Kuulkaa, joku teistä oli valveilla ja soitti. Puhelin oli pudonnut hankalasti paikkaan jossa se oli nopeasti löydettävissä., kunhan se vain soi.
Muistelin etsiessäni saarnaa jonka kuulin joskus yhdeksänkymmentäluvulla. Pastorilta oli kadonnut avainnippu. Hän rukoili ja lopulta järjestettiin rukouskokouksia avainnipun löytymiseksi. Ei löydy, ei, ja nipussa on myös seurakunnan avaimia, semmoisia jotka ovat tärkeämpiä kuin yksi kännykkä, olkoon tai älköön siinä ainut herätyskello ja aamulla noustava kun on luvannut ja sopinut....
Ei se löytynyt.Siis se avainnippu. Tarinan opetusta tai yhteyttä tekstiin en muista, etenkään siis ainuttakaan päivän teksteistä.
Mietiskelin siinä, että hölmön hommaa pastorilta. Olisi valjastanut ne rukoilijat ennemmin etsimään yhdessä, mikäs hutilusten juoksupoika Jumala on? Ja täältä on joskus joku soittanut ja puhelin on löytynyt. Eihän minun tarvitse kuin olla kolme sekuntia poissa tästä maailmasta, eli tajunnan vähän niin ja näin kun lakanapinkka on kuskattu sänkypeitolta kiikkustuoliin, syytä en ymmärrä. Siis minä KIITÄN ääneeni HUUTAEN sitä joka otti sen puhelun vaikka kello oli muistoni mukaan kello puoli kaksi yöllä. Ja ANTEEKSI etten aikaisemmin kiittänyt. En oikein tiedä kuinka täällä olla.
Aihe: Välitön avunpyyntö (Luettu 3640 kertaa)