Kirjoittaja Aihe: Körttiläinen usko  (Luettu 47073 kertaa)

0 jäsentä ja 3 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #60 : 13.10.17 - klo:12:15 »
Tuossa Paavon, nykyihmiselle vaikeasti avautuvassa ajatuksessa on totuus. Juuri näin olen nähnyt ja saanut kokea; Ollaan niin uskonvarmoja, todistetaan ja julistetaan pelastusvarmuudesta, mutta kun ' pahat päivät tulevat' lentää tuo kepeä usko tiehensä ja alkaa voivottelu ja nureksiminen. Siihen haetaan olkapäätä johon nojata.

Tuollaista en minään pelastusvarmuutena pidä. Se on tunteiden peliä.  On toki ihana ja salainen toivon ja luottamuksen tunne perillepääsystä ilman ansioita. Se nojaa pelkästään Kristuksen sovituskuolemaan edestämme.

No mutta. Juurihan niin minä tässä yritin selittää. En taida osata tätä somepeliä kerta kaikkiaan. Siis semmoinen usko on kelvotonta joka "nojaa pelkästään Kristuksen sovituskuolemaan edestämme"?  Mitä tekemistä sillä on "ihanan toivon ja luottamuksen tunteen kanssa"??  Minä kun koetin vääntää rautalangasta, ettei tässä tunteilla saa olla mitään tekoa? 

Kokonaan toinen asia on, että elämänikänsä kärsinyt ihminen kenties on aivan oikeutettu nojaamaan tähän t i e t o o n, ja mahdollisesti, siis mahdollisesti saa siitä l o h d u t u s t a, ei "silloin kun pahat päivät tulevat"  vaan ihan vaikka kuinka hyvinä päivinä?  Minä en nyt ymmärrä koko kommentista mitään.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #61 : 13.10.17 - klo:12:23 »
Kiitos, Köpi. 

Kysyisin vielä kaikelta kansalta:

Onko siis Jumala niin avuton, heikko ja piittaamaton, ettei itse voisi siepata tiehensä kaikkea omatekoista? 


Tämä on tuon minähoidanitseuskoni-jutun kääntöpuoli. Ei uskalleta tehdä hyvää avuttomille, koska Jumala, herrajesta, sieltä tähtitarhoistaan sivusilmällä hoksaa ja pitää kirjaa: Nyt se lankesi tekojen hurskauteen, kirjataanpa ylös että tulipätsiin, tulipätsiin vaan! 

Jos Jumalaan voi luottaa yhdessä, eikö siis toisessa ja ennen kaikkea siinä, että Hän huolehtii kyllä ihmisen perille saakka, ei siinä mikään omatekoinen auta. Ei kanna ketään perille takinliepeet siinä kuin ei vapaantahdonratkaisukaan. Jos Hän kykeni herättämään Kristuksen kuolleista "meidän vanhurskauttamisemme tähden", antaa palaa omatekoista.  Ei ihminen osaa elää ilman, niin se vain on. Menet minne hyvänsä, niin se vain on!  Kun jättäisivät naapurin rauhaan, mutta kun ei. Ei jätä viitoslainen, ei jätä körtti, puhukaa mitä puhutte.  Täällähän se on nähty ja kiitos vain, koettukin.

Jumala pitää huolta. Tämä on vastaus siihen kysymykseen, jota olen yrittänyt esittää, vaan eipä kukaan ole näin vastannut. "Kyy-yllähän se Jumala... mutta...  "  kuullaan körtin suusta siinä kuin viidesläisenkin.  Tuntematta kysyjää.  Siksi minä rupesin lukemaan niitä kirjoja itse...   Pitäisi kai jatkaa. Ei hurskasten elämäkertoja vaan Raamattua ymmärtämään auttavia.

