Kotikokki VII

[luterilainen]

Parempihan se olisi olla tupakoimatta, monestakin syystä, mutta ei asiasta saarnaaminen mitään auta.

Eihän raamatullisiin, lääketieteellisiin ja ekologisiin tosiasioihin pitäytyminen ole saarnaamista, ja ne, jotka vastustavat niitä, niiden vastustuksensa äänenpainon jyrkkyys on suoraan verrannollinen vastustajan ihon alla olevan silavakerroksen paksuuteen.

Tänään kokkasin meille raamatullista Jeesuksen mielen mukaista vegaanista terveellistä ja ravitsevaa Ruutin arkista ohrakeittoa. Ruuan kera näkkileipää, päällysteenä kasvismargariinia. Ruokajuomana kotikaljaa.

125g Korpelan myllyn rikottuja ohraryynejä
kidneypapuja
1rkl oliiviöljyä
1 purjo
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1,5l vettä
tilliä ja minttua

Kuullota kattilassa hienonnettu sipuli, pilkottu purjo ja murskatut valkosipulit. Lisää seokseen ohraryynit ja pavut. Kuullota hiukan. Lisää vesi, ja anna kypsyä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Ripottele silputut yrtit valmiin keiton päälle.

"Näin palasivat Noomi ja hänen moabilainen miniänsä Ruut Moabin maasta Betlehemiin. Ohranleikkuu oli juuri alkamassa."
(Ruut. 1:22)

[karjalaisenkyösti]

Miksi eri asiosita saarnaaminen ei auta?
Ehkä siksi, että ihmisluonne on osittain kykenemätön sietämään sitä, että kokee/luulee jonkun yrittävän asettua itsensä yläpuolelle tai yrittävän opettaa MINUA.
Tästä saarnapelosta voi päästä irti, kun sen ensin tiedostaa itsessään.
Minulle saa saarnata ja saa opettaa ja neuvoa niin korkealta jalustalta ja kovaan ääneen, kuin halutaan.
Jos suljen korvat kun minua opetetaan, niin ihmisenä kasvamiseni ja kehittymiseni hidastuu etanavauhtiin.

Kenellä on varaa sulkea korvansa opetukselta, vaikka opetus tulisi henkilöltä, jonka MINÄ koen olevan minun alapuolellani jalustahierarkiassa?

[öppiäinen]

Miksi eri asiosita saarnaaminen ei auta?
Ehkä siksi, että ihmisluonne on osittain kykenemätön sietämään sitä, että kokee/luulee jonkun yrittävän asettua itsensä yläpuolelle tai yrittävän opettaa MINUA.
Tästä saarnapelosta voi päästä irti, kun sen ensin tiedostaa itsessään.

Teoreettisesti kiinnostava kysymys. Käytännössä niin kuitenkin on, ja sen mukaan kannattaa elää, oli syy mikä tahansa.

Tuota opetetaan parisuhdekursseilla, eli ei kannata laskea sen varaan, että pystyy muuttamaan puolisoaan. Sitä opettavat alkoholistien hoitoon perehtyneet ja alkoholistit itsekin: Muutos lähtee itsestä, ei siihen voi ulkopuolelta pakottaa.

Se, että totean, että asia on noin, ei tarkoita, että pitäisin hyvänä sitä, että asia on noin. Mutta eipä siinä kannata muilta muutosta vaatia.

Itse olen reippaasti ylipainoinen. Olisin onnellinen, jos asiasta saarnaaminen olisi saanut minut laihtumaan. Niitä saarnoja on kyllä kuullut aika monen (kymmenen) kilon sulattamiseeen riittävä määrän. No, tuossa nuo kilot vyötäröllä ja reisillä silti edelleen lilluvat. Tiedostan kyllä niiden aiheuttamat ongelmat, ei sitä tarvitse minulle enää kertoa. Ärsyttää, jos opetetaan asiaa, jonka tiedän. Kysymys ei ole pelosta, siis saarnapelosta.

^Ja hierarkioista, ylemmyydestä ja alemmuudesta, ei ole kysymys.

[luterilainen]

Käytännössä niin kuitenkin on, ja sen mukaan kannattaa elää, oli syy mikä tahansa.

