Linnut 29

[1944]

Olen ilokseni saanut tehdä havainnon, että lintuja on syöttöpaikallamme enemmän ja enemmän. Aluksi näytti siltä, että viime kesän poikuetuotanto olisi ollut heikko, mutta nyt syöjiä on samat lajit kuin vuosia on ollutkin. Viherpeippokin on palannut. Orava saa syödä kuin haluaa, ei se lintuja häiritse. Näyttää siltä, että se ottaisi joskus kauranjyvänkin purtavaksi. Tälle syksylle ostamani sianitra kelpaa tinteille oikein hyvin. Lihasuikalekohdat jännästi "ylistyvät", kun tintit syövät talia vierestä. Olen puukolla vuollut lihasuikaleet maahan, ei niitä siellä kauaa turhakkeina pidetä. Harakat ja närhet näyttäsivät olevan sellaisten herkkujen perään.

[Riitta-mummi]

Sama havainto. Lintulajeja on sittenkin jäljellä enemmän kuin alkusyksynä huomasin.
Vihervarpuset ja hömötiaiset tulivat vasta äskettäin. Samoin punatulkut ilmaantuivat heti kun alkoi pakastaa. Ne eivät ole käyneet lintulaudalla , mutta pihlajissa ne istuksivat rauhallisina ja viimeisiä marjoja kai syövätkin.
Rastaat tulivat suurina laumoina ja putsasivat enimmät pihlajanmarjat. Muutama mustarastas oli joukossa.
Vakiintuneet tikat käyvät säännöllisesti pötikällä. Pienin, hömötiainen on rohkea, se syö yhtaikaa tikan kanssa.
Pikkuvarpuset syövät pötikästä kai vain siihen lisättyjä siemeniä, sekä maasta pudokkaita.
Oravaa en ole nähnyt kuin yhden kerran. Se vekkuli on akrobaatti, roikkuu takakynsillään oksasta jotta ylettää hampaillaan herkkuihin.

Variksilleni ja siipiveikoille-harakoille on omat tarjoilut. Harakat tosiaan tykkäävät keitetyistä perunoista. Sen  kuulin veli-veneheeitolta ja olen toiminut ohjesäännön mukaan. 

[1944]

Meillä on isosti perunaa viljelyksessä, että kannattaa syöttää muillekin kerta kelpaa. Peruna niin hyvin vastaa vyön pituuteen, mutta joku raja tulee sen senteissäkin olla. Kunhan pääsen uuteen vuoteen, niin eväshanani suljen itse. Ollaan kohta tilanteessa, että henkselit pitää olla ristissä edestä ja takaa.

[Riitta-mummi]

Lintulaudasta ja rasvapötiköistä on ollut paljon iloa linnuille, mutta myös meille.
Ruokailijoita on lähes jatkuvasti siitä kun aamu alkaa valjeta aina iltapäivän hämäryyteen asti.

Lajeja on kesän linnustoon verrattuna paljon. Viimeisimpänä tulivat eilen pyrstötiaiset. Tyttärenpojat Herttoniemestä saivat niiden joukkoruokailua tänään ihmetellä. Kymmenkunta niitä oli, mutta ihan kaikki eivät pienentyneeseen pötikkään kerralla mahtuneet. Muutama odotteli aina oksilla vuoroaan.
Pojille laji taisi olla ennestään tuntematon. Kamerat räpsyivät lasin äärellä ahkerasti.

Myöskin käpytikat olivat heille nautinto kun lähietäisyydeltä pääsivät näkemään. Ikkunasta on rukinnalle vain pari metriä.
Harmaapätikka ei tänään, ainakaan heille, esiintynyt. Se on muuten päivittäin siinä käynyt rasvaa nokkimassa.

[1944]

Pyrstötiaisen olen elämässäni nähnyt vain harvoin. Harmaapäätikan viimeksi näin Hämeen helmen kämppärillä viime kesänä. Käpytikat ovat ruokintapaikallamme harvakseltaan käyneet. Yhtenä kovana pakkastalvena tikkapari söi läskiä ja asui männyn linnunpöntössä. Täytyy kirjoittaa, että oli tikoilla likaiset alushousut sitten kevääseen päästyä, sillä tikkahan tukee itseään pyrstösulkiinsa, näin olen kiikaroidessani ymmärtänyt.
Syöttöpaikkamme katteena on auringonvarjon pyöreä kupu, mutta siitä huolimatta lumi valtaa maan, että lumilapiolla pitää alue puhdistaa. Ei siinä evästä hukkaan mene, kyllä lumelta kierrellään syötävä. Kesällä syöttöpaikalle kasvaa kaurahalme, en sitä B&S:lla pois aja.
Kirjoittelin tämän muistivaraisesti, koska istun kaupungin kivimuuriin rustatussa asunnossamme.

[Riitta-mummi]

Katselin ikkunan läpi lintulaudan ja syöttöpaikan elämänmenoa. Jo aamuhämärässä näin yksinäisen puukiipijän hypähtelevän tammen rukoa ylös. Se ei taida välittää laudan ja muunkaan ruokinnan antimista, mutta ehkä se kaipaa seuraa.