Se saa herättää ihan vaiikka "ihania helpotuksen tunteita".  Ihmisellä on onneksensa kyky muistaa ne, jos semmoisia annetaan.
« Viimeksi muokattu: 13.10.17 - klo:12:30 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #62 : 13.10.17 - klo:12:41 »
Kyösti kirjoittaa viisaasti. Körttiläisyys korostaa mielestäni kuitenkin pelastusvarmuuden vaaroja toisin kuin muut herätysliikkeet. Varotaan omavanhurskautta ja ulkokultaisuutta. Lainaanpa vielä Paavo Ruotsalaista: Kun lain tuomiot hiljentyvät omassatunnossa, niin he ottavat, niin kuin jokaisen pitääkin, vaarin siitä elämän vanhurskaudesta, jonka nyt pitäisi seurata heidän luultua uskoansa; mutta kun elämän vanhurskaus ei menesty valaistun tunnon mielen mukaan, niin osa herätetyistä lankeaa tämän takia orjalliseen pelkoon, joka synnyttää heissä epäuskon;

Tätä juuri tarkoitan!  Yksi varottaa ihmistä tästä, toinen tuosta.  Kukaan ei näköjään tule edes ajatelleeksi kiinnittävänsä kaiken aikaa huomiota ihmisen tekoihin ja tekemättäjättämisiin.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #63 : 13.10.17 - klo:12:48 »
Se vähä, jota herännäisyyden historiaa tunnen, olen ymmärtänyt, että ennen noin 1700-luvulla alkaneita herätyksiä oli aika, jolloin usko ei ollut sillä tavalla henkilökohtainen asia, kuin esim. Paavo asian ymmärsi.
Paavo korosti henkilökohtaista heräämistä, "passin" kunnossa olemista. Liekö kukaan mieistä läpäisisi Paavon seulan tuon passin suhteen.
Pelastusvarmuuteen liittyviä asioita alettiin ilmeisesti laajemmin pohtia vasta niiden herätysten aikoina, joihin Paavokin sitten nuorena liittyi.
Pelastusvarmuuskeskustelua ja ajattelua ennen Paavo Ruotsalaisen aikoja en tunne, joten tuo oli valistunut arvaus erään yksittäisen maininnan johdosta, jonka eräästä Ruotsalaisen elämänkerrasta olen lukenut.

Paavon aikana pelastusvarmuuden arvottomana pitäjiä kutsuttiin suruttomiksi, nykyään heitä kutsutaan "heränneiksi".

No näinhän se minustakin meni. Tuohon aikaan riitti, ettei tehnyt ns rumia julkisyntejä (joista istutettiin jalkapuussa) ja kävi kirkossa soveliaan useasti. Kiitos paljon, Köpi!
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6305
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #64 : 13.10.17 - klo:14:37 »
Kysyisin vielä kaikelta kansalta:

Onko siis Jumala niin avuton, heikko ja piittaamaton, ettei itse voisi siepata tiehensä kaikkea omatekoista? 

Tämä on tuon minähoidanitseuskoni-jutun kääntöpuoli. Ei uskalleta tehdä hyvää avuttomille, koska Jumala, herrajesta, sieltä tähtitarhoistaan sivusilmällä hoksaa ja pitää kirjaa: Nyt se lankesi tekojen hurskauteen, kirjataanpa ylös että tulipätsiin, tulipätsiin vaan! 

Koska kysymys on osoitettu kaikelle kansalle niin ehkä minäkin uskallan lukea itseni kaikkeen kansaan ja sanoa jotakin, vaikka en ole varma, ymmärränkö kysymystä edes (suurta osaa ketjussa käydystä keskustelusta en ole ymmärtänyt):

No siis minähän huomasin, että ei minulla mitään sellaista uskoa ole, jota innokkaat evankelistat (hellarit, viidesläiset ym.) pelastuksen ehtona vaativat. Ei tietopuolista eikä luottamusta. Mutta sama se, Jumala pelastaa jos on pelastaakseen (mitä se pelastus sitten lieneekään), jos nyt ylipäätään on olemassakaan. Mitä se minulle kuuluu, mahdollisen pelastukseni hoiteleminen.

Ja jos mahdollisesti joskus teen hyvää avuttomille niin siksi koska se tuntuu velvollisuudeltani, tai koska minut nyt vain on rakennettu niin että joidenkin hädänalaisten asema minua liikuttaa, jonkinmoinen sisäsyntyinen solidaarisuus jolle en voi mitään. Jos sillä on jonkin pelastumiseni kanssa tekemistä suuntaan tai toiseen niin ihan sama, ei kiinnosta, kuten sanoin ei kuulu minulle pelastumiseni.

Eli minulla ei ole minkäänsorttista pelastusvarmuutta enkä ole oikein varma haluankokaan sellaista, tai että murehtisin sen puutetta. Jonkinmoinen yleisempi (muuta kuin jotain omaa pelastumistani mitä se sitten onkaan koskeva) luottamus rakastavaan kaitsevaan Jumalaan olisi kyllä kätevä. Enkä tiedä onko minulla mitään sellaista murhetta mitä jotkut körttiläiset kauppaavat kuin parempana tuotteena verrattuna pelastusvarmuuteen, tai haluanko sitäkään. Mitä minä sillä tekisin?