Kyllä Herra auttaa sinua ojentautumaan, miten kristityn kannattaa elää raamatullisesti. 

Tervetuloa jälleen masterchef luterilaisen keittiöön. Tänään valmistin meille raamatullista Jeesuksen mielen mukaista kalaa sipulipedillä ja keitettyjä perunoita apostoli Pietarin yrttikastikkeessa. Ruuan kera raakakasvis- ja kurpitsasalaattia, punajuuri- ja maustekurkkuviipaleita ja puolukkasurvosta. Näkkileipää, päällysteenä kasvismargariinia. Ruokajuomana kotikaljaa.

6  siikafilettä
6 isoa sipulia
6 rkl oliiviöljyä
¾l vettä
1tl jauhettua kuminaa

Leikkaa sipulit renkaiksi. Kuumenna öljy kasarissa ja paista kalat siinä. Ota kalat pois, ja kuullota sipulirenkaan öljyssä. Lisää kasariin vesi, ja kiehauta sipulit pehmeiksi. Siivilöi vesi sipuleista, ja laita kalat vuokaan sipulipedille, ja paista uunissa 180 asteessa puoli tuntia.

Pietarin yrttikastike:

2,5 hienonnettua purjoa
oliiviöljyä
2,5 dl silputtua korianteria
2,5 dl silputtua persiljaa
2 valkosipulin kynttä
1tl jauhettua kuminaa
0.5 tl mustapippuria
1rkl valkoviinietikkaa

Murskaa valkosipulit. Kuullota purjoa oliiviöljyssä, kunnes se on pehmeää. Sekoita kaikki aineet tehosekoittimeen. Lisää öljyä tarpeen mukaan.

"Ei meillä ole mukana muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa", he vastasivat.  "Tuokaa ne tänne minulle", sanoi Jeesus.  Hän käski väkijoukon asettua nurmelle. Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, ja opetuslapset jakoivat ne väelle."
(Matt.14:17-19)

[donpate]

Tänään mökiltä kotiin ajellessa poikkesin Heseen, uskon syöneeni meidän Herramme mielen mukaisen aterian. Koska elän tätä päivää tilasin Kerros aterian, legendaarinen Kerros ei esittelyä kaipaa, mutta esitellään silti. Pehmeän sämpylän sisään kätkeytyy kaksi naudanlihapihviä, cheddarjuustoa, ketsuppia, sipulia, maustekurkkua ja jäävuorisalaattia. Komeuden kruunaavat Hesburgerin paprika- ja kurkkumajoneesit.
Tuskin kukaan (ainakaan Juudas) opetuslapsistakaan olisi jättänyt ateriaa särpimättä, juoma olisi tosin saattanut olla hieman liian "hapokasta" sillä tilasin Pepsi Maxin ilman jäitä ja ranut ilman suolaa.
Olihan se syntisen hyvää, mutta kiitollinen mieli jäi silti.
ps. terveiset yläkertaan.

[Annikka]

Kattilaan vettä ja jasmiiniriisiä ruokailijoiden ruoantarpeen mukaan,
mausteeksi teelusikallinen suolaa, ripaus maustepippuria ja teelusikallinen kuivattua tilliä,

Odotetaan, kunnes riisi on kypsää ja lisätään kattilaan purkillinen tillillä maustettua tonnikalaa.

Jätetään vielä hautumaan liedelle vähäksi aikaa.

Kun homma on valmis, niin kuoritaan kaksi tai kolme kovaksi keitettyä kananmunaa, siivutetaan/pilkotaan ne ja kauhalla
käännellen sekoitetaan ne riisin ja tonnikalan joukkoon.

Syödään suolakurkkusiivujen  tai punajuurien tai molempien kanssa.

[Riitta-mummi]

Kun haluan päästä helpolla teen näin_

Pussillinen Blå Bandin katkarapukeittoa
6 dl vettä
keitetään ohjeen mukaan 5 min
koko ajan vispilöiden
lisätään 1,5 dl maitoa
kuumennetaan ja
lisätään
pussillinen pakaste-katkarapuja.

