Kirjoittaja Aihe: Körttiläinen usko  (Luettu 47054 kertaa)

0 jäsentä ja 5 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21966
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #75 : 14.10.17 - klo:22:48 »
Ainakin jouluevankeliumi ja katekismus on käännetty suomen eri murteille ja slangillekin. 'Niinku se' -puhekielinen versio taitaa puuttua. Laitetaan 5-veisaaja asialle.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #76 : 15.10.17 - klo:11:29 »
Ja sen lisään vielä tuohon ensimmäiseeni, että, kuten minä-muodon käyttämisestä jo voinee päätellä, raportoin ihan vain omaa tilaani. Tässä olen tällä hetkellä. Pyrkimykseni siinä ei ole sanoa miten muiden pitäisi asiat käsittää. Enkä siinä esiinnyt teologina joka kertoisi mikä Jumalalle on mahdollista, vaikka Leenan kysymys niitä mahdollisuuksia utelikin (eli joo, enhän minä siihen kysymykseen vastaa).


No, en tarkoittanut kysyä sitä.  Vahinko jos asia ymmärrettiin niin. Pikemmin olen vuosien varrella kysellyt itsekseni ja itseltäni, millä ihmeen perusteella oletamme että Jumala piittaa ihmisistä ja heidän asioistaan. 

Tällöin olen tosin ajatellut Matti Hyrckin väitöskirjaa ihmisten jumalakäsityksistä.  Tavallaan se vastaa tuohon kysymykseen itsessään. Hyrck sai aikanaan melkoisen selkäsaunan tutkimuksestaan sillä monen oli vaikeaa ellei mahdotonta ymmärtää, ettei ihmisen mielikuva Jumalasta vastaa kenties vähimmässäkään määrin Jumalan olemukseen -- joka, ajattelen, on mysteeri ja ihmiselle tavoittamaton.

Hieman kuin SV "salattu Herra" -- vanhassa kirjassa oli muistaakseni kaksikin virttä salatusta Jumalasta, vielä samalle melodialle, toinen oli 101 "salattu voima uskonelämässä, rakkaudessa kaiken kärsivässä" jne.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #77 : 15.10.17 - klo:11:51 »
Ja sen lisään vielä tuohon ensimmäiseeni, että, kuten minä-muodon käyttämisestä jo voinee päätellä, raportoin ihan vain omaa tilaani. Tässä olen tällä hetkellä. Pyrkimykseni siinä ei ole sanoa miten muiden pitäisi asiat käsittää. Enkä siinä esiinnyt teologina joka kertoisi mikä Jumalalle on mahdollista, vaikka Leenan kysymys niitä mahdollisuuksia utelikin (eli joo, enhän minä siihen kysymykseen vastaa).

No, en tarkoittanut kysyä sitä.  Vahinko jos asia ymmärrettiin niin. Pikemmin olen vuosien varrella kysellyt itsekseni ja itseltäni, millä ihmeen perusteella oletamme että Jumala piittaa ihmisistä ja heidän asioistaan. 

Tällöin olen tosin ajatellut Matti Hyrckin väitöskirjaa ihmisten jumalakäsityksistä.  Tavallaan se vastaa tuohon kysymykseen itsessään. Hyrck sai aikanaan melkoisen selkäsaunan tutkimuksestaan sillä monen oli vaikeaa ellei mahdotonta ymmärtää, ettei ihmisen mielikuva Jumalasta vastaa kenties vähimmässäkään määrin kysymykseen Jumalan olemuksesta -- joka, ajattelen, on mysteeri ja ihmiselle tavoittamaton. Semmoisesta veisataan Siionin Virsissä.


Taitekohdan omalle uskonelämälleni  muodosti kysymys siitä, piittaako Jumala yksittäisestä ihmisestä, voiko hän esimerkiksi omistaa itselleen Raamatun lupaukset. 

En vieläkään tiedä ymmärsikö pastori minut perusteellisesti väärin.  Hän puhui henkilölle, jonka oletti saapuvan kontekstista jossa ihmisen tuli hoksata, mitä Jumala yksityiskohdittain tahtoi hänen tekevän.  Hän oletti Kotkan seudulla yleisesti opetetun näin, mutta se ei pidä paikkaansa.

