Mikä on kirkon kanta? - Kenelle ehtoollinen?

[kaali_koi]

KUMPI ON KIRKON  KANTA? - KENELLE HPE?

1) KANTA:"Kenelle lahja on tarkoitettu?
"Yhä suuremmassa määrin vallalla on käsitys, että jokaiselle tulee erotuksetta
jakaa ehtoollinen. Monet katsovat ikään kuin perusoikeudekseen päästä mille tahansa alttarille ehtoolliselle. Siitä on tullut jopa ase suvaitsevaisuustaistelussa. Hiljattain Yhdysvalloissa kymmenkunta homoaktivistia pukeutuneina sateenkaariväreihin meni katoliseen kirkkoon
saadakseen sakramentin. Kun heille ei sitä annettu, he suureen ääneen julkisuudessa syyttivät syrjinnästä näitä pastoreita.
Kristuksen evankeliumi on tarkoitettu erotuksetta kaikille. Sitä saa ja tulee julistaa katoiltakin, sopivana ja sopimattomana hetkenä. Mutta ehtoollinen ei ole evankelioimisväline, vaan uskovien ateria. Se ei ole automaatti, jota saa vapaasti käyttää kunhan maksaa kirkollisverot. Sillä Raamattu vakavasti varoittaa, että koska Kristuksen ruumis ja veri meidän uskostamme riippumatta todellisesti, objektiivisesti on läsnä siunatussa leivässä ja viinissä, voimme nauttia sen myös epäuskossa omaksi vahingoksemme. On kyse Herran PYHÄSTÄ ehtoollisesta! Jos  liitonarkki oli niin pyhä, että Daavidin ystävä, Ussa, joka siihen koski, kuoli, niin kuinka paljon pyhempi liitonarkkia
on Uuden liiton merkki, Jumalan Pojan ruumis ja veri!
Ehtoollisosiota ei voi repäistä irralleen muusta katekismuksesta. Jos et halua kilvoitella kymmenen käskyn mukaan elämässäsi, tai uskoa uskontunnustuksen mukaisesti, tai Isä meidän -rukouksen sanoin antaa anteeksi,
niille jotka ovat sinua vastaan rikkoneet, tai jos et halua vastaanottaa
kastetta tai elää sen arvon mukaisesti, niin miksi sitten tulisit ehtoolliselle?
Siksi halu - ei välttämättä onnistuminen - niin uskossa kuin elämässä
kulkea katekismuksen viitoittamaa tietä on ehtoolliselle menemisen ja ehtoollisyhteyden edellytys. Katekismus opastaa, että kelvollinen ehtoollisvieras on se, joka uskoo nämä sanat: teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi. Ehtoollisen pätevyys ei siis riipu uskostamme, vaan sen vaikuttaa Jumalan sana, mutta vain uskon kautta nautimme sen hyödyksemme. Miten on sitten meidän uskomme laita?
Voiko se koskaan olla riittävän suuri vastaanottamaan näin suurta lahjaa?
Voiko joku astua alttarille ja sanoa: Herra, katso tässä on minun uskoni,
anna sinä nyt vuorostasi sakramenttisi! Taitaisi alttari pysyä tyhjänä. Kukaan
meistä ei voi oman uskonsa kelvollisuuteen nojaten tulla Herran
pöytään. Sinne tullaan oman hädän ja syyllisyyden työntämänä, mutta
ennen kaikkea siksi, koska meillä on Kristuksen lupaus ja käsky: tehkää
se minun muistokseni! Ihanasti Katekismus neuvoo sanomaan:
”Kovin mielelläni olisin kelvollinen. Ehtoolliselle en kuitenkaan
tule kelvollisuuteni varassa, vaan sinun sanasi ja käskysi tähden,
koska mielelläni olisin sinun opetuslapsesi. Kelvollisuuteni taas on mitä
on.” Jos pelkäät polvistua alttarille, niin voit mielessäsi sanoa: Herra, en
uskaltaisi muuten tulla, mutta minä tarvitsen sinua eikä minulla ole muuta
paikkaa mennä. Ei Kristus ole meille säätänyt vahingonvälinettä vaan armonvälineen! Mutta sanat ´teidän edestänne´ merkitsevät
myös sitä, että ehtoollisen vietossa on kyse aina seurakunnasta.
Kaste liittää meidät seurakuntaan, mutta usein se toimitetaan irrallaan
seurakunnasta kodissa. Kaste on kertaluontoinen portin sakramentti.
Saarnoja voi yksin lukea postilloista, tai kuunnella kasetilta, radiosta,
internetistä. Ripillä voi käydä yksin pastorin luona. Mutta ehtoollista ei
vietetä yksin, paitsi poikkeustilanteissa. Ehtoollinen on aina yhteisöllinen
asia: Teidän edestänne! Keskustelin kerran erään uskonystävän
kanssa, joka lukee Raamattua ja hartauskirjoja, mutta jolta puuttuu
seurakuntayhteys kirkollisen tilanteemme takia, kun Kristus ei saa olla
tarjoilija sanansa tarkoittamalla tavalla. Sillä ovathan sanat tehkää
tämä minun muistokseni, myös apostolisen paimenviran asetussanat! Ystäväni
lausui minut pysäyttäneet sanat: ”Pelkään, että tässä alkaa jo
tottua siihen, etten käy kirkossa, kun niin pitkään olen jo elänyt ilman
sitä.” Toisin sanoen hän on tottumassa elämään ilman ehtoollista! Tämähän
tarkoittaa sitä, että monet tottuvat siihen, että tapaavat Kristuksen ruumiillisesti vain satunnaisesti! Mitä se kertoisi avioliitosta, jos puolisot
sanoisivat, olemme tottuneet siihen, että tapaamme toisemme muutaman
kerran vuodessa. Eikö siinä suhteessa olisi jo suuri hätä käsillä!
Kristillinen seurakunta, taivaallisen Yljän morsian, on alusta saakka
viikon ensimmäisenä päivänä, siis joka sunnuntai kokoontunut murtamaan
leipää! Tämä on ja tulee olla kristillisen seurakunnan normaalitila.
Me tarvitsemme henkilökohtaista hartauselämää, seuroja, raamattuopetusta,
mutta emme koskaan saa tottua elämään verettömän ja ruumiittoman
Kristuksen kanssa. Emme milloinkaan saa tyytyä vähempään,
kuin siihen, että meillä olisi viikoittainen mahdollisuus nauttia Kristuksen
seurasta ruumiillisesti. Tämä hengellis-ruumiillinen yhteys Kristuksen
kanssa tulisi olla aina suurin halumme, koska Ylkä rakastaa morsianta.
Kristus rakastaa meitä niin paljon, että hän haluaa antaa meille itsensä
ihan joka viikko ruumiillisesti. Vaikka sinulle riittäisi vähempi, niin
hänelle ei riitä, koska hän rakastaa sinua ja hänellä on niin paljon sinulle annettavaa! Ehtoollisessa on kyse seurakunnan
elämän keskuksesta. Siihen Perkele iskee aina, ja sen ympärillä käydään
myös taistelut! Kun saamme kohottaa pelastuksen maljan ja maistaa kuinka
Herra on hyvä, niin innoittakoon se meitä jaloon tehtäväämme niin oman
itsemme, perheemme kuin kristillisen seurakunnan tähden, että voimme
jokainen hakeutua sellaiseen seurakuntayhteyteen, jossa Kristus on kokki,
tarjoilija ja ruoka. Mikään vähempi ei riitä, mutta mitään enempää emme tarvitse."
(lainaus; Pyhäkön lamppu 3/2005
TEKSTI: JUHANA POHJOLA,
http://www.luthersaatio.com/pyhakonlamppu/lehti23.pdf)

