Uni karussa, niin istuskelen koneella. Katseli alkupuolen ruotsalaisesta tvohjelmasta "kivisen pellon kyntäjät", olin nähnyt päivällä loppupuolen. Viimeisen päälle makuuni. Sitkeitä, juurevia, vähään tyytyviä, paljosta työstä elantonsa saaneet tilan kolme henkilöä: vaimo, hänen miehensä ja tämän vanhapoika veli. Britan ja Sturen poika on kuvassa myös joskus edustamassa viimeisintä aikaa, uutta aikaa.
Piti ajella Ouluun, kun minun tuurillani mtkelkka alkoi uuden juonittelun eli holvasi bensiiniä kaasuttimesta, mikä on jonkun vian varma merkki. Kylläpähän vian löytänevät ja korjaavat. Jos olisin vähän nuorempi, niin vaihtaisin uuteen kelkkaan. Nyt pitää vielä miettiä. Polttorangan ajoonhan aiemmin kahta kelkkaa käytin, mutta nyt saamme puut kesäaikana, kun tarkkana olemme, ettemme upota Zetoria rämeeseen. Poika tietysti tykkäisi muunlaisesta, missä olisi vaihteet ja startti.
Kyllä tämä reissu ihan käypäseksi muuttuu, kun huomenna haemme Patelasta loput lämmityskattilan kaksi osaa, valurautasydämen ja pohjamuurauksen. Ehtinen vielä imuroidakin rotkolaakson, sillä se on aika ruman pölyinen, otin teollisuuspölynimurin siltä varalta mukaan. Saan mielessäni ihmetellä, että miksi piti rakentaa vapaasti kiertävä lämmitysjärjestelmä, vaikka talossa on sähköt. Veden kiertoon tarvittava pumppu on hyvin pienitehoinen. Rakentamiskustannus on ollut jonkin verran kalliimpi tuon rotkolaakson vuoksi. Korpifilosoofeja on ollut aina, luen sellaiseksi itsenikin, että ei järki aina päätä ole pakottanut.
Pitäisi käydä taas levolle, mutta "aatos lentävi, aivot takoo, veri paksuna päähän sakoo"kuten muinaiselle kirjaiiijallekin kävi.