Olen tuntenut tällaisen henkilön kerran, opiskelimme samalla kurssilla.  Kun hän perusti kotia, "Jeesus järkkäsi"  lampunvarjostinalennusmyynnin, samoin hänen oli kumppaneineen muutettava aivan tiettyyn asuntoon koska "Jeesus järkkäsi"  sen heille.  Siis tällä pariskunnalla ei ollut valinnan mahdollisuutta.  Jos he olisivat saaneet opiskelija-asunnon myöhemmin muualta, siihen ei pitänyt muuttaa ja se varjostinkin oli ostettava, kun sen "Jeesus järkkäsi". 

Tällaista ajattelua en ole milloinkaan omassa kotiseurakunnassani kohdannut, en olisi ymmärtänyt jos rippikoulussa olisi menty näin pitkälle, sillä no, kenties tuo tuntuu turvalliselta ja irrallisella raamatunkohdalla sen voi jopa perustella. Käsitän, mitä tuo tyttö tarkoitti, mutta en ole saanut tämän mukaista opetusta enkä olisi oikein osannut siihen uskoa.   Ihminen on kuin narusta vedeltävä nukke, ja seuraa hirmuisia jos hän muuttaa Koulukatu kahdeksaan kun Jeesus järkkäsi asunnon Koulukatu kymmenestä.  Näitä "Jeesuksen järkkäilyjä" on huolekkaasti valvottava kaiken aikaa. 

Huomasin liian myöhään missä mennään, eikä oikaisusta enää tullut mitään. Kun henkilö vakuuttuu jostakin eihän hän mielikuvaansa miksikään muuta.


Tuo hetki jäi yhtä kaikki merkitykselliseksi minulle.  On aivan yhdentekevää, että tunnen henkilön tai pari,  jotka tietävät juuri ja jetsulleen mitä sen Leenan sielunelämässä tapahtui ja millainen henkilö se Leena on ja miten se Jumala häntä kohtelee.  Kai heidän on sitten niin tehtävä.



Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #78 : 15.10.17 - klo:12:12 »
Paavo Ruotsalaisen kirjeet on joissain kohdin vähän hankalia lukea, mutta se kun ne on vanhaa tekstiä, niin saa paremman kuvan sen ajan oloista ja ilmapiiristä ja kysymyksistä.
Siksi niitä vanhoja tekstejä on kiva lukea. Saa sitä tatsia siihen eri aikakauteen erilailla.

No, jokseenkin näin. Sen tatsin saamista pitäisin aika arvokkaana.  "Pelastusvarmuus"  saattoi parisataa vuotta sitten perustua hieman muuhun kuin nykyisin.  Siis saattoi.  Harvemmalle taitaa nykyään olla mitään elämänmittaista relevanssia koko kysymykselle.

Itse jumitan yhden ja saman kysymyksen äärellä näemmä pysyvästi, ja kyllä, tämä on aivan totta.  Tietty toisinaan katselen kauempaa ja mietin, onko kyseessä epileptikoilla tavattu ilmiö, jonkinlainen ajattelun takertelu.  En tuota tiedä, kun en koskaan ole ollut muuta kuin tällä tavoin sairas. 

Toisaalta,  onhan koko kysymys vähän vaikea. Täällä on aika hiljattain kirjoitettu kuin uutena asiana, että Paavo Ruotsalainen korosti /  kiinnitti huomion yksilön jumalasuhteeseen poiketen siten aikakautensa opetuksesta.  Juuri sitä itse kysyin, mutta valitettavasti väärän herätysliikkeen slangilla.  Maallikko ei aina osaa muuta. Edelleen on kirkkokuntia, joissa pidetään hengellisenä ylpeytenä ajatusta, jonka mukaan yksittäisellä ihmisellä olisi henkilökohtainen suhde Jumalaan.  Tällainen voi olla ainoastaan kirkkoon.  Yksilön jumalasuhdetta pidetään toisinaan myös nykyajan yksilöllisyyden ylikorostuksen oireena.

