Hengellisen liikkeen pitää olla hengellinen...

[Kalistaja]

 Hengellisen liikkeen pitää olla - riittävän - hengellinen. Se ei voi olla liian pragmaattinen.

[Pena]

Loppulauseen voi ymmärtää niinkin, ettei mikään pragmaattisuus ole liikaa. 

Mitä tarkoitat tässä yhteydessä hengellisyydellä? Jos sen asettaa käytännöllisyyden kanssa vastakkain, tulee mieleen äärimmäisenä vaihtoehtona ajallisista piittaamaton haihattelu. Sellainenkin voi olla liiallista. Voisitko täsmentää?

[Kalistaja]

Loppulauseen voi ymmärtää niinkin, ettei mikään pragmaattisuus ole liikaa. 

Mitä tarkoitat tässä yhteydessä hengellisyydellä? Jos sen asettaa käytännöllisyyden kanssa vastakkain, tulee mieleen äärimmäisenä vaihtoehtona ajallisista piittaamaton haihattelu. Sellainenkin voi olla liiallista. Voisitko täsmentää?

Täsmennystä ei edes tarvita silloin kun Henki kulkee. Ajallinen on, ajassa. Mutta siihen ei pidä kiintyä liiaksi. Jos Henkeä ei ole, niin silloin seurat kahvikesteineen on usein aika turhaa.

[Kalistaja]

 Tämä on tuttu säkeistö, otaksun niin:

Käy yrttitarhasta  polku, vie Golgatalle se. On Hengen viitoittama sen joka askele. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien.

Noin se on. Muu on muuta. Täälläkin.

[Pena]

Jos Henkeä ei ole, niin silloin seurat kahvikesteineen on usein aika turhaa.

Jos Henkeä ei ole, kaikki on turhaa. Onneksi Hän on.

Mitä kahvikesteihin tulee, kuka senkin tietää, miten Henki kahvia vastapäätä hörppivän sydämessä vaikuttaa?

[1944]

Yli 10000 viestiäni sitten, kun olin alkanut kirjoittaa tälle foorumille, olin sitä mieltä, että tämän pitäisi olla hengellinen foorumi. Eihän tämä sitä ollut, sen sain havaita hyvin nopeasti. Mutta ei minulla ole muutakaan paikkaa kirjoitella, joten yritän tuunata asiani siten, että rauhassa saisin kirjoitella. Tietyt "pomminvarmat" paikat pitää osata kiertää.
Ihmisten mielipiteiden vaihtoa on hyvä seurata.

[vn]

Mie olen kirjoittanunna vähän enemmän, johtunee siitä että en ole vielä oppinut
mitään kiertämään.

[Pena]

Mistä tunnistaa hengellisyyden? Mistä tunnistaa hengettömyyden? Roomalaiskirjeen 12. luvussa luetellaan monenlaista teemalla: "Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla." Siinä on paljon sellaista, mitä ei ehkä heti tunnista hengellisyydeksi. "Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa." Kuitenkin näitä sanoja edeltää kehotus, joka määrittelee tämän hengellisyydeksi: "Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa." Minä koen, että tämä arkinen hengellisyys leimaa niin aikamme herännäisyyttä kuin tätä foorumiammekin.

[öppiäinen]

^Hyvä sitaatti. Sen verran kyllä olisin epäraamatullinen, että antaisin luvan olla eri mieltäkin. Kunhan sen ilmaisee ei-henkilöönkäyvällä tavalla (ja varsinkin ei henkilön kurkkuun käyvä pitää olla). Myötäiloitsemista ja -itkemistä täältä olen löytänyt.

[karjalaisenkyösti]

Pieni termin tarkennus: hengellisyydellä tässä kaikesta päätellen tarkoitetaan kristillistä "hengellisyyttä".

Mistä tunnistaa hengellisyyden? Mistä tunnistaa hengettömyyden? Roomalaiskirjeen 12. luvussa luetellaan monenlaista teemalla: "Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla." Siinä on paljon sellaista, mitä ei ehkä heti tunnista hengellisyydeksi. "Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa." Kuitenkin näitä sanoja edeltää kehotus, joka määrittelee tämän hengellisyydeksi: "Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa." Minä koen, että tämä arkinen hengellisyys leimaa niin aikamme herännäisyyttä kuin tätä foorumiammekin.