Tämän keskustelun Paavo-sitaatit muuten ovat ihan käsittämätöntä hepreaa. Fiilis kuin koettaisi lukea tekstiä, joka on kirjoitettu vieraalla kielellä josta osaa vain alkeet. Onneksi niiden ymmärtäminen ei ole yhtään minkään ehto.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6305
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #65 : 13.10.17 - klo:14:46 »
Ja jos mahdollisesti joskus teen hyvää avuttomille niin siksi koska se tuntuu velvollisuudeltani, tai koska minut nyt vain on rakennettu niin että joidenkin hädänalaisten asema minua liikuttaa, jonkinmoinen sisäsyntyinen solidaarisuus jolle en voi mitään. Jos sillä on jonkin pelastumiseni kanssa tekemistä suuntaan tai toiseen niin ihan sama, ei kiinnosta, kuten sanoin ei kuulu minulle pelastumiseni.

Tähän lisään, että ikään kuin ulkopuolelta asiaa tarkastelevan teologin näkökannalta pidän mahdollisena, että se paljon mainostettu pelastus olisi jotain palaamista syntiinlankeamista edeltävään alkuperäiseen ihmisyyteen, tai ehkä vielä sitä hienompaan versiooon ihmisyydesta, Ihminen 2.0, jolloin siihen automaattisesti kuuluu osana (feature) tuo hyvän tekeminen avuttomille, ts. se ihminen ei voi olla tekemättä hyvää kun kohtaa avuttoman. Eli kaiken muun ohella pelastuu hyväntekijäksi. En nyt ole ihan varma mutta minulla on vähän se käsitys, että Lutherin ja skolastisen teologian välillä on ero siinä kuinka paljon syntiinlankeemus vaurioitti sitä alkuperäistä hienoa ihmisluontoa ja ehkä myös jokin ero siinä mitä vauriolle pitää tehdä, toisen mukaan mitään ei ole tehtävissä vaan pitää luoda kokonaan uusi ja toisen mukaan korjata ja samalla siitä ehkä tulee vielä entistä ehompi. Koska olen itsessänikin toisinaan havaitsevinani jotain hyväntekemisen halua, niin skolastisen teologian käsitys asiasta vaikuttaa uskottavammalta. Mutta tämä nyt on vain teoreettista pohdintaa.

Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6305
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #66 : 13.10.17 - klo:15:10 »
Ja sen lisään vielä tuohon ensimmäiseeni, että, kuten minä-muodon käyttämisestä jo voinee päätellä, raportoin ihan vain omaa tilaani. Tässä olen tällä hetkellä. Pyrkimykseni siinä ei ole sanoa miten muiden pitäisi asiat käsittää. Enkä siinä esiinnyt teologina joka kertoisi mikä Jumalalle on mahdollista, vaikka Leenan kysymys niitä mahdollisuuksia utelikin (eli joo, enhän minä siihen kysymykseen vastaa).

Eri ihmisillä on eri kysymykset ja samallakin ihmisellä eri aikoina eri kysymykset, joten toki vastauksetkin vaihtelevat ja se, minkä kokee hedelmällisenä. Niinpä tykkäänkin siitä evankeliumin kertomuksesta, jossa joku tyyppi pyytää Jeesukselta apua ja Jeesus siihen että no, mitä haluat? Se on vähän pinnallinen se avunpyytäjä, se haluaa vain näkönsä takaisin eikä mitään sen syvällisempää, mutta ei se Jeesusta haittaa vaan näkökyky järjestyy!
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Paikalla Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21966
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #67 : 13.10.17 - klo:15:31 »
Tämän keskustelun Paavo-sitaatit muuten ovat ihan käsittämätöntä hepreaa. Fiilis kuin koettaisi lukea tekstiä, joka on kirjoitettu vieraalla kielellä josta osaa vain alkeet. Onneksi niiden ymmärtäminen ei ole yhtään minkään ehto.