Kysymys kokonaisuudessaan sisältää kuitenkin paljon. Yksilön turvallisuuden ohella yksilö myös vastaa suoraan Jumalalle, ja hänen tulisi jättää lähimmäisensä rauhassa samaan tilanteeseen. Arviot siitä, mitä Jumala nyt tälle tai tuolle tekee, eivät siis kuulu ainakaan herännäisyyteen.
Äkkiseltään kysymys "johdatuksesta", joka siis sisälsi kaiken tuon,  on myös väärinymmärrettävissä.

Mainittakoon vielä, ettei tämä suinkaan sulje pois hengellisen yhteisön, siis kirkon, merkitystä. Tästä pidän edelleen arvokkaimpana esityksenä Bonhoefferin "Sanctorum communiota".

Pikaluvulla ei ehkä kannata yrittää vastata ja pamauttaa enterillä menoksi-- siis hölmöä itseltäni edes kysyä näköjään.  Asia sotkeutuu mielessäni vain pahemmin.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8307
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #79 : 15.10.17 - klo:18:16 »

Kiitos Leena, hieno kirjoitus.

Yksilöllisyys uskonasioissa ja suhteessa Jumalaan on kyllä saanut liiankin suuren painotuksen minusta nykyään.

Ihmiset laimin lyövät kotiseurakunnassa käynnin ja uskon asiat ovat jotenkin yksityis asioita.

Itsellenikin tietysti oma jumalasuhde on tärkeä, mutta tärkeää on myös yhteisöllisyys, mutta yhteisöllisyydessä eniten harmittaa, kun silloin tulee hierarkia vastaan, jos on joku yhteisöllinen tapahtuma, kuten messu tai seurat tai joku muu.
Ollaan yhdessä, mutta ei alkukristillisesti, vaan on johtajat ja pikkujohtajat niidenkin jälkeen seuraavat johtajat ja kaikki yrittävät päteä, kuka mitenkin.

Yhteinen rukous ja sakramentit ovat hienoja ja niiden kanssa pärjää.
Tik toc.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #80 : 20.10.17 - klo:15:39 »
Kiitos Leena, hieno kirjoitus.

Yksilöllisyys uskonasioissa ja suhteessa Jumalaan on kyllä saanut liiankin suuren painotuksen minusta nykyään.

Ihmiset laimin lyövät kotiseurakunnassa käynnin ja uskon asiat ovat jotenkin yksityis asioita.

Itsellenikin tietysti oma jumalasuhde on tärkeä, mutta tärkeää on myös yhteisöllisyys, mutta yhteisöllisyydessä eniten harmittaa, kun silloin tulee hierarkia vastaan, jos on joku yhteisöllinen tapahtuma, kuten messu tai seurat tai joku muu.
Ollaan yhdessä, mutta ei alkukristillisesti, vaan on johtajat ja pikkujohtajat niidenkin jälkeen seuraavat johtajat ja kaikki yrittävät päteä, kuka mitenkin.

Yhteinen rukous ja sakramentit ovat hienoja ja niiden kanssa pärjää.


Kyllä kai näin, eikä tässä pääse edes sen taakse piiloon että peruspelkää ryhmiä, kaikenlaisia. Kirkossa ei ole mikään pakko puhua kenenkään kanssa.
Nyt kun on jälleen aikaa ajattelin lukea niitä Paavo Ruotsalaisen kirjeitä. Tai aikaa ei ole ikinä mutta ajattelin ottaa aikaa muusta.


Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #81 : 22.10.17 - klo:16:39 »
Meille opetettiin ihan sikin sokin uskoontuloa ja todistamista,
.
.
.
ne kumminkin olivat aluksi minusta uskottavampia. Minun oli kuitenkin jo epilepsian tähden ihan mahdoton "todistaa olemuksellani", ja luovutin koska ajattelin, jos ihmisten pitää "lukea minua" ja siten löytää uskoontulo niin helvettiin menee kipinkapin koko perhe ja luokkakaverit ja ihan liian monta ystävää -- ei, minusta ei ole tämmöiseen.

