Kirjoitan Kankaalassa. Oli vaiherikas päivä, saan tyytyväisenä todeta. Tullessa ostaa säppäsin Muhoksella itselleni uuden Zetorin. Siinä on valotkin ja hydraulinen vetokoukku. Kaikki pelaa kuin uudessa. Siis eihän Zetori 5311 sarjainen uusi ole, se on vm-71. Olen tuollaista etsiskellyt muutamia kuukausia, mutta ovat olleet aina niin kaukana. Nyt myyjä tuo koneen välipäivinä Kankaalan pihaan. Se rekisteröitiin minun nimelleni, sillä olenhan toki isäntä, vaikka maansaantini tapahtui aikoinaan "reittä myöten". Vanha Zetori otetaan pois liikenteestä ja se tulee olemaan varaosakoneena. Valoista olen erityisen tyytyväinen, koska nyt voin ajaa tielle ilman sinitakkien pelkoa. Liian loppuun vanhan Zetorini ajoin, sillä esim toimivia valoja oli vain latauksen merkkivalo ja oikean ajolyhdyn puolipitkä valo.
Koska kamppeeni ovat lumenajoon rikki ja lumi on liian märkääkin, niin tilasin ajurin koneineen pihaan. Eilen siviiliin päässyt reserviläinen ilmestyi isänsä uuden traktorin kanssa pihaan. Olin kovasti täpinöissäni, kun sain keskustella "viimeisistä tuulista" intissä. Muistan tämän nuorukaisen jo lapsuusajalta. Massey Ferguson 7400-sarjan kamppein ja edessä 3m leveä lana, piankos siinä pihamaa puhdistui. Kun tulee pakkaset, niin piha on oikein hyvä meille senioreille, sillä ei tarvitse kaahlata lumessa.
Kaarina kerkesi Dacian talliinsa saada ennenkuin traktori tuli, hän loi lapiolla uraa sitä mukaa kuin tarvitsi. Välillä vähän ihmettelimme, että kun auto ei mene, etupyörät vain sutivat tyhjää. Sitten havaitsimme, että käsijarru oli päällä
.
Saunan lämmitystä ja sellaista rauhallista oloa muuten.
Zetori maksoi 2550 ecua. Sain sen paljon huokeammalla, mitä olin ajatellut, että pitää maksaa.
