voi.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 24.10.19 - klo:07:17
Se tie on kaita, joka vie elämään. Jumala kiinnittää sillä tiellä itseensä ja irrottaa muista. Seuraa minua, kuuluvat Kristuksen sanat. Mutta Kristusta seuratessa ei voi seurata maailmaa, ei omaa sydäntänsä eikä sen epäjumalia, vaan täytyy myydä kaikki, mitä itsellä on. Jumalan tie on sellainen, että sillä kiskotaan vähinerin kaikki pois, mitä ihmissydämellä on luonnostaan rakasta, ja ihminen tehdään niin tyhjäksi, ettei jää mitään muuta kuin Herra. Herran osallisuus taasen on ristin, se on kärsimisten ja vaivojen osallisuutta. Ota risti, sanoo Kristus. Ken aikoo elämän tielle, hänen täytyy olla valmis kaikkeen siihen, mikä ei lihaa ja verta miellytä. Herran rakkaus on sellainen. Jeesus rakasti tekstimme nuorukaista, ja rakkautensa pani hänen eteensä tuollaiset määrät. Säälimättä iskee Hän kuljetuksessaan sydämen kipeimpiin paikkoihin. Yhdellä kertaa ei Hän aikkea ota, vaan vähinerin, mutta meidän on ensi askeleelta varustautuminen siihen, että kaikki menee ja Herra yksin jää, ennenkuin ollaan ijankaikkisuudessa. Emme kestäisi, jos heti otettaisiin kaikki; se vain kunakin aikana otetaan, mikä sydäntä silloin pyrkii kietomaan itseensä ja vieroittamaan Herrasta. Tuon nuorukaisen sydän oli tavaroissa, sillä hän oli rikas; Herra iskee siihen ja käskee myydä kaikki sekä antaa vaivaisille.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 24.10.19 - klo:07:29
VK 61   Ken tahtoo käydä Herran askelissa

https://www.youtube.com/watch?v=zDajDoRdsoc

1.
Ken tahtoo käydä Herran askelissa,
ken tahtoo käydä Herran askelissa,
käy tietä vehnänsiemenen:
kuin siemen hänkin kuolee,
kuin siemen hänkin kuolee.

2.
Hän kulkee tietä kaiken luomakunnan,
hän kulkee tietä kaiken luomakunnan.
Se täytyy loppuun kulkea.
Ja elämän se antaa,
ja elämän se antaa.

3.
Ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa,
ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa,
ja myrskytuulet pyyhkivät.
Ja pieni siemen kuolee,
ja pieni siemen kuolee.

4.
Niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
ja siemen muuttuu leiväksi.
Ja toinen ruokkii toista,
ja toinen ruokkii toista.

5.
Sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
ja nyt hän meille kaikille
on elämä ja autuus,
on elämä ja autuus.




Huub Oosterhuis 1965. Suom. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Ranskassa 1856.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: vn - 24.10.19 - klo:21:52
 :eusa_angel: :109: :039:
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: vn - 24.10.19 - klo:23:24

https://www.youtube.com/watch?v=1CmwSC_ai4k

Tuossa toinen, myös varsin hieno versio virrestä 61,
tätä en ole aikaisemmin kuullutkaan.
Taitaa olla muutkin Edelmannin virsilaulut yhtä hienoja.   :eusa_angel:
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 25.10.19 - klo:08:02
Herra ei ainoasti ota, Hän myös antaa. Sinä saat tavaran taivaasta, Hän sanoo. Tässä oli nyt tienhaara ja asia painettu sydämen asiaksi. Nyt tuli ratkaistavaksi, kumpiko on rakkaampi, maailma vai taivas, maallinen vai katoamaton tavara. Toisesta tai toisesta täytyi nyt luopua.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: PekkaV - 25.10.19 - klo:08:30

   On hankalaa on. Täytyy ja täytyy. No Väiskillä on ollut siinä tilanne päällä.  :)
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 25.10.19 - klo:10:01
Oho, kirjoitin väärän Malmivaaran nimen. Korjasin erheeni. 'Helmin' tekstiähän tämäkin oli.

Saarnatekstin rikas nuorukainen oli tienhaarassa, jossa täytyi valita. Hänellä oli hankala tilanne. Kaipa sellaisia tulee eteen itse kullekin.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 26.10.19 - klo:07:29
Tääll' on sota, kilvoitus, vaiva ja työ,
vaan siellä on päiväksi muuttunut yö,
kun nähdä saan kirkkaita kasvojasi
ja veisata ijäti kiitostasi.

Tällainen on sen tien suunta, joka aukeaa käytäväksi Kristuksen opin alla. Tätä sisältävät Kristuksen sanat: Myy kaikki - tule, seuraa minua, ottaen risti. Ystäväni, lähdetäänkö vai ei?


Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 29.10.19 - klo:08:26
Kenties on näin käynyt sinulle. Joku vaiva, joku ahdistus, ulkonaiset kärsimykset, ulkonaiset murheet ja kivut ovat alkaneet rasittaa ja saaneet aikaan mielessäsi sen verran muutosta, että tunnet salaista vetoa Herraa kohti ja Herran sanaan. Mutta tila on sama, mikä tuon halvatun* Menisi Herran pariin, mutta ei pääse; rupeaisi tekemään todellista parannusta, mutta ei osaa; uskoisi Jeesukseen, mutta ei ymmärrä mitään; rupeaisi rukoilemaan, mutta ei ole rukouksen henkeä; antautuisi Herralle, mutta ei saa sydäntänsä taipumaan; ei jaksa erota maailmasta eikä hengellisestä kuolemasta; olisi kokonansa Herran oma, mutta se on mahdotonta. Kuinka moni onkaan tässä tilassa viettänyt suuren osan  ijästänsä, vosikausia, kymmeniä vuosia, tunnolla aina raskas paino, toisinaan sietämätön. Mutta ei tule sen parempaa asiasta, ei sen syvempää muutosta. Huomaa sentähden, että tilansa tulee vaaralliseksi, tämä tila on onneton tila, ja mielellänsä sen alta nousisi, mutta mitenkäpä nousee, kun eivät kanna jalat. Tekee yrirtyksen, toisen toisensa perästä, mutta aina vain retkahtaa vuoteellensa. Tekee päätöksiä uudestaan tuon tuostakin: "Nyt minä lähden, nyt minä tottelen, nyt minä antaudun". Mutta siihen jää. Ja niin vaipuu toivottomaan tilaansa, verratessansa itseänsä muihin ja nähdessänsä, kuinka muut pääsevät. Ne saavat istua Jeesuksen jaloissa, kuunnella Hänen sanaansa, jaksavat Häntä seurata, mutta minä en. Muiden tila on onnellisempi, mutta minä olen onneton.