Pelastusvarmuus tuntui yhtä mahdottomalta, mutta juuri siksi, että minusta ei ollut semmoiseksi "viidenneksi evankeliumiksi" kuin piti.  Täällä on joku huudahtanut: Oi Leena, olet aivan kuin minä, olemme kokeneet tarkalleen samoin!  Väitän yhä, että emme ole. Kenties joku niistä on, joita opetettiin samaan aikaan samassa paikassa tarkalleen samoin  ja joka on tämmöinen helposti lyttyyn lyötävissä oleva  juupelin murehtija.  En tosin ole tavannut vielä yhtä ainutta. 
.
.
.
Dogmia semmoisesta ei voi tehdä.  Ihmisellä näyttää olevan pysyvä taipumus ehdollistaa kaikki Jumalan lupaukset. Kyllähän Jeesus Kristus, mutta...  Kyllä kai tuokin on nähty.  Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa että olemme Jumalan lapsia!  No hienoa!  Kyseenalaistan kyllä viimeistään oman henkeni todistamisen.  Sehän puhuu mielialojen mukaan mitä sattuu. Mutta jos ei ole pelastusvarmuutta niin...   Kyllä sitä ilman pelastusvarmuutta äkkiä... Kyllähän Jeesus Kristus, mutta se pelastusvarmuus kuuluu kyllä uskovalle jos hän Taivaaseen aikoo.

Nuo ajatukset ovat tuttuja koska olen nuo myös itse lapsuudessani ja nuoruudessani kokenut.
Oli uskonratkaisuja ja todistamisia, pelastusvarmuuden puuttumisia, helvetin pelkoja. Kaikki toki varsin raamatullisia asioita. Ongelma oli kuitenkin se, että julistajat eivät selkeästi julistaneet Kristusta, joka vanhurskauttaa jumalattoman, joka taasen on johtanut moniin hyvin epäterveisiin ilmiöihin.
Jonas Lagus kirjoittaa eräälle henkilölle kutakuinkin niin, että
sinä luulet, että Kristus ottaa  vastaan vain onnistuneita, uskossaan palavia ja onnistuneita ihmisiä, mutta ei sellaisia, kuin sinä, eli kylmiä, penseitä, kuivia ja kurjia. Tältä se minustakin tuntui varmaan ainakin reilun parin vuosikymmenen ajan, kunnes alkoi selvitä, että ei se taida noin ollakaan.
Hassuja ovat monet puhujat menneinä aikoina puhuneet, pajunköyttä ainakin minun mielestäni tarjonneet.

En ole enää varmaan pariin vuosikymmeneen törmännyt suomalaiseen julistajaan, joka vaatii pelastuksen ehtona pelastusvarmuutta. Viimeeksi se oli ilmeisesti joskus 90-luvulla, kun joku taisi puhujapöntöstä pelastusvarmuutta mahdollisena pelastuksen ehtona väläytellä ja sekin oli joku ulkomaalainen puhuja. Tuolloin puhetta kuunnellessani tiedostin, että tämä oppi on jo Suomessa jätetty pois. Lapsuudessani kyllä pelastusvarmuuden puuttuminen oli joko kadottava asia tai sellainen, jossa on suuren suuri vaara joutua kadotukseen - eli molempiin ajatuksiin olen törmännyt.

Vuodet ovat vierineet, vuosikymmenet kuluneet. Menneen ajan hassunkurisuudet ovat osittain kuolleet pois omaan mahdottomuuteensa. Uutta pajunköyttä kuitenkin pukkaa. Ajanhenki on todella taitava tuon pajunköyden syöttämisessä. Kun entisajan pajunköysi ei enää kelpaa, Ajanhenki tarjoaa uutta, joka uppoaa kansaan, kuin veitsi voihin.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8307
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #82 : 27.10.17 - klo:20:18 »

Karjalaisenkyöstillä on kaikki ulkoiset ominaisuudet körtiksi.

Aralla ja kovasti kyselevällä tunnolla.

Toi teologia sitten ei ihan osune kohdalleen, vaikka mikäs mä siihen sanomaan, mutta outoja painotuksia ja joku vääntö saada muut oppimaan kuten hän on tajunnut on tiukkaa.

Käy päälle kuin yleinen syyttäjä tai helluntai pappi sanomansa kanssa.
No sen kyllä kestää, mutta joskus toivoisi jotakin hyvääkin muissa näkevän.

Ei kai sellaista olekkaan kuin otsikon körttiläinen usko?
On ihmisiä kun ovat aralla mielellä ja kokoontuvat seuroihin ja pieneltä paikalta ajatuksiaan jakavat.