Annetaan rapujen sulaa ja kauhotaan lautasille
Leivät ja juomat maun mukaan

[öppiäinen]

^Tuo kuulostaa ruoalta, jonka nimi oli "laiskan emännän katkarapuherkku", jonka ohje oli varmaan jossain 70-luvun naistenlehdessä ja jota tehtiin lapsuudenkodissani aina toisinaan. Tai saattoihan se ohje olla Blå Bandin keittopussin kyljessäkin. Luulisin kyllä, että siihen tuli tilliäkin.

Syöskelen jo toista päivää jotain "pohjoisen bouillabaissea", jonka maku tuskin on lähelläkään alkuperäistä. Fenkolia ja ihan vähän sipulinvarsia kuullotan oliiviöljyssä, lisään kaltattuja tomaatteja ja sitten muuta vihannesta mitä sopivia on (nyt oli selleriä, paprikaa ja porkkanaa), joskus perunaa. Valkosipulia, laakerinlehtiä, timjamia, sitruunamehua kun en valkoviiniä viitsi, kurkumaa väriksi kun aito sahrami on niin kallista, suolaa, sokeria, vettä. Ja lopuksi kaloja mitä on, persiljaa, ehkä äyriäisiä. Syödään majoneesin kera. Patonkikin olisi hyvää, mutta ei sitä joka päivä passaa.

[Riitta-mummi]

Meillä tuon katkarapukeiton nimi voisi olla ' kiireisen päivän ensiapu', lisäksi Matti joskus ihan pyytää sitä.

Tilliä tietysti lopuksi, se unohtui.

MInulla on pakasteessa paljon tilliä, koska syömme kalaa usein. Muuhun en sitä juuri käytä. No, tillilihaa on kerran vuodessa rehty.

Ostan torimyyjältä kaksi tai kolme jättinippua ja pakastan ne varsineen kaikkineen.
Kalakeiton kiehuessa laitan sekaan tillin varsia, ja nostan ne pois lopuksi jolloin lisään lehti-osaa.

Eilen tehtiin lohikeitto näin ja toinen puolikas graavattiin, siihen en laita tilliä vasta kunnes siitä siivutetaan tarjolle.

[sivullinen]

Luin vasta nyt tämän ruokasaitin ja hämmästyin. Luterilainenhan on ihan oikeassa ruokaohjeissaan (paitsi Raamatun sotkemisessa joka paikkaan.) Itse olen monta kertaa yrittänyt siirtyä vegaaniseen ruokavalioon, mutta ei vaan onnistu. Jää kova nälkä. Luulen sen johtuvan siitä, että elimistö on liian tottunut lihaan, etten tällä iällä enää voi jättää sitä. Tietenkin voisi vähän hillitä jotain makkaran syöntiä tms. En kuitenkaan ota siitä pulttia, vaikka joskus kyrsiikin, kun ei pysty. Luomua kuitenkin ostan melkein joka asiassa: munat, tee, kahvi, jauheliha tulee heti mieleen. Lisäksi paljon lähiseudun tuotteita, jos se on mahdollista. Kuljetuskustannukset minimoituu sillä tavalla. Yksi vegaani tällä foorumilla aikoinaan oli, eipä ole paljon kuulunut hänestä.

Ja nyt juomaan vihreää iltateetä, joka sisältää kanelia, appelsiininkuorta, kardemummaa ja neilikkaa. Luomuviljelty Reilun kaupan tuote 

[öppiäinen]

Itse olen monta kertaa yrittänyt siirtyä vegaaniseen ruokavalioon, mutta ei vaan onnistu. Jää kova nälkä. Luulen sen johtuvan siitä, että elimistö on liian tottunut lihaan, etten tällä iällä enää voi jättää sitä.

Vedäpä tahinia. Ei jää nälkä. Ei liha ainakaan paremmin täytä. Muista syistä sitä kyllä voi himoita.

[luterilainen]

Tänään valmistin meille Jeesuksen mielen mukaista vegaanista paistettua tofua ja kasviksia keitetyillä perunoilla aurinkokuivatulla tomaatilla kasviöljykastikkeessa. Ruuan kera raakakasvis- ja kurpitsasalaattia, punajuuri- ja maustekurkkuviipaleita ja puolukkasurvosta. Näkkileipää, päällysteenä kasvismargariinia. Ruokajuomana kotikaljaa.