Vilhelmi Malmivaara

*Matt. 9:1-8
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 30.10.19 - klo:07:32
Tunnetko sinä näitä kiusoja? Oletko sinä koskaan kärsinyt? Oletko niiden painamana nyt? Se on säälittävä tila. Mutta onko olemassa ihmisiä, jotka sinua säälisivät? Tuolla halvatulla miehellä oli. Hänellä oli sääliviä ystäviä, ystäviä sellaisia, joissa Jeesus näki uskon elämän. Tekstissämme sanotaan, että Jeesus näki heidän uskonsa. Ja kuulkaa, uskolle on tie auki elämän Herran luo. Se osaa sinne, se pääsee sinne, se on siellä kokonansa asioinensa askaroimassa Herran kanssa, Herran parissa. Kun uskottomuus on Herrasta vieroittamassa, on usko Herrassa elävää. Ja sellaisella uskovalla ei ole suurempaa toivoa, kuin saada Herran luo autetuksi kaikki muutkin; sillä hän on itse päässyt kokemaan, että siellä on syntein anteeksiantamus, elämä ja autuus, että kaikkialla muualla on onnettomuutta, mutta siellä on hyvä olla. Ja kun hän tietää, minkälaisesta tilasta Herra on hänet nostanut, ymmärtää hän myös, minkälainen on kanssaihmisensä tila, eikä hän voi olla niitä säälimättä. Ja tuosta säälivässä mielessä hän hoitaa niitä Herran Kristuksen pariin, minkä suinkin voi ja Herralta armoa saa.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 31.10.19 - klo:07:17
Voi onnellista ihmistä, jolla on ystäviä, mitkä ovat Jeesuksen tuttavuudessa! Voi onnetonta raukkaa, jonka ystävät ovat perkeleen lapsia, jonka isä ja äiti on tarttunut paareihin ja kantaa kohti helvettiä omiansa! Kysy, kysy kaikkinäkevän Jumalan kasvojen edessä, mihin sinua viedään ja millaisia ovat sinun kantajasi! Voi, voi toki, kun Jumala antaisi minulle tänään sen armon, että minä saisin sinut lasketuksi Jeesuksen eteen, sinut, joka hengellisesti halvattuna makaat turtana, tietämättä, mitä tarvitsisit! Autuas se seurakunta, jolla on opettajana Jeesuksen opetuslapsia! Autuas se kansa, jonka johtaja tuntee Herran! Autuas se koulu, jonka opettaja ohjaa oppilaitansa Herran luo! Autuas se koti, jossa isä ja äiti pitävät suurimpana asianaan lastensa antamisen elämän Herralle! Onko sinun kotisi sellainen? Onko sinulla ollut joku kantaja, joku esirukoilija, jonka esirukous on tänä päivänä tuonut sinut tänne?

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 01.11.19 - klo:08:54
Nyt olisi sairastava saatava lääkäriin. Kuulkaa, minkälainen lääke sille annetaan! Jeesus sanoo: Poikani, ole turvallisella mielellä, syntisi annetaan sinulle anteeksi. Seisahtukaa, ystävärukat, miettimään näitä sanoja! Ole turvallisella mielellä, syntisi annetaan sinulle anteeksi. Kuulkaa, se Jeesus, jota niin usein pilkkaamme, jolle meillä on ylenkatsetta ja ivaa, sanoo meille: "Poikani, tyttäreni, lapseni!" Hän käyttää tuollaista hellää sanaa, jota rakastava isä ja äiti käyttää, että se jo särkisi, että se jo sydämen avaisi. Tuo halvattu mies oli hämmästynyt, kun Herra sanoi hänelle: Syntisi annetaan anteeksi.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 02.11.19 - klo:08:00
SV 220  Maat, metsät hiljenneinä

https://www.youtube.com/watch?v=lHqEfXMDVW4&t=22s

1. Maat, metsät hiljenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
Jo laantui voima tuulten.
Vaikene, puhe huulten.
Vain sydän puhua nyt saa.

2. On kukka nupussansa,
ja lintu laulultansa
jo yöksi uinahtaa.
Hiljentyy luomakunta.
Luojaltaan pyytää unta
myös ihmismieli rauhaisaa.

3. Nyt ihmettelen tässä,
näin, Herra, elämässä
lastasi talutat:
suot armolahjojasi,
hellintä hoitoasi
ja joka päivä armahdat.

4. Aamusta aamuun herään,
käyn ilta illan perään
rauhaasi nukkumaan.
Voin päivän päivään liittää,
kun hyvyyttäsi riittää
näin joka päivä uudestaan.

5. Sinua, Jumalani,
nyt kiitän iloissani,
kun tunnen voimasi.
On kaikki hallussasi,
soi taivas kiitostasi
ja koko luomakuntasi.

Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1962, VK 1986, M. Nuorva 2016

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 02.11.19 - klo:08:02
Omituista on tarkata, kuinka erilainen mieli on Herralla ja meillä ihmisillä, kuinka Hänen silmissänsä näyttävät onnellisilta ne, joita ihmiset pitävät onnettomina, ja päinvästoin onnettomilta ne, joita me pidämme korkeimman onnen saavuttaneina. Senpä tähden Hän voivottaa tekstissämme* rikkaita sanottuansa edellä autuaiksi köyhiä eli vaivaisia. Me ihmiset ajattelemme aivan toisin. Pidämme köyhyyttä onnettomuutena ja toimellisuutta ja rikkautta onnellisuutena. Rikkauttahan kaikki ihmiset tavoittelevat, ei oikeata rikkautta Jumalassa, vaan rikkautta täällä maailmassa. Sitä tavoitellen täällä vaivaa nähdään ja työtä tehdään hikoillen. Siihen on koko ihmisen matka suunnattu. Ketään ei katsella sellaisella kateudella kuin niitä, jotka maallista rikkautta ovat saaneet.