Lainaavat kyllä useasti oppi isiään, jotka on jotain häirikköjä joilta jokunen tolkunkin sana tullut joskus.
Olihan Lagus ja Malmberg aika oppineita, mutta enempi he aina jakoivat kuulijoiden tasolta.
Tollainen kysymys tai aihe körttiläinen usko?
Sellaista ei minusta tulisi edes esittää.

Vierellä kulkija ja muut painotukset silti hyvä jakaa.

Tik toc.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6305
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #83 : 28.10.17 - klo:16:30 »
Ei kai sellaista olekkaan kuin otsikon körttiläinen usko?

Tollainen kysymys tai aihe körttiläinen usko?
Sellaista ei minusta tulisi edes esittää.

Vierellä kulkija ja muut painotukset silti hyvä jakaa.

Ehkä ketjun otsikko onkin vähän harhaanjohtava?

Avausviestiin on lainattu toisaalla ilmestynyt Inkeri Rissasen kirjoitus, joka onkin otsikoitu toisin, eli körttiläinen luterilaisuus. Ainoat lauseet, jossa siinä kirjoituksessa usko mainitaan, ovat nämä:

Lainaus käyttäjältä: Inkeri Rissanen
En ole koskaan oppinut keskustelemaan tai väittelemään paljon uskon asioista.

Oli körttiläisiä, jotka pukeutuivat tummiin körttivaatteisiin ja näin toivat julki uskonsa. Vanhempieni pukeutumisessa tämä ei näkynyt.

Muu kirjoitus oikeastaan keskittyy kertomaan, mitä se kodin körttiläisyys sitten oli. Ja lopussa on oikein fiksu huomio:

Lainaus käyttäjältä: Inkeri Rissanen
Ihmisen syvin tarve on tulla nähdyksi, kohdatuksi ja kuulluksi.

Liikaa jos julistaa niin jääpi herkästi nuo toteutumatta. Mitäpä sitä näkemään ja kohtaamaan ja kuulemaan, kun sanoma kuitenkin on kaikille sama.

Itse kyllä ihan mielelläni myös keskustelenkin uskon asioista, johonkin asti. Jossakin vaiheessa vain rupeaa tuntumaan, että mitään kummallekaan hedelmällistä ei enää ole saavutettavissa, jolloin on parempi olla hiljaa. Mutta minä nyt en ole väittänytkään olevani mikään körttiläinen.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33612
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #84 : 28.10.17 - klo:17:06 »
Minä soisin olevani, se on minusta kunniallista uskovien tapaa olla ja elää.
 
Itse  e n  ole ( kai ) lainkaa perinteinen körtti-mumma, vai onko sellaisia enää ?

Körttiläinen uskoo niin, ettei se naapuriin näy eikä kuulu. Usko on omakohtaista eikä sitä liikkeen taholta mitenkään ohjailla. Vain seuroihin kokoontuessa tuntee kuuluvansa heränneisiin. Siionin virret muodostavat pohjan jolla kaikki ulkonäöstä, vaatteista tai muista aatteista välittämättä seisovat. Juhlilla suurkuorojen ja väen veisatessa tuntee kuuluuko vai eikö tähän liikkeeseen.

Usko sinänsä on Jumalalta. Hän meitä kaikkia ohjaa, ei liikkeen johto, haluamaansa suuntaan , lähtien luomansa yksilöllisyydestä ja tarpeista.

En tiedä, mikä meistä nyky-ihmisitä tekee körttejä, ehkä se on tässä seurassa viihtymiskysymys. Ehkä sekin on salaisuus.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #85 : 29.10.17 - klo:09:58 »
Kai se oma halu jotain merkitsee, enkä muista kenenkään tällä saitilla todenneen niin innokkaasti itseään "körtti-akaksi"  kuin Riitta-mummin. Tarkoitan, ei kai nyt keskustelusivustolla voi olla väärin sanoa olevansa körttiläinen kun koko sivuston nimikin on körttifoorumi.

Olisikohan vähän turhaa tehdä ongelmaa asiasta jonka ei tarvitse sellainen olla, eli kuka nyt kutsuu itseään siksi tai täksi kun mitään rikollista ei ole meneillään.

