Pitäisi jaksaa sitä mitä yhä voin tehdä, sillä kasvoin ajatukseen, että on oikein, hyvä ja onnellinen asia tehdä jotakin toisia hyödyttävää ja ilahduttavaa niin kauan kuin kykenee, edes työn tapaista, mutta minua väsyttää lujasti ja ankarasti. Toisaalta valittaminen ei edusta mitään enkä minä ruikuttamalla virkisty. Syksy on kulunut kuten viime vuosi ahkerasti liikkuen, väsymystä se ei vienyt mutta laihtunut olen kovasti.
Mietinpä sitten, onko lähipiirissä semmoista autollista ihmistä, joka lähtisi avukseni taimimyymälään hakemaan kolme tuijaa. Ne jotenkin ovat mukavia talviterassikasveja, ja harmikseni menehtyvät lujan vesisateen tähden. Juuret mädäntyvät jopa tuijaruukuissa. Voisin kammeta ruukut ihan ikkunan eteen, silloin ne pysyisivät suojassa vesisateelta. Plantagen myy tuijia hyvin edullisesti näin istutusajan jälkeen. Ja sieltä saa jokusen kanervan ja hopealankaa, ei nyt paljoa, mutta jos yhteen ruukkuun koristeeksi.
Saattaapa olla, Herra Hugon kasvattaja, kun sairastin koulunalkajaistautini, hän toi ruokaa ja lääkettä. Yritin kesällä pelastaa varpaansa, haava saattaa olla vaarallinen jos kärsii tuntopuutoksesta. Huh, tipalla oltiin, ettei päässyt tulehdus luustoon. Kyllä jaksoin olla kauhuissani.
