En minä ainakaan osaa kaivata tarkkoja sääntöjä tai listoja mitä saa tehdä ja mitä ei. Kyllä se pitäisi jokaisessa olla itsessään tietoisuus siitä, milloin tekee väärin ja milloin ei, tätä kutsutaan muistaakseni omatunnoksi. Kravattia käyttäessäni tai tv-uutisia katsellessa ei juuri ole omatunto soimannut, saati verhokaupoilla tai nähdessäni sivusta täytettävän pesukoneen.
Noista lestadiolaisten kielloista olen sitä mieltä, että suhteellisen turhaa hommaa loppupeleissä. Televisiota ei saisi katsella, joten sitä ei sitten kotiin hankita. Vaan katsokaapa, ketkä ne istuu huoltoasemien kahvioissa ainakin täällä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla telekkaria katselemassa? Niinpä niin, siellä on työmiehet kahvitauolla ja lestadiolaiset television ääressä. Jos sattuu että kotiin on moinen aparaatti hankittu, niin antenni asennetaan sitten välikatolle etteivät pääse uskonveljet lassoamaan sitä alas. Entäs sitten sivusta täytettävät pesukoneet (vai saakohan näitä jo olla)? Ei saanut olla, ettei satu äidin sloggit vilahtamaan lasiluukusta... Veikkaanpa silti, että Anttilan kuvastoa on ahkerasti selattu noissakin perheissä, ja veikkaan myös että sieltä naisten alusvaateosastolta löytyy rohkeampaakin tavaraa kuin uskovaisen äidin vaatevarastoista. Kaikenkaikkiaan, kieltoja ja sääntöjä löytyy jos minkälaisia, mutta ei niiden noudattamista kukaan voi tai välttämättä haluakaan valvoa. Sitä en sitten tiedä, että olisiko lestadiolaisperheissä isistä enemmän iloa ja hyötyä kotona kuin huoltoaseman kahviossa television äärellä...