Nuo Room. 12. luvun kehoitukset ovat hyviä ja tärkeitä. Mitä paremmin niitä noudatetaan, sitä helpompaa kaikilla on.
Sitä pohdin, että mahtavatko ne (ainakaan suurin osa niistä) olla jotenkin erityisen hengellisiä asioita. Nehän ovat kehoituksia toimia oikein. Joku voisi niitä kutsua myös laiksi. Toki laki ja hyveisiin pyrkiminen kuuluu kristitylle, kuten hengellisyyskin kuuluu, mutta ne ovat kuitenkin eri asioita.
ROom. 12 alkupuolella mainitaan, että "Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. ". Onko tuokaan hengellisyyttä, en tiedä, mutta ainakin hengellisyyden käsikynkässä se vahvasti kulkee.
Puuhasteleva Martta voi toki olla kristitty, mutta ei se puuhastelu mitä ilmeisimmin ole hengellisyyttä - siltikään, vaikka Raamattu tuohon puuhasteluun kuinka kehoittaisi. Erilaista Raamatun kehoittamaa puuhastelua löytyy varmaan jokapuolelta.

Sellaista pohdin, että ehkäpä on niin, että se Marian osa on sitä hengellisyyttä.
Körttiläisin sanakääntein varmaankin voisi sanoa, että hengellisyyttä (tai tie hengellisyyteen) on pelko ja tietynlainen kauhu Jumalan edessä, tai vaikkapa vain ilman tunnetta oleva tietopohjainen huolestuminen siitä, että tuo pelko/kauhu puuttuu. Eli hengellisyys on mitä tahansa, joka ajaa ihmistä jatkuvasti Kristuksen luo armoa anomaan ja pyrkimään entistä enemmän "juurtumaan Jeesukseen Kristukseen" tuntuivat nämä Raamatun asiat sitten luotaantyöntäviltä tai puoleensa vetäviltä.
Tai, kiteytettynä voisi sanoa, että jatkuva hengellisyys on jatkuvaa pyrkimistä Kristusta kohti, Herran nimen avuksi huutamista.

Hengellisyys sellaisena, kuin tässä määrittelin, puuttuu kaikkialta.
Sitä kyllä kaikesta päätellen on, mutta niin vähän ja niin piilossa, että siihen ei juuri koskaan törmää.
Jumalan pelko ja hätä oman sielunsa tilanteesta ei näy juuri missään.
Tämän hengellisyyden on korvannut moni muu Raamatun kertoma asia, kuten erilaiset hyveet ja hyvät teot.

Kun Kristus palaa, löytäneekö hän uskoa maan päältä, ettei vain löytäisi kaikenlaista "hegellisyyden" nimellä kulkevaa puuhastelua?

[Pena]

Minä vierastan hengellisyyden rajaamista vain johonkin erityisiin pyhyyden kokemuksiin. Muistutan taas Galatalaiskirjeen luettelemista Hengen hedelmistä: "rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä". Avun pyytäminen Kristukselta on yksi puoli hengellisyydestä, mutta avun saaneen kristityn lähimmäisilleen osoittama oikeudenmukaisuus ja laupeus on myös hengellisyyttä. Hengen tulee virrata kauttamme edelleen maailman valoksi.

[malla]

Nuo, tuo on hyvä muistaa.
Kiitos Pena.

[karjalaisenkyösti]

Minä vierastan hengellisyyden rajaamista vain johonkin erityisiin pyhyyden kokemuksiin.

Voisiko olla, että pyhyyden kokemukset pitää jopa aina rajata hengellisyyden ulkopuolelle? En tiedä.

Pyhyyden kokemukset eivät pääsääntöisesti (jos ollenkaan) liene olevan hengellisyyttä.
Ne tulevat mistä tulevat. Toki myös hengellisyys voi luoda näitä kokemuksia, mutta myös ns. ei-hengellisyys voi myös tällaisia kokemuksia luoda.
Hieno kokemus saattaa muuttua hengellisyyden viholliseksi silloin, jos normaalia hyvää psyykenmaailman uskonnollista kokemusta ruvetaan kuvittelemaan hengellisyydeksi.