Äsken oli taas yksinäinen pyrstötiainen pötikässä. Miksi se on yksin, kun yleensä niitä on parvessa tusinan verran. Erakko, vai syrjäytynyt ?

Samassa huomasin yksinäisen varpusen puun alla, ja silloin avautui tämä muistojen luukku:

Varpunen       Tiu, tiu! – Tuuli käy, –
Kylm’ on oksan olalla,
Siementä ei missään näy!
Tiu, tiu!
Tiukkuu varpu oksalla.

Tiu, tiu! – Tuiskuaa,
Joka korren peittäen;
Hangen alt’ ei mitään saa,
Tiu, tiu!
Nälkä nyt on varpusen!

Tiu, tiu! – Tyttönen,
Varpuselle siemen tuo!
Köyhä ompi varpunen,
Tiu, tiu! –
Kunnes Luoja kevään suo!

Tiu, tiu! – Silloin on
Varpusella varoja,
Luonnon laar’ on pohjaton!
Tiu, tiu!
Joudu kevät kukkaisa!

Tiu, tiu! – Tyttönen,
Joutuisasti siemen tuo!
Viel’ on talvipakkanen,
Tiu, tiu! –
Milloin Luoja kevään suo?

[Pyryharakka]

Näin jonkun pöllön. Eikö olekin hieno bongaus, joku pöllö. 
Lähdin pimeällä lenkille, kun en päivällä ehtinyt. Joululahjaksi saamani kunnon otsalamppua hyödyntäen oli ihan mukava lenkkeillä. Sitten yhtäkkiä joku liiti tien yli. Niin pimeällä ei enää muut linnut lentele. Vahinko vain, ettei siitä saanut mitään muuta tuntomerkkiä. Ei edes koko selvinnyt.
Ollaan oltu vähän pöllöistä huolissamme, kun myyrävuosi taitaa olla huono. Onneksi näin myös myyrän jäljet juuri niillä paikoin tienpenkalla. Toivottavasti sille ruokaa riittää.

[vn]

Mä en nää pöllöjä muuta kuin peilistä.

[Riitta-mummi]

Meillä on talvi kääntynyt antoisaksi lintutalveksi. Lajeja on enemmän laudalla ja sen alla sekä pötiköillä kuin koskaan.
Pyrstötiaiset ovat pysyneet vakituisena ruoan käyttäjänä, ja nyt on puukiipijä alkanut näyttäytyä. En sin huomasin sen tammen rungolla, mutta tänään sekin jo söi sitä mitä laudalla ruokailevilta on varissut , siis maasta.

Sitten on sellainen parvi, maassa syöviä mutta oksilla hyppiviä jotka ovat kuin Urpiaiset, mutta ilman sitä punaista baskeria.

Voi jos myyrä olisi kertomassa onko nuorella urpiaisella heikosti oranssinpunertava leuan-alus, eikä sitä lakkia.

Tässä Urpiainen, jolla ei ole ' pipaa', ei ainakaan näy. Kovasti on sama kuin meillä nämä kyseiset.    :  http://sarvela.pp.fi/lintu2007/urpiainen_20070205_viikki_2.JPG

[Pyryharakka]

Pohjolan linnut -kirjassa on urpiais naaraan kuva. Sen nokan yläpuolella on punertavaa, mutta ei niin vahvan punaista, eikä niin selkeärajaista läikkää kuin koirailla. Naarailla on myös nokan alapuolella, kaulalla vähän punertavaa tuon kuvan mukaan. En oikein löytänyt netistä tuollaista kuvaa.

[Riitta-mummi]

Nyt löysin paremman kuvan, ja siinäkin lukee Urpiainen.  Nämä meidän on just tällaisia ja ne pitävät siipiään juuri kuin tämä tässä kuvassa:

https://pali.kuvat.fi/kuvat/Urpiainen/Urpo-1102.jpg?img=full

Mitö olen aiemmin nähnyt esim. tervalepän urpuja syömässä on kaikilla ollut se punainen lakki. Näillä ei ole, ovat joko nuoria tai naaraita.

[malla]

Olin sunnuntaina tapaamassa ystäviä...näin yksinäisen korpin lennossa.
Tinttejä ja varpusia ja ajellessani myös isoja naakkaparvia.
Koskikara istuu kivellä ja sukeltelee kosken hyiseen veteen, melkoinen karpaasi tuo koskikara, pieni ja pippurinen. 

[Pena]

Koskikaran valkoinen rinta on hyödyksi, kun lintu hakee ravintoa. Se heijastaa valoa joen pohjaan, josta ruokaa löytyy.

[1944]

Havaitsin taas kerran, että linnut syövät  auringonkukan siemeniä pakkasella enemmän kuin lauhassa kelissä. Tosin niitä oli kyllä maahankin pudotettu paljon. Naapuri lingotessaan oli kiertnyt syöttöpaikan väärinpäin, kerta ei tiennyt.

Lingottu lumi oli kovettunut, niin isojen lintujen ja mahdollisesti oravan tai jäniksen tekosina oli sellaisia kahvikupin kokoisia monttuja aika monta, että oli päästy kovettuneen kerroksen läpi eineen kimppuun.

[öppiäinen]

Tiistaina aamupäivällä alkoi kevät talitintin tityyn myötä! Onhan päivät jo selvästi pidentyneetkin.