Kelpaanko minä?

[seppos]

turvaudu Jumalaan, älä ihmisiin.

Siinä se on eikä enenpää tarvita. Tuon kun aina muistaisi.

[vanha lihava mies]

Kristus riittää...

ja siihen kun vain uskoisin, mahdottomana ihmisenä.

...turvaudu Jumalaan, älä ihmisiin. Käänny kokonaan poispäin.

...
Kokonaaanko...ei taida minulta onnistua, mutta ehkä sittenkin.Jos...

" Uuden ajan lapsina olemme kiinostuneita siitä, mitä ihmisessä tapahtuu. Olemme uteliaita joko toisten ihmistensuhteen tai sitten mietimme, mitä meille itsellemme kuuluu. Usein jaamme toisia ihmisiä eri tasoille sen nojalla, miten varmaa ajattelemme heidän uskonsa olevan. Tai sitten arvioimme itseämme sen mukaan, miten vahvasti olemme jaksaneet uskoa ja luottaa.

Olemme kääntyneet subjektiin,ihmiseen.
___________________________________________________________________________________________________________________
On oikeastaan aika yllättävää, miten vahvasti saatamme olla toisten ja itsemme orjia. Olemme riippuvaisia toisten odotuksista ja mielipiteistä, mutta myös omista peloistamme ja haaveistamme. Moni pappikin suurta epävarmuutta, kun hän alkaa miettiä sitä, mitä ihmiset häneltä odottavat.
Katseen kääntäminen Jumalaan voi merkitä suurta vapautta.
Emmekö siis luopuisi oman minämme vankeudesta ja toisten ihmisten asettamista vaatimuksista ja katsoisi yksin Jumalaan. Siitä, mitä Jumala sanoo ja tekee, seuraa iloa.
_______________________________________________________________________________________________________________________
Ensin tulee Jumala , vasta sitten ihminen".


Avoin taivas
Eero Huovinen
WSOY 2008 / s.33-34

[Sanneli]

On toi sadettan juttu tiettyyn rajaan asti ihan totta. Semmoisen viisauden oon kuullu, että vaikka puolisossa olis miten paljon huonoja puolia niin se ei haittaa, kunhan ei oo mitään semmoista asiaa, mitä ei vaan kerta kaikkiaan voi sietää.

[sadetta]

On toi sadettan juttu tiettyyn rajaan asti ihan totta. Semmoisen viisauden oon kuullu, että vaikka puolisossa olis miten paljon huonoja puolia niin se ei haittaa, kunhan ei oo mitään semmoista asiaa, mitä ei vaan kerta kaikkiaan voi sietää.

Sanneli, oikeaan osui tulkintasi siitä, mitä ajattelin tuon viisauden kirjoittaessani.

Maailma on täynnä "epätäydellisyyksiä" joihin puuttuminen on tuhat kertaa rakkaudellisempaa kuin niiden hyväksyminen.

Luulen käsittäväni että tarkoitat jotakin "kahdenvälisiä". Mutta kun sellaisia ei ole! Yhtäällä julmuriu on toisaallakin julmuri!

Ensimmäiseen: Ehdottomasti. Johan olisi hullunmyllyä, jos ilman sääntöjä mellastettaisiin.

Toiseen: Tietysti on kahdenvälisiä asioita. Ja on ylikilttejä ja on julmureita.

[Mörtti-57]

Juha Jokiaho on raapaassu hianon runon:

Riita
riidan jälkeen
asetan piirteesi
jakoviivalle


-ja aina jää
osamääräksi


rakkaus.

[Leena]

Vilkaisin vielä: Kyllä, te ootte jokainen oikeassa, Sadetta, Sanneli ja Mörtti myös.  Kirjoitin tarpeettoman jyrkästi. Tarvitaan viisautta sen ymmärtämiseen, milloin on puhuttava. Olen itse onnistunut vaikenemaan kun pitäisi puhua, ja joitakin kertoja minun on äärettömän vaikea antaa itselleni anteeksi.  Ja suuressa määrin olen puhunut, kun olisi ollut huomattavan älykästä vaieta kerta kaikkiaan.

Tarkoitan nyt toisia, en itseäni koskevia tilanteita.

................................................................................