2) KANTA:
"Ehtoollisella voi käydä jokainen rippikoulun käynyt ja konfirmoitu seurakuntalainen. Kastettu lapsi voi osallistua ehtoolliselle yhdessä vanhempansa tai muun hänen kristillisestä kasvatuksestaan huolehtivan konfirmoidun kirkon jäsenen kanssa. Lasten ehtoollinen tuli Suomen luterilaisessa kirkossa mahdolliseksi vuonna 1979. Kastettu seurakunnan jäsen, joka osallistuu rippikouluun, voi ehtoollisopetusta saatuaan osallistua ehtoolliseen seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa rippikoulunsa opettajan kanssa. "
(Suomen Ev. Lut. Kirkko, sanasto,
http://www.evl.fi/sanasto/selitysE.htm#EHTOOLLINEN

"11 §

Ehtoolliseen saa osallistua jokainen konfirmoitu kirkon jäsen.

Kastettu lapsi, jolle on opetettu ehtoollisen merkitystä, saa osallistua ehtoolliseen yhdessä vanhempansa tai muun hänen kristillisestä kasvatuksestaan huolehtiva konfirmoidun jäsenen kanssa. Kastettu seurakunnan jäsen, joka osallistuu rippikouluun, voi ehtoollisopetusta saatuaan osallistua ehtoolliseen seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa rippikoulunsa opettajan kanssa. (9.11.2001/1163)

Ehtoollinen voidaan antaa myös muulle henkilölle, joka on sairaana tai hätätilassa ja käsittää ehtoollisen merkityksen."
(KIRKKOJÄRJESTYS (1055/1993)
II OSA JUMALANPALVELUS, KIRKOLLISET TOIMITUKSET JA SEURAKUNNAN MUU TOIMINTA,
http://213.250.93.194/asiakas/evl/kirkkolainsaadanto.nsf/0/cde4eb2fec8f16d4c2256e3c0043b99e?)