Vilhelmi Malmivaara

*Luuk. 6:20-26
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 03.11.19 - klo:07:24
Herran silmä taasen katsoo pitemmälle tulevaisuuteen. Hän ei pidä rikkautena kiiltävää kultaa, vaan pitää rikkautena Jumalan osallisuutta. Hän näkee, että kaikki, mikä kootaan, on jätettävä tänne, ja sanoo sentähden: Älkää kootko tavaraa maan päälle, vaan kootkaa itsellenne tavaraa taivaissa. Hän neuvoo pyrkimään rikkaiksi Jumalassa eikä rikkaiksi maailmassa. Tämä elämähän on vain kuin unennäkö ja katoaa kohta jokaiselta. Kun useita vuosikymmeniä elettyänsä ajattelee taaksepäin kulunutta elämää, on sen kulku kuin unennäköä. Ja vaikka kuinka koettaisi ottaa aikaa kiinni, kiitää se ohi. Eikä ole kuinkaan pitkä aika siihen, kun olemme haudassa joka ainoa. Vaikka saisikin nyt kuinka paljon tahansa kootuksi tavaraa täällä maan päällä, jää se tänne, ja kerjäläistä köyhemnpänä on täältä lähdettävä pois. Onhan tosiasia ja jokaiselle usein nähtävissä, ettei täältä rikkainkaan muuta mukaansa saa kuin muutamia laudankappaleita ympärillensä ja käärinliinat sekä mahdollisesti hautapatsaan, jonka juurta omaiset kukittavat muutaman vuoden tai vuosikymmenen. Ennen pitkää nurmettuu sekin ja unohtuu, ja tulevat polvet katselevat hautaa tuntematonna, lukevat ehkä sen kirjoituksen, mutta eivät kiinnitä siihen enää sen enempää huomiota. Siinä se on sitten kaiken rikkauden ja loiston loppu.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 03.11.19 - klo:07:37
VK 434  Kunnian Herraa palvelkaa

https://www.youtube.com/watch?v=IhWF2hYnbCI
1.
Kunnian Herraa palvelkaa
kaikille siunaukseksi
armoa vieden avaraa
ihmisten vapaudeksi.
Riemu on suuri taivaassa,
tuhlaajalasten kotona,
aina kun syntinen kääntyy.

2.
Eloa kypsyy korjuuseen,
lyhyt on toiminnan hetki.
Turmion suureen synkkyyteen
rientävi ihmisten retki.
Kristusta jos ei tunneta,
kuljetaan ilman toivoa
kolkkoa kuolemaa kohti.

3.
Sydämin, suin ja kätten töin
avuksi kiiruhtakaamme.
Rukous nouskoon päivin, öin,
Herralta Hengen me saamme.
Hätä ja tuska maailman
suurempi on kuin aavistan.
Ken tahtoo kärsivää auttaa?

4.
Hopeat, kullat Herran on,
päiväni myös ovat Herran.
Aika kun saapuu tuomion,
lainaansa kysyy hän kerran.
Auta siis käymään tietäsi,
niin kuin sen kuljit, Herrani,
palvellen matkalla muita.


Hans Utbø 1870, pain. 1880. Suom. Mikael Nyberg 1920. Virsikirjan lisävihkoon 1963. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 04.11.19 - klo:08:46
Jos tapaamme ihmisen, joka kovalla äänellä itkee ja voivottaa, niin menemme hänen luoksensa, säälimme häntä ja kysymme: "Mikä sinua vaivaa? miksi sinä voivotat? mitä sinulle on tapahtunut?" Eihän niin kovasydämistä ole, joka ei tätä tekisi. Kuulkaa, nyt on Jeesus voivottamassa keskellämme. Tuosta kärsimysten miehestä kuuluu valitusääni. Etkö sääli Häntäkin, etkö astu Jeesuksen luo ja kysy: "Mikä sinua Herra, vaivaa, miksi voivotat, miksi on sydämesi kipeä?" Jos näin teet, kääntyy sinua kohti Hänen sanansa: Voi teitä! Jeesus tarkoittaa valituksellansa sanoa meille: "Voi sinua pappiraukka, voi teitä sanankuulijat, voi sinua isä, äiti, voi sinua nuorukainen, voi sinua Herrasta luopunut", ja sanoo tämän niin, että me otamme sen itseemme - mitä varten? Kuulkaa, jos se pääsee meihin, silloin täytyy meidän heti kohta joutua köyhiksi omassa hengessämme. Herran sana köyhdyttää meidät, riisuu hyvät luulot pois, alentaa meidät turvattomiksi Herran tuomioiden eteen. Meille tulee silloin nälkä hengessämme, pääsemme heräämään, syttyy ijäisen elämän kaipuu, tulee nälkä sanaan, nälkä Herraan, nälkä Hänen ehtoolliselleen, nälkä Jeesuksen Kristuksen yhteyteen. Ja kun tuo sana leikkaa läpi sielun, niin nauru muuttuu itkuksi, alamme painaa päämme itkien Golgatan ristin juurelle. Mutta silloin eivät ihmiset enää meitä kiitä, vaan alkavat pilkata ja katsoa ylön. Me joudumme ahdistukseen tuon Herran työn tähden ja pääsemme väärän profeetan tuomion alta. Emme silloin enää jaksa vainota totuutta, vaan meidän täytyy alkaa sitä tunnustaa. Mutta niin pian kuin Jeesus Kristus saa tämän aikaan, lakkaa Hän voivottamasta ja sanoo sinusta ja minusta: Autuaat te, autuaat te! - Kumpiko, ystävät, tuntuu ihanammalta osalta, Herran voivotuksen esineenä oleminenko vai Hänen Henkensä todistus: Sinä olet autuaaksi tehty?