Minulle tosiaankin on epäselvää se, että voiko psyykenmaailman kokemus koskaan edes olla hengellinen.

Jumala tuntuu kuitenkin käyttävän ihmisen psyykenmaailman kokemuksia ja rikkinäistä ja epäluotettavaa psyykenmaailmaa johtaakseen häntä hengellisyyteen, eli ajaakseen Kristuksen luo. 

Muistutan taas Galatalaiskirjeen luettelemista Hengen hedelmistä: "rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä". Avun pyytäminen Kristukselta on yksi puoli hengellisyydestä, mutta avun saaneen kristityn lähimmäisilleen osoittama oikeudenmukaisuus ja laupeus on myös hengellisyyttä. Hengen tulee virrata kauttamme edelleen maailman valoksi.

Voiko se kuitenkin ennemminkin olla niin, että tuossa lueteltu hedelmä on seurausta hengellisyydestä, eivätka siis itse hengellisyyttä?
Tuo hedelmä on jotenkin erityisellä tavalla Jumalan vaikuttamaa. On myös hyvin samankaltaista "hedelmää", joka taasen ei ole Jumalan vaikuttamaa. Joku voi iloita ja kokea syvää rauhaa saadessaan toteuttaa jotain sellaista, jonka Raamattu luokittelee synniksi. Hän voi olla myös kärsivällinen, uskollinen jne.

Kristillinen julistus ainakin nykyään on hyvin lakipitoista: korostetaan, että pitää rakastaa lähimmäistään, pitää ilmentää Hengen hedelmää, pitää jakaa hedelmää ympäristöönsä, pitää sitä ja pitää tätä jne...
Ja tämä julistus uppoaa kuin veitsi voihin, koska se julistus nousee selkeästi Raamatusta.
Ja koska se on Raamatusta löytyvä totuus, sitä sitten pidetään hengellisenä.

Vanhat körtti-isät puhuivat salatusta viisaudesta, joka löytyy Raamatusta.
Tuon hedelmän takaa se salattu viisaus mitä ilmeisimmin löytyy, hedelmää mitenkään väheksymättä.

Olen samaa mieltä Penan kanssa tuosta Hengen hedelmästä.
En kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, että se on hengellistä, vaikka sen vaikutin onkin hengellinen.

Sitäkin välillä pohdin, että jos kerran Jumala vaikuttaa Hengen hedelmää ihmisessä, niin miksi sitten ei keskittyisi vain Häneen joka sitä hedelmää vaikuttaa. Pääsääntöisesti julistus ainakin nykyaikana kuitenkin keskittyy tuohon hedelmään. Olemme tämän opetuksen niin läpitunkemia, että ehkä emme edes huomaa tätä epäjohdonmukaista seikkaa.

[Pena]

"Joku voi iloita ja kokea syvää rauhaa saadessaan toteuttaa jotain sellaista, jonka Raamattu luokittelee synniksi." Mahtaako olla noin? "Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen. Tämäkin on turhuutta. Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin. Mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että saa nähdä sen kuluvan?"

[karjalaisenkyösti]

"Joku voi iloita ja kokea syvää rauhaa saadessaan toteuttaa jotain sellaista, jonka Raamattu luokittelee synniksi." Mahtaako olla noin? "Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen. Tämäkin on turhuutta. Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin. Mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että saa nähdä sen kuluvan?"

Ainakin on niin, että hän voi tulkita kokemansa  rauhallisuudeksi ja iloksi.
Kuin myös niinkin monesti on, että noudattaessaan Jumalan tahtoa voi vähintäänkin tulkita kokemansa syväksi ahdistukseksi ja rauhan puutteeksi.

Eri idologioiden ja uskontojen kautta voi myös saavuttaa olosuhteista riippumattoman sisäisen rauhallisuuden tilan.
Muistan minäkin erästä kurssikirjaa lukiessani, että siellä puhuttiin ososuhteista riippumattomasta sisäisestä rauhantilasta, joka voidaan saavuttaa. Taisi olla Dale Carnegien "Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa" tai sitten se oli eräs toinen Dale Garnegien kirja, joka kurssilla jaettiin.