Kimuranttista kieltähän se onkin. Paavo Ruotsalainen ei ollut kirjoitustaitoinen vaikka lukikin jo lapsena Raamattua. Painettu fraktuura ja kirjoitettu käsiala olivat muodoiltaan kaukana toisstaan. Niinpä Paavo saneli kirjeensä milloin kenellekin. Sanelutilanteista ei taida olla täsmällistä tietoa, mutta voi arvata kirjurinkin olleen usein vähän toistaitoinen. Tekstinkäsittelystä ei edes uneksittu.

Olisikohan savolaisuudellakin osuutta vaikeaselkoisuudessa?

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #68 : 13.10.17 - klo:18:28 »
Kimuranttista kieltähän se onkin. Paavo Ruotsalainen ei ollut kirjoitustaitoinen vaikka lukikin jo lapsena Raamattua. Painettu fraktuura ja kirjoitettu käsiala olivat muodoiltaan kaukana toisstaan. Niinpä Paavo saneli kirjeensä milloin kenellekin. Sanelutilanteista ei taida olla täsmällistä tietoa, mutta voi arvata kirjurinkin olleen usein vähän toistaitoinen. Tekstinkäsittelystä ei edes uneksittu.

Olisikohan savolaisuudellakin osuutta vaikeaselkoisuudessa?

Suurimman osan Paavon kirjeistä kirjasi Wilhelmi Niskanen. Vaikeaselkoisuuteen (kelle on kelle ei) vaikuttaa mitä ilmeisimmin tai sitten ei savolainen puhetapa.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #69 : 14.10.17 - klo:02:53 »
Koska kysymys on osoitettu kaikelle kansalle niin ehkä minäkin uskallan lukea itseni kaikkeen kansaan ja sanoa jotakin, vaikka en ole varma, ymmärränkö kysymystä edes (suurta osaa ketjussa käydystä keskustelusta en ole ymmärtänyt):

No siis minähän huomasin, että ei minulla mitään sellaista uskoa ole, jota innokkaat evankelistat (hellarit, viidesläiset ym.) pelastuksen ehtona vaativat. Ei tietopuolista eikä luottamusta. Mutta sama se, Jumala pelastaa jos on pelastaakseen (mitä se pelastus sitten lieneekään), jos nyt ylipäätään on olemassakaan. Mitä se minulle kuuluu, mahdollisen pelastukseni hoiteleminen.

Ja jos mahdollisesti joskus teen hyvää avuttomille niin siksi koska se tuntuu velvollisuudeltani, tai koska minut nyt vain on rakennettu niin että joidenkin hädänalaisten asema minua liikuttaa, jonkinmoinen sisäsyntyinen solidaarisuus jolle en voi mitään. Jos sillä on jonkin pelastumiseni kanssa tekemistä suuntaan tai toiseen niin ihan sama, ei kiinnosta, kuten sanoin ei kuulu minulle pelastumiseni.

Eli minulla ei ole minkäänsorttista pelastusvarmuutta enkä ole oikein varma haluankokaan sellaista, tai että murehtisin sen puutetta. Jonkinmoinen yleisempi (muuta kuin jotain omaa pelastumistani mitä se sitten onkaan koskeva) luottamus rakastavaan kaitsevaan Jumalaan olisi kyllä kätevä. Enkä tiedä onko minulla mitään sellaista murhetta mitä jotkut körttiläiset kauppaavat kuin parempana tuotteena verrattuna pelastusvarmuuteen, tai haluanko sitäkään. Mitä minä sillä tekisin?

Tämän keskustelun Paavo-sitaatit muuten ovat ihan käsittämätöntä hepreaa. Fiilis kuin koettaisi lukea tekstiä, joka on kirjoitettu vieraalla kielellä josta osaa vain alkeet. Onneksi niiden ymmärtäminen ei ole yhtään minkään ehto.

Tästä minä suuresti pidin.

Saattaisiko "Paavon" (siis ei Arhinmäen tai tuon naapurissa asuvan miekkosen vaan Paavo Ruotsalaisen)  vaikeaselkoiseen sananparteen vaikuttaa semmoinen, että tuosta sanelutilanteesta on kulunut aikaa?  Kieli kehittyy. Agricolan suomesta ei ota enää kuin kenties asian aktiiviaktiiviharrastaja tolkun tolkkua.