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 05.11.19 - klo:07:52
Oi, armon Herra! Herätä meitä säälimään Sinua ja itseämme! Voivota sielussamme niin, että se Sinulle aukeaisi! Ja kun painumme alas Sinun eteesi, nosta, löydä meitä ja anna Henkesi todistus meidän hengellemme, että olemme Jumalan lapsia! Amen.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 06.11.19 - klo:07:26
Tässä nyt on syy Herran voivotukseen ja valitukseen. Ne jotka rikastua tahtovat, lankeevat kiusaukseen ja paulaan ja moniin tyhmiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset vahinkoon ja kadotukseen. Rikkaan on työläs päästä Jumalan valtakuntaan, tuon tosi rikkauden osallisuuteen, jota nimitetään Jumalan valtakunnaksi, rikkaudeksi Jumalassa, ja jota Jeesus sanoo tavaraksi taivaassa. Meidän sydämemme on sellainen, kun se saa paljon tavaroita täällä maan päällä nautittavaksensa, että se aivan huomaamattaan kietoutuu niihin. Siitä kullasta ja hopeasta, mitä se omistaa. tulee sille jumala. eikä sillä sitten enää muun jumalan palvelusta olekaan, kun sen sydän on kerran siihen sortunut.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 06.11.19 - klo:07:43
SV 217  Ei kanteleeni soi

https://www.youtube.com/watch?v=u0jbYz5vFCw

1. Ei kanteleeni soi,
en löydä iloani.
Suloinen aamun koi
ei vienyt kovuuttani,
ja vaikka levon sain,
sen annoit, Jumala,
on kylmä mieli vain,
en veisaa kiitosta.

2. Nyt, Herra, huokaan vain,
en peitä häpeääni,
kun lahjojasi sain
runsaasti elämääni,
vaan kaiken tuhlasin,
myös armon, jonka soit.
Nyt käsin siunaavin
vain sinä auttaa voit.

3. Näin aamun hetkeni
taas kerran hukkaan haihtuu,
ja pyhä retkeni
ainaiseen arkeen vaihtuu,
jos en nyt syntejä
anteeksi, Herra, saa,
ja ellet sydäntä
sä tahdo puhdistaa.

4. Minutkin herätä
armosi päivään suureen.
Taluta Hengellä
luoksesi ristin juureen.
Rohkaise uskomaan
sanaasi elävään.
Sinulta toivon saan
ja armoillesi jään.

Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015


Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 07.11.19 - klo:07:35
Koettakaammepa nyt ajatella, olemmeko Herran kanssa tässä suhteessa yhtä mieltä! Annammeko me saman arvon rikkaudelle kuin Hän antoi? Jos rikkauden vaara on meille tarjona, pidämmekö sitä yhtä surkuteltavana kuin Hän piti? Pelkäämmekö sitä enemmän kuin huonompaa osaa maailmassa? Tuntomme vastatkoon, sillä se sen tietää.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 08.11.19 - klo:08:50
Muuan kristitty puhui heikolle sairaalle totuuden sanoja. Lääkäri varoitti: "Ei saa niin kovaa puhua, se kuolee". Mutta kristitty vastasi: "Jos totuus tappaa, tappakoon heti!"
Hän oli Jumalan vanhurskauden kannalla. Hän tiesi, että sillä kannalla olevan ei sovi sääliä lihaa ja verta, ei itsessänsä, ei muissa, ei kansassansa, ei laittaa tyynyjä ihmisten pään alle eikä olla kainalosauvana suruttomuudelle, ei säestää tuota valevirttä, jota ihmiset veisaavat itsellensä: "Ei tuo ja tuo asia haittaa", vaan hänen täytyi sanoa totta ja sanoa se Herran avulla niin, että se käy läpi ja tunto herää.


Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 09.11.19 - klo:07:32
Tämän tähden onkin kristitty, jos hän todella elämänsä Herrassa elää, semmoinen, josta maailma ei huoli joukkoonsa, vaan jonka se hyljää. Ei hänkään puolestaan tahdo sinne itseänsä kaupalle panna, sillä hän on siellä vieras? Muuan nuori poika, joka oli saanut herätyksen nykyisin, meni tanssipaikkaan. Heti kun hän astui ovesta sisälle, hiljentyi soittoniekan soitto ja tanssijat lakkasivat tanssimasta. Jotkut näistä kertoivat, että heistä tuntui aivan niinkuin olisi kylmää vettä kaadettu heidän päällensä. Sellaisen vaikutuksen teki heihin tuo nuori toveri. Hän ei sopinut sinne enää, eivätkä he voineet jatkaa työtänsä hänen aikanaan. Silloin sanoi yksi tanssijoista: "Mitä sinä tänne tulit! Sinä olet saanut enemmän valoa Jumalalta kuin me. Mene katsomaan ystäviäsi, jotka sinua rakastavat!" Kuultuaan tämän tuli poika itkien sieltä pois seurapaikkaan. Hän oli viimeisen kerran käynyt itseänsä maailmalle kauppaamassa.

Vilhelmi Malmivaara

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 10.11.19 - klo:08:21
Heleä rusko punottaa armon taivaalla tänä aikana. Tunnetko sen merkitystä? Aikain merkit ovat hyvin painavia; näetkö niitä? Jumala kehottaa sillä alallakin tarkkaamaan ja kyselemään: Nostakaat silmänne ylös ja katsokaat vainioita, sillä ne ovat jo vaaleat elonajaksi*. Puhuttuaan aikojen merkeistä tulemisensa edellä lisää Jeesus: Koska te näette nämä tapahtuvan, tietäkäät että Jumalan valtakunta on läsnä*. Jumalan armotöiden suuruus, synnin ja epäuskon yltyvä julkeus ja voima, ihmiskunnan kypsyminen Herran tulemiselle - ne ovat aikain merkkejä ja ne tulee ottaa huomioon. Niihin ei hengen silmä kanna, kun on kiinni. Onko sinun henkesi silmä auki, onko se tottunut aikojen merkkejä tarkkaamaan? Jollei, sanoo Herra: "Aikojen merkkejä et taida tuomita", eli toisin: "Olet hengellisesti sokea, jonka tietoon ja ymmärrykseen ei saa luottaa itsesi, ei muiden". Suututko tästä sanasta, sanotko sitä haukkumiseksi? Silloin pysyt entiselläsi, pysyt yhä sokeana, vaan jos nöyrryt tämän nuhteen alle ja alat likennellä Herraa, jonka nuhde on, löydät Hänestä isän, joka nuhtelee rakkaudesta, isän, joka kurittaa elämäksi eikä kuolemaksi, ja henkesi silmä aukeaa näkemään yhden merkin, suuremman kuin kaikki muut, merkin, jota ei maailma ikinä tajua, ja jota Jeesus nimittää: "Joonan profeetan merkki".