"Parempi vihannesvati ja ystävien seura kuin syöttöhärkä ja vihaiset katseet."
(Sananl. 15:17)

[Pena]

Tofu on sikäli ongelmallinen tuote, että se valmistetaan soijasta, joka ei ole Suomessa kasvava laji. Voisi kuvitella, että lähiruoka olisi enemmän ’Jeesuksen mielen mukaista’.

[luterilainen]

Tofu on sikäli ongelmallinen tuote, että se valmistetaan soijasta, joka ei ole Suomessa kasvava laji. Voisi kuvitella, että lähiruoka olisi enemmän ’Jeesuksen mielen mukaista’.

Vikoileva sydän kuvitteleekin juuri noin, sillä tofu on jo lähtökohdiltaan erittäin ympäristöystävällinen tuote, joka jättää huomattavasti pienemmän hiilijalanjäljen kuin esimerkiksi eläinperäinen proteiinituotanto.

Lähde

Jalotofu https://jalotofu.fi/jalofoods/vastuullisuus/

Tänään rakas, kaunis ja ihana vaimoni valmisti meille Jeesuksen mielen mukaista vegaanista hernekeittoa. Ruuan kera näkkileipää, päällysteenä kasvismargariinia. Ruokajuomana kotikaljaa.

Näkkileipä onkin armon kerjäläisille mitä parhainta leipää, jota on maassamme valmistettu teollisesti lähes 120 vuotta. Talvi- ja jatkosodan aikana lotat valmistivat näkkileipää armeijan käyttöön. Armeijan näkkileipää kutsuttiin vanikaksi, joka oli pomminkestävää panssarivanikkaa.

[luterilainen]

Tofu on sikäli ongelmallinen tuote, että se valmistetaan soijasta, joka ei ole Suomessa kasvava laji. Voisi kuvitella, että lähiruoka olisi enemmän ’Jeesuksen mielen mukaista’.

"Suomalaisen vihanneksen hiilijalanjälki voi olla isompi kuin esimerkiksi Välimeren alueella kasvatetun vihanneksen. Tuontituotteet on voitu kasvattaa avomaalla ilman ulkopuolista energiaa, ja silloin hiilijalanjälki on pienempi verrattuna lisäenergialla kotimaassa kasvatettuun.

Hedelmien, kasvisten ja vihannesten hiilijalanjäljen aprikointi lipsahtaa usein sen pohtimiseen, kuinka kaukaa tuote tulee ja millä se on tuotu kaupan hyllylle. Kuljetus on kuitenkin vain pieni osa tuotteen elinkaarta ja näin ollen myös sen hiilijalanjälkeä.

– Jos miettii hiilidioksidipäästöjä niin tuotantotapa on merkittävin asia ruuan kohdalla. Kuljetukset on pienempi osa hiilidioksidipäästöjä, Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Minna Kaljonen kertoo.

– Voi ajatella myös muita tärkeitä asioita ruoassa kuin hiilidioksidipäästöt. Kuten mitä tuotantotapoja haluaa tukea, Kaljonen jatkaa."

Lähde

Ulkomailta rahdattu hedelmä on usein ekologisempi valinta kuin kotimainen vihannes – Asiantuntijoiden mukaan tuotantotapa on se, mikä ratkaisee
https://yle.fi/uutiset/3-10476306

Ekologisesti paras tapa olisi tietenkin ostaa kasvikset, vihannekset ja juurekset lähiseudun avomaalla kasvattavalta luomuviljelijöiltä, joiden toiminta on yhtä avointa kuin körttiläisten lastenleireillä. Luomuviljelijän brändivaltti onkin juuri avoimuus, sillä heillä on myös suoramyyntiä omasta tilamyymälästä, ja luomuviljelyä kuka tahansa voi tulla seuraamaan, mitä oikeasti tapahtuu. Lähiseudun luomuviljelijöiden tuotteita voi ostaa myös torilta ja lähimarketeista. Se olisi myös mitä parhainta maaseudun tukemista.