Sitä tosin mietin ja taidan olla eri mieltä edellisen puhujan kanssa näkymisestä ja kuulumisesta. Körttiasumukset on tiedetty ja tunnettu, koska käytettiin pukua ja koska heillä järjestettiin seuroja ja taidettiinpa pitää suruttomina niitä jotka ei niissä kulkeneet. 


Mutta totta, kuka siellä edellä oli tarkkana. Ei alkuperäinen materiaali mitään puhu "körttiläisestä uskosta" ei edes "heränneestä uskosta" joka kyllä olisi ollut mielekkäämpää menoa vaan aika vaikeasta ja teologista osaamista edellyttävästä "Körttiläisestä luterilaisuudesta". 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #86 : 29.10.17 - klo:10:29 »
Itse kukin saamme sanoa itseämme vaikka mansikan poimijaksi. Käytän johdonmukaisesti sanaa körtti, kun puhun omista asioistani. Ymmärrän tämän sanan paremmin kuin herännyt-sanan itseni kohdalle.
Tämän päivän körttiläisyys on liberaalia luterilaisen kirkon mukana kulkemista. Olen voinut muuttaa kantani, kun olen uutta tietoa saanut, avioliittokysymyksessä ja seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa sekä osittain politiikassa. Naispappeus ja -piispuus oli minulla myönteinen asia  paljon ennen kuin niistä päästiin kirkon sisällä sopimukseen. Nyt seuraan, että milloin maallinen oikeusistuin joutuu määrittämään lainmukaisen menettelyn, että miten samaa sukupuolta olevat parit tulee kirkon vihkiä. Kirkkohan on alisteinen maalliselle laille, ei sille ole tietääkseni erivapauksia vielä annettu. Homopareja vihkineitä pappeja on kohdeltu eri lailla, mitä laki ei salli.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33612
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #87 : 29.10.17 - klo:10:30 »
Jos ei jokaista sanaa kirjoita selityksen kanssa tulee helposti väärinymmärretyksi.

Leikillisenä ( huumorintajuisena) kaupungissa asuvana heränneenä, käytän Körttiakkojen puheenpulinassa ym. vastaavassa itsestäni diminutiiviä körttiakka, hiukan samaan tyyliin kuin ystäväni Pyryharakka puhuu puolisoaan ukkokullaksi.

Kaikki körttihistoriaa lukeneet näkevät Lapuan ja Nilsiän talot ja niiden ajujamiset perinneoloissaan, puvuissaan ja seuroissaan. Vahvoilla herännäin-körttien alueella muutenkin tiedetään kuka on ja kuka ei. Se voi olla ahdistavaakin.
Me kaupunkilaiset körtit emme näy emmekä juuri ( toivotta kuulu ) naapuritaloon tai -rappuun.
En itsekään tiennyt edes seurakunnassa touhutessani kuka on körttiläisiä. Yllätys oli suuri keitä kaikkia ensimmäisissä seuroissani näin ja tunsin.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #88 : 29.10.17 - klo:10:43 »
Niin -- leikillisyytenä voi sitten pitää mitä tahansa mistä arvelee saavansa satikutia.  Ihan suotta minun puolestani. Ajattelin ainoastaan niin, että ne perinteet joista joskus on puhuttu ovat kaupungistumisen myötä kuolleet. 

Ei siinä ole mitään kielteistä tai moitittavaa että kokee herännäisyyden itselleen läheisimmäksi, kun se nyt näkyy aktiivisuutena monessa toiminnassa. En tiedä kirjoittaisiko kukaan tänne aktiivisemmin kuin Riitta-mummi, lisäksi käyt seuroissa ja voimien mukaan juhlilla.  Mutta se siitä asiasta toivoakseni. Onko tuon niin väliä.

Joku edellä siis tosiaan taisi kiinnittää huomiota siihen että keskustelimme hieman asian vierestä. Hyvä havainto.

Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21724
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #89 : 29.10.17 - klo:21:40 »
Onko körttiläinen usko samaa kuin evlut-kirkon usko?
Pitääkö kirkon käsitellä yhteiskunnallisia asioita, toteuttaa kaikkia valtion lakeja,
vai voiko jättää joitain asioita toteuttamatta, ja toteuttaa niitä mitä kirkolle kuuluu?