Itseäni koskevista voin todeta täsmälleen saman.  On äärimmäisen turhaa ja typerää kärttää anteeksiantoa ihmiseltä, joka on niin kova, että sen tietää entuudestaan. Kuinka hän nyt yhtäkkiä heltyisi, ja pitäisikö edes, vain siksi, että minun kotini perinteeseen sellainen kuului. Ei toki. Arvonsa valitkoon jokainen itse. Tein väärin kun tyrkytin omiani.

Onpa joku nimittänyt "raamatunlauseilla kasvattamista" perin vääräksikin. Kuinka lie omansa kasvattanut ja miten ihanan kasvuympäristön sitten tarjonnut, kun Raamattu on niin perin pahasta. Omille vanhemmilleni voin olla vain kiitollinen. He olivat onnistuneet löytämään lauseet, jotka puhuivat anteeksiannosta, rakkaudesta ja sovinnosta - jos myös velvollisuudentunnosta. Kun kerroin tämän kommentin,  meillä oli kyllä hilpeä' yhteinen hetki - ainoa mitä toivon, on itsekkäästi kuin mikä saada lähteä ensimmäiseksi...   Kiltti Herra Jeesus, kun ei minulle olikein ole täällä tilaakaan, näethän itse ei maallisesti eikä hengellisesti minne mennä... ja minun tulee noita niin ikävä...ja lanka langalta vähemmän mitään tänne kiinnittävää...    Kyllähän ne tietää että perässä pääsevät... niin... tietty... sisko jää...ja on kaikkea mitä kuitenkin pitää... kuka hoitaa Rosan jonka sinä minulle annoit... jos tehtäis kuitenkin niinkuin Sinä tahdot, Jumala.  Se pyyntö on tehnyt minut aina niin onnelliseksi... että Sinä vaivaudut tahtomaan meidän puolestamme jotakin.     

Jos nyt joku kristitty herännyt ei näitä teemoja arvosta, on kysymys hänen - ei minun. Olkoon. Toistettakoon:  Arvonsa saa onneksi valita itse. Pahimman erehdykseni olen tehnyt tyrkyttämällä niitä toisille, mutta en tule sitä erehdystä uusimaan. Antakoot auringon vaikka poksahtaa kahtia vihansa ylitse.

[Viisveisaaja]

Meneeköhän asian vierestä taas.
Mua harmittaa sellaiset tyypit kun, ok, unohtaa itsensä, tiedä sitten katsovatko Jumalaan, mutta ainakin alkavat muuttamaan muita.

Ei ole tosikaan kun saan autooni jonkun kaverini joka on myyjä. He aina alkavat muuttamaan mua ja jäkätys alkaa. Markku sun pitäis noin ja sun pitäis noin. Olisit noin ja tekisit noin ja sulla pitää olla tälläinen asenne ja kokeilen tässä kuinka paljon kestät stressiä että tiedän millainen olet.

Vaatimusta vaatimuksen päälle, läksyä läksyn päälle.
Joidenkin vaan on joku outo pakko alkaa muuttamaan lähimmäisiään.
Puhuisivat enempi Jumalalle ja antaisivat Jumalan muuttaa.
Ihmisten parissa jotka antavat tilaa ja eivät ole pikkumaisia marmattajia on kiva olla, mutta näiden kun aina mullekkin jäkättää aika raskasta.

Syytä kyllä tietysti on muuttaa sitä en kiellä.

[Riitta-mummi]

Veljeni, alter egoni Viisveisaaja, tuttu tunne. Tyttäret yrittävät vaatia minua muuttumaan! Vaatimuksen henki on minulle melkein kuin Paha henki.

[Leena]

No - itse ainakin huomaan haksahtaneeni taas jossakin määrin off-topic -menoon. Usein on kyseessä useitä henkilöitä koskeva asia, menen hissuksiin uusnatsien ohitse enkä puhu, esimerkiksi, siis vaikenen kun pitäisi puhua, ja puhun vaikka pitäisi vaieta. kuten nyt kirjoittelemalla tänne. Kuitenkin ketju alkoi: Kelpaanko minä-

Ja toden totta, tässä on tehty parannusta ja lujasti. Jos joku yksilö rakastaa vihaamista ja tarvitsee viholliskuvia, niin sehän on hänelle kenties psyykkisen tasapainon kannalta välttämätöntä, enkä koskaan enää yritä muuta suositella.  Kipeää käy kun hän minua vihaa, mutta taivasten talikynttilät, vihatkoon. Saakoon aikaan ikäviä asioita. Menen jonkin lujan ja kestävän taakse suojaan. Raamatun sana on erinomainen. Ja jos en vallan lamaannu, niin minua auttaa se toisen puolesta rukoileminen, eli kyllä se sana on muutakin kuin jokin massiivisena jököttävä, se on erittäin dynaaminen ja vaikuttava ja tämäkään neuvo ei ole turha. Tuskin se sitä toista muuttaa mutta minua kyllä .