Vilhelmi Malmivaara

*Joh. 4:25, Luuk. 21:31
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 11.11.19 - klo:08:31
Mikä se merkki on? Ymmärtääksemme sen on meidän katsominen tuon profeetan elämänvaiheita, mikäli Raamattu niistä kertoo. Joona oli profeetta Israelista kuningas Jerobeam II:sen aikana. Hän sai käskyn Herralta mennä saarnaamaan Assyrian pääkaupunkiin, Tigrisvirran itäisellä rannalla sijaitsevaan Niniveen, jonka asukasten jumalattomuus oli Herran edessä julkinen. Tämä oli Joonasta vastenmielinen tehtävä ja hän päätti vastustaa Herraa paeten maiden ja merien taakse. Merenrantakaupungista, Joppesta, lyöttäytyi hän laivaan, joka oli lähdössä Tarsiiseen. Mutta Jumalaa on työläs paeta, tutkainta vastaan työläs potkia. Jumalan tahdosta nousi merellä ankara myrsky ja Joonan omatunto todisti, kenen tähden laiva joutui tähän vaaraan. Hän koki nukkua, mutta minkälaista unensa oli, tiedät sinä, jolla on paha omatunto. Muudan laivaväestöstä tuli herättämään häntä sanoen: Nouse ja rukoile Jumalaasi, että Jumala muistaisi meitä, ettemme hukkuisi. Tämä oli kamala neuvo, rukoilla apua Häneltä, jota on lähtenyt pakoon. Tässä todisti Jumalan puolesta Joonaa vastaan omatunto ja tämä herättäjä, ja ne ahdistivat Joonaa nöyrtymään Jumalan käsiin. Vielä oli kumminkin huojuva haaksi alla, ja tämän viimeisenkin ihmiselle näkyvän turvan täytyi alta pois, ennenkuin Joonan oli ilman ehdoitta jättäytyminen Jumalalle. Tottelemattomuuden Herraa vastaan, tuon vian, jota profeetta näihin saakka oli kokenut säilytellä, täytyi tulla julki ja profeetan alistua ansaitsemaansa rangaistukseen. Sentähden asetti Herra merimiesten kautta hänen vastattavaksensa kysymykset: Mikä sinun tekosi on, miksi näin teit, mitä meidän pitää sinulle tekemän? Jos hän nyt ihmisiin turvasi, olisivat he kaikin hukkuneet. Sentähden täytyi profeetan tässä nöyrtyä Herran edessä, kääntyä pois näkyvästä turvapaikastaan haahdesta, ja valita turvaksensa - aava myrskyävä merikö, kun sanoi: Heittäkää minut mereen? Ei, vaan tuo näkymätön, mutta profeetan hengelle näkyvä Herra, joka meren on tehnyt, ja jota vastaan hän oli raskaasti rikkonut. Rikos oli tehty, pakoon ei enään päässyt, rangaistuksena oli hukkuminen silminnähtävä, piti jättäytyä hukkumaan ja huomata, ettei Herra tee väärin, vaikka hukuttaakin.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 12.11.19 - klo:07:24
Tässä oli profeetta saatettu samalle kohdalle kuin publikaani, joka temppelissä rukoili, kuin ryöväri, joka ristillä Herran eteen asiansa laski, kuin jokainen syntinen, jossa tapahtuu Herran puoleen kääntymys. Ja vaikka liha ja veri tätä kauhistuu ja kokee tuon ahtaan portin yli luulouskolla kiivetä, on tuo näkymätön turva ainoa kestävä, ja "toivo, joka ei toivo ole", ainoa, mikä ei anna häpeään tulla. Sillä Herra toimitti suuren kalan nielemään Joonan. Kuinka tämä on mahdollista, sen saamme huoletta ättää joutilasten työksi; meille on siinä kyllä, että Herra pelasti Joonan ihmeellisellä, yli ymmärryksemme käyvällä tavalla ja löyti avun siinäkin, missä se meille on käsittämätön. Tuolla "helvetin vatsassa", kuten sanoo, alkoi profeetta Herraa kiittää; siellä selkeni toivonsa: Minä saan vielä nähdä Sinun pyhän temppelisi, ja siellä käsitti hän, että Herran tykönä on apu. Kolme päivää ja kolme yötä oli Joona kalan vatsassa, jossa Jumalan käsi häntä tuki, ja tämä on "Joonan profeetan merkki", kuten Jeesus itse selittää: Niinkuin Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin pitää myös Ihmisen Pojan maan sydämessä kolme päivää ja kolme yötä oleman*.

Vilhelmi Malmivaara

*Matt. 12:40
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 13.11.19 - klo:07:43
Muuta merkkiä ei Herra sinullekaan anna. Tunnetko tuon merkin? Kristuksen turvana ei ollut oma väkevyys, vaan sanansa kuuluivat, kun Hän enimmin turvaa tarvitsi: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni. Tämä Isän käsi näytti ihmisen mielestä kovalta, sillä se talutti kuolemaan ja nosti sieltä. Heikoksi, turvattomaksi riisui Herra Joonankin, ahdisti vaaraan, jossa ei muuta näkynyt kuin hukkiuminen, ja tässä vaarassa varjeli Hän. Tänä päivänä on Jumalan armo samallainen. Ei Jumala ravitse hengellisesti rikasta, vaan köyhän, ei Hän ole voima väkevyydessä, vaan heikkoudessa, ei Hän tue turvattua, vaan turvattoman, ja Hänen apunsa on siinä, missä kaikki apu on kateessa. Epäusko ei Jumalan käsiin siinä tilassa rohkene jättäytyä, sillä se ei tunne Jumalan sydäntä, mutta usko ei näe kuin kuoleman tulevan muualla, ja vaikka se näkemisen ja tuntemisen mukaan ei muuta näe saavansa Jumalankaan käsiin jättäytyessään, on sillä varma toivo, että Jumala antaa ennen anteeksi kuin muut, ja niin se pakenee Herran tykö ikäänkuin nuora kaulassa rikostensa tähden. Uskon puhetta on, kun Johan Arndt sanoo: "Ei ole huokea sinun luoksesi Herra tulla; mutta mihinkä minä kuitenkin sinun kasvojesi edestä pakenisin?"

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.11.19 - klo:08:14
SV 69  Herramme, katso meidän kurjuuttamme


1. Herramme, katso meidän kurjuuttamme
ja sääli suurta voimattomuuttamme.
Luo katse minuun, murheen alaiseen
ja sydämeni tuskaan salaiseen.