[Teme]

Aloitus taisi olla saarna tai jotain muuta vastaavaa. Keskustelun aloitukselta se ei minusta näyttänyt. Mutta ehtoollisesta ja kenelle sen saa jakaa, kirjoitan lyhyestä:

Kiitos Herralle, että kukaan ei minulta ehtoollista kieltänyt luterilaisessa kirkossa, kun sinne raahauduin! Minun oikea uskoni ei ehtoollisesta tehnyt ehtoollista, vaan itse Jumala. Minun oikeaan seurakuntaan kuuluminenkaan ei tehnyt ehtoollisesta ehtoollista, vaan siitä teki ehtoollisen Jumala.

Teme

[Anonymous]

Teme:

Kiitos Herralle, että kukaan ei minulta ehtoollista kieltänyt luterilaisessa kirkossa, kun sinne raahauduin! Minun oikea uskoni ei ehtoollisesta tehnyt ehtoollista, vaan itse Jumala. Minun oikeaan seurakuntaan kuuluminenkaan ei tehnyt ehtoollisesta ehtoollista, vaan siitä teki ehtoollisen Jumala.

V: Ajattelen jotenkin samoin.
En minä "tuomion pasuunoita" halua kenelläkään soittaa...
Tietä ja neuvoa vain olen kyselemässä.
Kiitos.

Kaali_koi

[Teme]

No sitten annan vihjeen siitä, miten minä ajattelen.

Eka kysymys: kuka on tekijänä? Esim. sakramenteissa tekijänä on (minusta) aina Jumala. Silloin ainoa vaihtoehto on ottaa Jumalan tuomio virka ja olla päättämässä kuka pääsee tai ei pääse ehtoolliselle. Tai sitten toinen vaihtoehto on antaa jokaisen tulla ehtoolliselle ja antaa itse Jumalan päättää, miten Hän ehtoollisessa toimii.  Minusta (niin henkilökohtaisista kuin sielunhoidollisista syistä) jälkimmäinen on ainoa järkevä tapa suhtautua ehtoolliseen. Vapaissa suunnissa ehtoollinen sallitaan vain "tarpeeksi hyville uskoville". Sama minusta on myös Luther-säätiön toiminnassa, koska he päästävät ehtoollisesti vain heidän mittapuun mukaan "oikeat uskovat". Otetaas lainaus, jolle jokainen vapaakirkollinen sanois paria sanaa lukuunottamatta aamen:

Jos et halua kilvoitella kymmenen käskyn mukaan elämässäsi, tai uskoa uskontunnustuksen mukaisesti, tai Isä meidän -rukouksen sanoin antaa anteeksi,
niille jotka ovat sinua vastaan rikkoneet, tai jos et halua vastaanottaa
kastetta tai elää sen arvon mukaisesti, niin miksi sitten tulisit ehtoolliselle?

Tuon jälkeen jokainen niistä, jotka OIKEASTI tarvivat ehtoollista, jäävät pois ehtoolliselta. Mulla on kaveripiirissä monta vapaakirkollista, jotka eivät voi mennä ehtoolliselle, koska ovat ottaneet samanlaisen opetuksen omasta seurakunnastaan. Ja vapaissa tuollaista korostetaan joka ikinen kerta, kun ehtoollista jaetaan. Ei tuollaisen jälkeen särjetty ihminen enää ehtoollista ota, jos ottaa tuollaisen saarnan tosissaan. Hän tietää, että ei halua, hän tietää, että ei pysty, hän tietää, että ei riitä.

Teme

[kaali_koi]

Teme:

Eka kysymys: kuka on tekijänä? Esim. sakramenteissa tekijänä on (minusta) aina Jumala. Silloin ainoa vaihtoehto on ottaa Jumalan tuomio virka ja olla päättämässä kuka pääsee tai ei pääse ehtoolliselle. Tai sitten toinen vaihtoehto on antaa jokaisen tulla ehtoolliselle ja antaa itse Jumalan päättää, miten Hän ehtoollisessa toimii. Minusta (niin henkilökohtaisista kuin sielunhoidollisista syistä) jälkimmäinen on ainoa järkevä tapa suhtautua ehtoolliseen

V: Näin minäkin ajattelen.
Mutta sitten monet sanovat, että "sakramenttia ei saa viskellä väkijoukkoihin." Ja HPE ei ole evankelioimisväline, näin jotkut sanovat.
Mutta eihän mielestäni ole tästä kysymys?
Tuossa Sinun lainauksessahan se tuli esille?
Vai kuinka?