Vaikka... kyllä joskus tahtoisi tietää syyn... silloin on mahdottoman hankalaa kun tämmöinen tuottaa minulle ilmeisen tarkotuksellisesti harmia, käytännön ongelmia ja turhaa kärsimystä...

Mitä tuohon tuumimiseen tulee --- hyvä Kyösti -- ihailen oikeasti juuri tuota asennetta. eli: Olisikohan vaatimuksessa syytä -- olenko jääräpäisyyttäni sitä mitä olen, kuuntelematta, kyselemättä, katsomatta peiliin --- vastaan tulematta - sanomatta koskaan Jaa mutta olettehan tekin oi9keasssa minä olin väärässä.  .  Minä arvostan tuolta suhtautumistapaa, se on niin joustava, ja mielekäskin. Toiset saattavat olla kanssani epätoivoisia, ota nyt huomioon- yritä edes vähän - ja minä jo periaatteesta: Enkä ota. Minuahan ei komennella. Mitä se sellainen on?

Amen. Tähän loppuvat Leenan päivätodet teemasta. Hän huomaa jälleen puhuneensa kun oli määrä vaieta.

[vanha lihava mies]

Täytyy nyt meikäläisen vähän rauhoittua...

Miksi?
Elämä on elämistä varten. Vaikka välillä joku asia voi sitä kyllä rajoittaa, esimerkiksi minulla tällä hetkellä oma terveyteni ja raha.
Kun olen itseni kanssa sinut niin on hienoa elää täysillä. Saa menneä ja tulla keneltäkään lupaa kysymättä, maailma on avoin ... ja katseeni suuntaan Hänen.
Minä elän ja sinä elät...Isän kämmenellä on hyvä olla.
Kelpaanko minä? Aivan varmasti...mutta ei ehkä ihmisille.

ps. So what

[myyrä]

Miksi?
Elämä on elämistä varten. Vaikka välillä joku asia voi sitä kyllä rajoittaa, esimerkiksi minulla tällä hetkellä oma terveyteni ja raha.
Kun olen itseni kanssa sinut niin on hienoa elää täysillä. Saa menneä ja tulla keneltäkään lupaa kysymättä, maailma on avoin ... ja katseeni suuntaan Hänen.
Minä elän ja sinä elät...Isän kämmenellä on hyvä olla.
Kelpaanko minä? Aivan varmasti...mutta ei ehkä ihmisille.

ps. So what

Niinpä. Elämä on elämistä varten.

Kyllä minäkin kai ainakin ajoittain olen sinut itseni kanssa. Menemistä ja tulemista rajoittaa minullakin raha ja terveys vaikka muuten olisinkin vapaa menoissani. Tosin en ole enää nykyisin niin kovin hanakka menemään. Vapaudesta yleensä ajattelen niin, että ihminen on todella vapaa vasta kuolemansa jälkeen ikuisuudessa. Täällä ajassa kun sitoo niin monet asiat.

[vanha lihava mies]

Niinpä. Elämä on elämistä varten.

Vapaudesta ajattelen niin, että ihminen on todella vapaa vasta kuolemansa jälkeen ikuisuudessa. Täällä ajassa kun sitoo niin monet asiat.

"Jeesuksen julistaman sanoman - rakastakaa vihollisianne - ansiosta pääsin lopulta vapauteen. Enää ei tarvinnut jaotella ihmisiä ystäviin  ja vihollisiin. Minun oli määrä rakastaa heitä jokaista. Ja oli olla mahdollista rakkaussuhteessa Jumalaan, joka on luvannut auttaa minua rakastamaan muita,
Tälläinen suhde Jumalaan auttoi minua löytämään vapauden, mutta se on samalla uuden elämän avain"

Lainattu teksti teoksesta:
Hamsin poika
Mosab Hassan Yousef
Ron Brackin
Suomentanut Pekka Nieminen
Avainmedia 2010
s.263

Näin myös minä olen kokenut. Jumala auttoi minut löytämään vapauden ja samalla sain mahdollisuuden elää elämää...armosta sellaisena kun olen, rakastettuna ja... minä kelpaan Hänelle ihmisenä.