2. Rakkauteesi liitä sydämeni
ja täytä armollasi köyhyyteni,
pois pyyhi epäuskon pimeys,
myös huoli, heikkous ja kärsimys.

3. On lupauksen sana murheisella:
On tuskan alla valta Jeesuksella.
Ei auta työ, ei oma voima muu.
Vain Kristus auttajaksi kirkastuu.

 

Bengt Jonas Brantberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2014


Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 14.11.19 - klo:08:24
Usko toivoo Jumalan auttavan siinä, missä ei auttaa sovi, se tekee mahdottoman mahdolliseksi eikä ikään se ole häpeään joutunut. Kun sellainen uskovainen on heitetty mereen, on hän Herraa kiittänyt, kun hänet on viety polttoroviolle tai mestauslavalle, on hän veisaillut voitostansa, kun häntä on vihattu ja kirottu, on hän kärsinyt ja siunannut. Ei ole perkele keksinyt vielä sitä vaivaa, jossa sellainen uskovainen nääntyy, ei sitä murhetta, jonka hän vaihtaisi saadakseen maailman iloa. Mutta ei hänellä ole omaa väkevyyttä eikä hän siinä ole mitään kestänyt, vaan Herran avuksihuutamisessa on hänen voimansa, Herra hänen elämänsä. Tämän uskon alkaja on Kristus, jonka kaltaisiksi sinun ja minun on tuleminen.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 15.11.19 - klo:08:05
Saata Herra meitä tielle, jossa itse opetat meille uskon, joka Sinussa Jeesuksessa Kristuksessa elää, että maailma näkisi Joonan profeetan merkin, näkisi, että Sinä tänäkin päivänä katson sen puoleen, joka raadollinen ja särjetyllä hengellä on, joka vapisee Sinun sanasi edessä*! Amen.

Vilhelmi Malmivaara

*Jes. 66:2
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: seppos - 15.11.19 - klo:19:25
Miellyttä seurakokemus Haaparannan kirkkoherralta  https://areena.yle.fi/1-50283790
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 16.11.19 - klo:07:45
Omituiset ovat Jumalan tuomiot. Hän katsoo kaikkitietävänä niin syvälle, että näkee salaisimmatkin vaikuttimet meidän tekoihimme. Sentähden kuuluvat Hänen tekemänsä tuomiot toisilta kuin meidän ihmisten, hurskastenkin. Kun hurskas Samuel seisoo ja ihailee Eliabin suurta kokoa ja arvelee hänestä tulevan Israelille kuninkaan, huomauttaa Herra: Älä katso hänen muotoansa eli suurta kokoansa, - - sillä ei se ole niin kuin ihminen näkee, sillä ihminen näkee sen, kuin silmäin edessä on, mutta Herra katsoo sydämeen*. Sama "sydämeen katsova" Herra, joka näki läpi Jerusalemin temppelissä olevien ihmisten*, tarkastaa sinua ja minua. Hänen silmiänsä et sivuuta, olit ken tahansa. Hän on aina katsomassa sydämesi läpi, eikä Häntä saada petetyksi. Ja mitä Hän katsoo? Hän katsoo, paljonko Hänen tähtensä itseäsi kiellät, paljonko panet uhriarkkuun.

Vilhelmi Malmivaara

1. Sam. 16:7, Mark. 12:41-44
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 17.11.19 - klo:07:29
VK  315  Valvoa mun Jeesus anna

https://www.youtube.com/watch?v=CO6I4NqsriM

Valvoa mun, Jeesus, anna
aina ristis juurella
ja niin joka päivä kuolla
synneistäni kaikista.
Suo myös kuolla maailmasta,
kuolla itsestänikin,
että kaiken elämäni
sinulle vain eläisin.

2.
Auta, että ristin tiellä
kuljen askeleissasi.
Eksymästä, horjumasta
estä, Jeesus, jalkani.
Uskoa ja rakkautta,
toivoani lisää myös.
Anna voimaa kilvoitukseen,
täytä alkamasi työs.

3.
Rauhan virran anna vuotaa
sydämeeni kaipaavaan.
Kasvojesi pyhä kuva
paina sieluun loistamaan.
Ääretöntä rakkautta
mihin voisin verrata?
Syvä on se niin kuin meri,
väkevä kuin kuolema.

4.
Ristissäsi, haavoissasi
armon löydän ikuisen.
Kaikki muu on turhaa aivan,
kun vain niitä katselen.
Rakas Jeesus, haavoihisi
minut kätke kokonaan,
kätke siksi, kunnes noudat
minut taivaan kunniaan.



Onnia Hellén 1894. Virsikirjaan 1938. Uud. Niilo Rauhala 1976. Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 17.11.19 - klo:08:02
Sinäkin olet jommankumman kaltainen hengellisyydessäsi, joko niiden, jotka panivat liiastansa, taikka sen lesken, joka pani kaikkensa arkkuun. On välttämättömästi tarpeellista, että tulet tässä suhteessa itsesi tuntemaan. On vain kaksi tietä, lavea ja kaita, kaksi valtakuntaa, Jumalan ja perkeleen, kahdenlaisia sydämiä, vilpillisiä ja vilpittömiä. Toiseen taikka toiseen joukkoon täytyy sinun jäädä. Ei auta, että tietää Jumalasta ja jumalisuudesta, eikä auta, että luulee jotain hyvää itsestänsä ja Jumalasta; täytyy saattaa sydämensä totuuden sanan eteen, täytyy antaa sydänten tutkijan katsoa ja tehdä päätöksensä, täytyy Hänen sanansa valaistavaksi nöyrtyä, päästä ymmärtämään totuus ja tulla sen kautta vapahdettavaksi. Niinkuin Kristus julisti päätöksensä lesken ja muiden uhriarkkuun panijain tilasta, niin täytyy Hänen sanansa päästä päätöksensä sinustakin langettamaan, ja olipa se sinusta mukava taikka ei, on sinun alistuminen sen alaiseksi.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 18.11.19 - klo:09:47
Ota sentähden nyt tarkka vaari: mitä sinä panet uhriarkkuun? Minkä arvoista on sinulle hengellinen asia? Onko se tullut sydämellesi niin kalliiksi, että kaikki muu on sen rinnalla halpaa, vai onko se vain sen verran kallista, kuin saa muilta asioilta valtaa? Tämän pääset näkemään monesta pikkuseikasta, kun vain ryhdyt niitä tarkkaamaan. Kun esim. köyhiä on autettava, miten silloin käyttäydyt? Kun tulee kerjäläinen oven suuhun, tuleeko sinulle kiire päästä hänessä palvelemaan Kristusta, joka sanoo: Minä isosin ja te annoitte minulle syödä, minä janosin ja te juotitte minua, minä olin outo ja te otitte minut huoneeseenne, olin alaston ja te vaatetitte minut, minä sairastin, ja te kävittä tietämässä minua, minä olin vankeudessa ja te tulitte minun tyköni*. Kristukselle tietysti annettaisiin parhainta, mitä talossa löytyy, mutta mitä kerjäläinen saa? Olen nähnyt niinkin paatuneita ihmisiä, jotka maksavat jauho-osuutensa köyhäintalolle hiedalla sekoitetuilla jauhoilla ja liha-osuutensa eläinten päillä. Et niin raaka ole tietysti sinä, mutta ehkä annat sinäkin sitä, mitä sattuu liikenemään omista tarpeistasi, ja jos näytät kaikki itse tarvitsevasi, niin saa köyhä mennä auttamatta. Annatko siitä leivästä, jonka tarvitsisit itsekin syödä, siitä vaatteesta, joka olisi tarpeellista itsellesikin? Ja millä mielelä annat? Napisetko, "kun noita on aina vastuksina", vai annatko Jumalaa kiittäen, että lähetti taaskin taloosi niin hyvän vieraan? Mitä panet köyhää auttaessasi uhriarkkuun?

