Miultakii viel myöhästyneet onnittelut Kyöstille!
Kiitos.
Kovin on kotoista kieltä, sellaista, jota lapsena ja nuorena itsekin puhuin.
Miuta jäi kovasti mietityttämään tuo siun avaus, tai siis, että mitäs sitten kävi? Jos kerran viihdyit yhteisössä (sellaisen kuvan kuitenkin sain, tai sitten käsitin väärin), niin miksi lähdit? Muutitko muualle, kuihtuiko yhteisö, vai katsoitko viisaammaksi lähteä, kun alunperinkään he eivät hirveän hyvällä katsoneet sitä, että halusit tutustua muidenkin yhteisöjen touhuihin? Kauhia tarve saaha tietää lisää...
Viihdyin kyllä yhteisössä. Vapaa-aika siellä suurimmaksi osaksi kuluikin.
Yhteisön avojen vastaista käytöstä paheksuttiin, vaan mustia lampaita ei kuitenkaan vainottu taikka kohtuuttomasti painostettu, tai en ainakaan niin kokenut. Koin erään kaverini ja erään kolmannen henkilön kuuluvani mustiin lampaisiin. Koin positiivisena ajatuksen,e ttä olemme yhteisön mustat lampaat.
Kait minulla on halu olla erilainen, kuin muut. Mustat lampaat kuitenkin kuuluivat porukkaan kiinteästi, kuten muutkin.
Ja monesti oli hauskaa ja kovin kovin kotoista yhdessä. Kuten mainitsin, joskus yritin olla muutaman päivän pois mielenosoituksellisesti, vaan kovin pitkiltä ne muutaman päivän poissaolot tuntuivat, kun oli ikävä omaan porukkaan, joka oli kuin perhe.
Kerran sitten erään toisen mustan lampaan kansas toimme seurakuntaa Neuvostoliittoon lähetettäviä Raamattuja. Raamatunlähetys oli tuohon aikaan muotia. Seurakunnassa koettiin, että tuollainen toiminta ei ole hyvä. Ehkäpä tuo oli pieni kimmoke lähteä, kun siihen vielä yhdisti sen jonkintason vainoharhaisuuden, jonka koin yhteisössä vaikuttavan. Vainoharhaisuuteen olen toki senkin jälkeen kokenut törmääväni siellä täällä ja omasta itsestänikin sitä ikävä kyllä löytyy.
Sitten kun tuli vielä profetia, joka oli osoitettu jollekin henkilölle, joka oli ollut "kuolemaisillaan", vähän säikähdin.
Ensin ajattelin, että tuo profetia ei ole minulle, mutta sitten ajattelin, että entäs, jos se olikin minulle ja entäs jos saankin jonkin vaivan, jonka johdosta sairastun taikka ehkä kuolen myöhemmin. Sitten näin jonkun painajaisen jonain yönä ja ajattelin, että jos vielä menen tuonne yhteisöön, niin saan ehkä vakavan vian jotenkin mystisesti.
Kuten huomaatte, niin poisjäämiseni syy on varsin järjetön ja varmaankin vainoharhainen. Ei järjen häivääkään tuossa.
Liityimme kaverini kanssa HElsingin Saalem Seurakuntaan.
Kovin oli ikävä tuonne entiseen yhteisöön, vaan tuosta ed. mainitsemastani vainoharhasta johtuen en voinut sinne mennä.
Olen tavannut jouluisin edelleenkin lähettää entiseen seurakuntaani joulukortin.
Ja muutenkin miussa herättää suunnatonta kiinnostusta se, että miksi kierrät yhteisöstä toiseen? Etsitkö "omaa porukkaa" jossa kokisit olevasi kotonasi, vai oletko utelias ja haluat itse nähdä ja kokea ja vasta sitten muodostaa mielipiteesi?
Ensin olin Lappeenrannassa helluntaiseurakunnassa mukana, koska asuin siellä.
Välillä olen ollut kauppaopistossa Lapualla, ja milloin missäkin.
Olen aina paikkakuntaa vaihtaessani etsiytynyt paikallisiin helluntaiseurakuntiin.
Välillä huvin vuoksi on tullut käytyä muuallakin katsomassa, joskaan ne katsomiset eivät ole olleet sellaisia, että olisin etsinyt uutta parkkipaikkaa itselleni.
Tuo sisäänlämpiävä ja lämminhenkinen pieni yhteisö taasen tuntui sopivalta, koska olin muuttanut pääkaupunkiseudulle, enkä ollut vielä löytänyt paikkaani.
En kovin aktiivisesti ole paikkaani pitkiin aikoihin etsinyt.
Viihdyin hyvin ilman sellaistakin.
Kun aikaa oli kauan kulunut, kait sitä ajatteli, että olisi kiva löytää joku hengellinen koti.
Körttiläisyyttä ajattelin, vaan se jäi lyhyeksi kokeiluksi.
Koska itse olen pienenä kasvanut ympäristössä, jossa käytiin aktiivisesti hengellisissä kokouksissa, haluaisin pikkupojallenikin opettaa saman käytännön.
Kauniaisten Raamattuopisto tuntui minusta hyvältä ja vaimonikin pitää sitä paikkana, jota voimme pitää kantapaikkana.
Aika pian paikka alkoi tuntua sopivalta.
Minulle on tärkeää, että siellä on pyhäkoulu. Jos asumme tälläpäin, kun pikkupoika on pyhäkouluikäinen, voimme viedä pojan pyhäkouluun siellä.
En usko täydellisiin yhteisöihin, vaan tavallisiin ihmisistä koostuviin joukkoihin, joissa on tavallisia ihmisiä tavallisten ihmisten joukossa.
Paikka, jossa saa hengittää ja on jonkinlaista liikkumavaraa, on paikka, josta pidän. Suurinosa paikoista onkin sellaisia.
Nykyinen paikkanikin kuuluu siihen liikkumavaraenemmistöön.