Mietin toisinaan, miten olisi esittää "Paavo Ruotsalaisen sanoma nykysuomeksi".  Vaikka niin, että alkuperäinen teksti kulkisi saman aukeaman toisella sivulla. Tai erivärisenä. Silloin jäisi tilaa tulkinnoille ja vaikka ajatuksille siitä, kuinka ja miten ajattelu siinä ja tässä ja tuossa eroaa pietistisestä tai Lutherin ajattelusta. Jokin perusteos voisi merkitä suuria esimerkiksi niille "lähinnä körtti"-pastoreille. Ja ilman muuta maallikoille. Ei tarvitsisi arvailla että mikä ihmeen alatie tai armonvilaus tai mitä nämä oikein esittävät puolustavansa, kun en ole juuri muunlaiseen uskoon ihan totta törmännyt. 

Tai no. Nuoruus ja hulluus. Mietin joskus, mahtaako vakuuttuneisuus jonkin vapaantahdonratkaisun merkityksestä sopiakin nuoruusvuosien ajatteluun useimmiten -- ei kukaan haastattamistani evp seurakuntanuorista,  siis nuori 70-luvulla,  enää ajattele kuten 70-luvulla.  Jokainen on tullut tietoiseksi syntisyydestään ja monet elämän iskut ovat huolehtineet siitä, ettei koko vapaa tahto enää vaikuta erityisen uskottavalta suhteessa Jumalaan. Sen sijaan kyllä, suhteessa ihmisiin, ja siinä se synti on, elää ja voi hyvin. .
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #70 : 14.10.17 - klo:04:36 »

   18. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo."

http://raamattu.fi/1933,38/Joh.21.html

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Paikalla Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21966
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #71 : 14.10.17 - klo:07:22 »
Olen eri mieltä Agricolan kielestä. Sen oikeinkirjoitus on meidän näkökulmastamme omituista, mutta kieli on yllättävän selkeää ja ymmärrettävää.

Kun kirjoituksen kummallisuudet siivotaan, Agricolan suomenkieli näyttää tältä:
Alussa oli Sana ja se Sana oli Jumalan tykönä ja Jumala oli se Sana.
Tämä oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki ovat sen kautta tehdyt ja ilman sitä ei ole mitään tehty joka tehty ompi.
Hänessä elämä oli ja se elämä oli ihmisten valkeus
ja se valkeus pimeydessä paistaa ja pimeydet eivät sitä käsittäneet.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #72 : 14.10.17 - klo:11:52 »
Olen lukenut 60-luvulla Paavon kirjeet eivätkä ne mitenkään mahdottomia olleet. Onnistuin saamaan ne lainaksi ja kopioin ne itselleni, mutta sen aikaiset kopiot eivät olleet oikein säilyviä, joten minulla ei niitä enään ole.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33613
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #73 : 14.10.17 - klo:14:22 »
Netistäkin ne löytyvät.

http://www.kirjasilta.net/ruotsalainen/kirjeet/kirjeet.html

Eivät olekaan mahdottomia ymmärtää, vaan kieli on muuttunut.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8307
Vs: Körttiläinen usko
« Vastaus #74 : 14.10.17 - klo:18:10 »
Olen eri mieltä Agricolan kielestä. Sen oikeinkirjoitus on meidän näkökulmastamme omituista, mutta kieli on yllättävän selkeää ja ymmärrettävää.

Kun kirjoituksen kummallisuudet siivotaan, Agricolan suomenkieli näyttää tältä:
Alussa oli Sana ja se Sana oli Jumalan tykönä ja Jumala oli se Sana.
Tämä oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki ovat sen kautta tehdyt ja ilman sitä ei ole mitään tehty joka tehty ompi.
Hänessä elämä oli ja se elämä oli ihmisten valkeus
ja se valkeus pimeydessä paistaa ja pimeydet eivät sitä käsittäneet.

Nykysuomeksi jotenkin niinku sanaa yhtä paljon kuin Se sanaa käytettäisiin kait.

Niinku Alussa oli Sana ja niinku Sana Oli Jumalan luona ja niinku se Sana oli Jumala.
Hänessä oli niinku se elämä ja se elämä oli niinku ihmisten valo.

Kivaa on lukea vanhaa tekstiä joskus ja joskus kiva lukea puhekieltä.
Paavo Ruotsalaisen kirjeet on joissain kohdin vähän hankalia lukea, mutta se kun ne on vanhaa tekstiä, niin saa paremman kuvan sen ajan oloista ja ilmapiiristä ja kysymyksistä.
Siksi niitä vanhoja tekstejä on kiva lukea. Saa sitä tatsia siihen eri aikakauteen erilailla.
Tik toc.