Vilhelmi Malmivaara

*Matt. 25:35,36
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 19.11.19 - klo:07:06
Kun Jumala lähettää ovesi suuhun hengellisesti köyhän, mitäs silloin panet uhriarkkuun? Nuo heränneet, kilvoituksessa olevat ihmiset, joissa Jumala usein näkee hyväksi salata työnsä niin, ettei sitä heissä ollenkaan luulisi olevan, ne ovat heikkouksiensa ja vikojensa ohellakin "vähempiä Herran veljiä". Mitä niille teet? Ovatko ne sinulle rakkaampia kuin muut sen vähän tähden, mitä heissä on Jumalan työtä, vai lahmaatko sinä mitättömäksi sen Herran työnkin heidän vikojensa varjon alla? Heille ovat vikansa vaivaksi, mutta sinäkö niitä vain huviksesi puhut ja pengot? Ethän vain ole niitä isiä ja äitiä, jotka kotielämässänsä niinpäin Herran kansasta puhuvat, että saavat lapsensakin ikipäiviksi siihen kansaan pahennetuiksi? Millä luulet sen tekosi vastaavasi? Mitä panet hengellisesti köyhiin nähden uhriarkkuun? Rakastatko heitä koko tavarallasi, koko sydämelläsi, vai senkö verran vain, mikäli luulet heistä rakastettavaa löytäväsi? Moni pappikin luulee sokeudessaan tekevänsä Jumalalle palveluksen sillä, että pysyy erillänsä heränneistä ihmisistä. Niitäkö sinäkin olet? Herra aikanansa sinua armahtakoon ja herättäköön nukkuvan omantuntosi! Hän saattakoon itsesi hengellisesti köyhäksi! Silloin alat panna kaikkesi hengessä vaivaisten hyväksi.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 20.11.19 - klo:08:08
Taikka kun sana ja omatunto alkavat sinua ahdistaa kaidalle tielle, mitä silloin panet uhriarkkuun? Jumala on järjestyksen Jumala, joka vaatii sinua pysymään uskollisena tunnustuksessasi. Hän asettaa eteesi vaatimuksen oman lihasi ristiinnaulitsemisesta sen himojen ja halujen kanssa. Hänen Henkensä ohjaa tielle, jossa kaikkesi, puolisosi, lapsesi, palvelijasi, elämäsi, käytöksesi, vaatteesi jne todistavat, että Herra on sinut synnistä, maailmasta ja turhamielisyydestä pelastanut. Oletko uskollinen Hänelle, vai palaako mielessäsi säädytön ylpeys, joka saattaa sinut matkimaan ylempänä sinua olevien tapoja ja oloja, niin ettet tahdo pienessä, et suuressa, pitää tarpeellisena itsesi kieltämistä Jeesuksen tähden?

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 21.11.19 - klo:07:30
Vai joudutko tunnossasi lyödyksi, alkaako sydämesi vapista, kun huomaat jättäneesi itseäsi varten  sen ja senkin, joka olisi pantava pois? Silloin masenee mielesi, tulet murheen painamaksi, ahdistut Herran armoille, ja jos sen painon alla pysyt, niin opit panemaan viimeisen pennisi uhriarkkuun. Sinä haluaisit silloin antaa Herran tähden kaikkesi ja olet suutuksissa kovalle, itsekkäälle sydämellesi, joka niin vähän taipuu alttiiksi panemaan. Silloin et itseäsi usko, et rupea omia ajatuksiasi puolustamaan, vaan annat tuon Herran sanan täydellä terävyydellänsä tunkea läpi sydämesi: Joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, ei se taida olla minun opetuslapseni.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 22.11.19 - klo:08:19
Yksi vain on, joka ei silloin sulta enempää vaadi, työtätekevien ja raskautettujen auttaja, Jeesus Kristus. Hänen mielestänsä olet antanut paljon, kun olet antanut ainoan, mitä sinulla oli, vaikkapa se itsessään vähäarvoista onkin. Ja samoin kuin Hän opetuslapsillensa köyhän lesken ropoa suuresti ylisti, löytää Hän hengessä vaivaisen antimet tänäkin päivänä suuriksi uhreiksi. Ne uhrit, jotka Jumalalle kelpaavat, ovat murheellinen henki - - .