Kaali_koi

[Teme]

Minä pidän mielelläni moneen asiaan aidan hyvin matalana Annetaan Jumalan päättää, kuka on kelvollinen ja kuka ei. Hän näkee kuitenkin syvemmälle kuin yksikään meistä. Me tykkäämme leikkiä tuomaria, mutta näemme vain pinnan. Ja jos hutkasemme väärin tuomarin sauvalla, minkä jäljen se saa aikaan? Toisaalta jos annamme väärälle, niin mistä se on pois? Jumalasta? Kristuksesta? Pyhästä Hengestä?

Kristus on ehtoollisessa läsnä konkreettisesti. Jos "epäkelvollinen" saa ehtoollisen, eikö Kristus voisi ehtoollisessa jopa muuttaa tuota "epäkelvollista"? Ainakin minä sain kokea, että epäkelvollisenakin saatu ehtoollinen oli lahja Jumalalta. Kerrankin oli ehtoollisen alustus, jossa ei lyöty vaatimuksia hajonneelle ihmiselle eteen. Ehtoolllisen sai ottaa vastaan armosta, ei jonkin mitan täyttämisen takia. Jumala toimi. Minun tarvi vain avata suu. Minun ei tarvinnut ekana pyhittyä. Minä sain mennä ehtoolliselle syntisenä. (okok... synnintunnustus! Johan se oli hoidettu, mutta kuitenkin!) Ja sain lähteä Kristuksen syöneenä, Kristuksen pyhittämänä.

Teme

[kaali_koi]

Annetaan Jumalan päättää, kuka on kelvollinen ja kuka ei

Näin minäkin haluan uskoa.
Tunnistan tuosta oman kirkkoni...
Synnintunnustukset ja asetussanat sekä uskontunnustus luetaan aina kirkossa.

[seppos]

Annetaan Jumalan päättää, kuka on kelvollinen ja kuka ei

Näin minäkin haluan uskoa.
Tunnistan tuosta oman kirkkoni...
Synnintunnustukset ja asetussanat sekä uskontunnustus luetaan aina kirkossa.

Onneksi kirkko, jossa käymme niin kauan kun Isä meidän ja Herran siunaus siellä luetaan, antaa Jumalan päättää asiat. Tulisi vaan käydä siellä useammin pitämässä puoliaan.

[Sini]

Hei,

Ajattelen, että maan päällä ei pitäisi olla ainoatakaan ihmistä tai pappia, jolla voisi olla valtuudet päättää kenelle Herran Pyhä Ehtoollinen kuuluu. Vihityn papin tehtävänä on jakaa ehtoollista. Piste. Jokainen kristitty, joka astuu ehtoollispöytää on Kristuksen vieras ja Hänen itsensä sinne kutsuma. Jokainen ehtoolliselle tuleva ja me kaikki tulemme tosin viimeisenä päivänä tekemään tilin teostamme ja tekemättä jättämisistämme.

Enemmän olisin huolissani niiden "pappien" kohtalosta, jotka jättävät, jonkun Kristuksen vieraan ja ystävän ilman Pyhää Ehtoollista.

Sini.   :idea:

[seppos]

Hei,

Ajattelen, että maan päällä ei pitäisi olla ainoatakaan ihmistä tai pappia, jolla voisi olla valtuudet päättää kenelle Herran Pyhä Ehtoollinen kuuluu. Vihityn papin tehtävänä on jakaa ehtoollista. Piste. Jokainen kristitty, joka astuu ehtoollispöytää on Kristuksen vieras ja Hänen itsensä sinne kutsuma. Jokainen ehtoolliselle tuleva ja me kaikki tulemme tosin viimeisenä päivänä tekemään tilin teostamme ja tekemättä jättämisistämme.

Enemmän olisin huolissani niiden "pappien" kohtalosta, jotka jättävät, jonkun Kristuksen vieraan ja ystävän ilman Pyhää Ehtoollista.

Sini.   :idea:

Olet ainkin lähellä totuutta. Enenpää en tohdi sanoa. Noin minäkin sen ymmärrän. Valitettavasti jumalallisen tuomiovallan anastajia löytyy ihan riittävästi tästä kansankirkostamme.

[PekkaV]

Kaikille.