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 23.11.19 - klo:07:58
Armon Herra, polta rakkaudellasi sydämiämme niin, että ne särkyisivät, niin ettemme jaksaisi olla kaikkeamme antamatta Sinun nimesi kunniaks! Amen.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 24.11.19 - klo:07:44
Koko tämä ihmiselämä liikkuu Kristuksen persoonan ympärillä. Hän on sen keskus, sen sydän ja sielu. Joka ainoa ihminen joutuu jollakin tavalla kosketuksiin Hänen kanssansa. On aivan mahdotonta kenenkään päästä elämän läpi niin, ettei joitain vaikutksia Jeesuksen persoonasta häneen kävisi. Koko elämä ja sen kehitys liikkuu tämän persoonan ympärillä. Hänestä käyvä vaikutus määrää myös kehityksen suunnan joka ainoaan yksityiseen ja kansaan ja ihmiskuntaan nähden. Täytyy saada toinen tai toinen vaikutus Hänestä, joko kuoleman tai elämän. Hän on meille joko surman haju kuolemaksi tai elämän haju elämäksi. Hän on joko eläväksitekevä voima tai voima, joka kiirehtii kuoleman kehitystä. Aivan osattomaksi ei kenkään Hänestä voi jäädä.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Riitta-mummi - 24.11.19 - klo:07:51
VK 162   Kristus-kuningas, kaikkivaltias



1.
Kristus-kuningas,
kaikkivaltias,
joudu, voittoon vie jo valtakuntasi!
Vielä tuskan maa
kaipaa, odottaa.
Milloin on se täynnä tuntemistasi?
On viety sanaa autuuden
jo halki vuosisatojen.
Vielä miljoonat
yössä kulkevat.
Milloin valtasuuruutesi kirkastat?

2.
Kristus-kuningas,
yksin voimakas,
kerran annat koittaa aamun autuaan.
Auta, että me
siihen uskomme
silloinkin, kun yötä kohti kuljetaan.
Soit tehtävän niin valtavan,
on vastaan mahti maailman,
mutta heikkojen,
meidän köyhien
väkevyytenä on Herra taivaitten.

3.
Kristus-kuningas,
valtakunnassas
meidän salli taistella ja kärsiä
kaiken antaen,
vaivat kantaen
saada puhdistusta, voimaa ristiltä.
Jo ilta tummuu yllä maan,
siis auta meitä joutumaan,
ennen kuin on yö,
päättyy kylvötyö,
saavut, Kristus, Herra, lopun hetki lyö.


Pauli Vaalas 1951. Virsikirjan lisävihkoon 1963. | Sävelmä: Toisinto Raumalta.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 25.11.19 - klo:07:24
Tätä vaikutusta Hänestä kävi sekä Hänen lihansa päivinä että sen jälkeen. Ihmiskunnan elämä ennen Hänen maailmaan tulemistansa oli kulkua kohti Hänen tuloansa. Hänen maallisen elämänsä aika oli ratkaisun aikaa Hänen omelle kansallensa. Nykyinen aika on ratkaisun aikaa niille muille kansoille, joita silloin nimitettiin pakanoiksi. Hän on nykyään joka ainoalle kansalle ja yksityiselle niin tarjona, että on täysi mahdollisuus saada Hänestä sitä elämää, joka Häneen on kätketty, sitä voimaa, joka kuolemasta varjelee. Hän oli lihansa päivinä ruumiillisesti läsnä. Nyt on Hän korotettuna kunniaan, mutta kuitenkin joka päivä maailman loppuun asti ihmiskuntaa läsnä sanassansa ja Henkensä kautta. Aivan samoin kuin ihmisillä Hänen lihansa päivinä oli tilaisuus lähestyä Häntä ja tulla vedetyksi Hänen tuttavuuteensa, on heillä nytkin tilaisuus siihen Hänen sanansa ja Henkensä kautta. Kun luemme pyhää historiaa, näemme, että Herra tuli tänne maailmaan alentumisen tilassa. Hän oli niinkuin yksi meistä, meidän kaltaisemme, kuitenkin ilman syntiä, tunsi puutteemme itsessänsä, oli kiusattu niinkuin mekin. Kaikissa niistä vaivoissa ja ahdstuksissa Hän kävi, mitkä meidän osaksemme tulevat, kuoli meidän kuolemamme, eli meidän elämämme. Mutta Hän ei ollut niin läsnä ainoastaan silloin, vaan on tänäkin päivänä sanansa ja Henkensä kautta.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: Pena - 26.11.19 - klo:07:55
Ei Kristus ole nykyään vaikuttamassa ainoastaan sanansa ja Henkensä kautta, vaan on myös läsnä persoonallisesti veljissänsä, joista Hän tekstissämme* puhuu. Raamatussa verrataan Herran omia Kristuksen ruumiiseen, jäseniin ruumiissa, jonka pää on Kristus. Koko Herran seurakunta maan päällä on siis kuva Kristuksesta. Hänen veljiänsä ovat Hänen omien sanojensa mukaan ne, jotka tekevät Hänen Isänsä tahdon, joka on taivaissa. Hänelle tuotiin sana, kun Hän istui opetuslastensa keskellä: Katso, äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat puhutella sinua. Silloin Hän viittasi ystäviinsä ja sanoi: Katso, tässä ovat äitini ja veljeni! Hän on niissä siis läsnä meitä joka päivä. Me olemme tilaisuudessa Häntä niissä näkemään, niissä kuulemaan Hänen puhettansa, niissä käsittämään Hänen armonsa ja voimansa, niissä Häntä palvelemaan ja rakastamaan. Ja minkälaisissa etenkin? Ei niissä, jotka omasta mielestänsä suurimpia ovat, vaikka ihminenhän tahtoo aina korkeaa ja loistavaa, vaan etenkin on Hän tarjona vähimmissä veljissänsä, kaikkein mitättömimmissä, pienissä, mahdottomissa omasta mielestänsä, sellaisissa, jotka ovat enin avun ja palveluksen tarpeessa. Hän sanoo nimittäin tekstissämme: Mitä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen teitte minulle. Meillä on tilaisuus palvella Jeesusta, mutta ainoastaan niissä, jotka ovat Hänen omiansa täällä. Tätä palvelemista vain kysytään Herran tulemisen hetkellä, ei sitä, miten hartaita olemme olleet, miten suurta jumalisuutta on harjoitettu, miten usein kirkossa ja ehtoollisella on käyty, miten monta virttä veisattu, miten monta rukousta rukoiltu, miten hyvän kristityn nimen olemme muilta saaneet, vaan sitä, miten olemme Jeesusta Hänen vähimmissä veljissänsä kohdelleet, minkälainen suhteemme heihin ja heidän kauttansa Häneen on ollut.

Vilhelmi Malmivaara

*Matt. 25:31-46
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 13
Kirjoitti: seppos - 26.11.19 - klo:09:33
jatkuu osassa 14