Kyöstin (herkullisen) jutun yksi opetus - minun mielestäni - on se, että on terveellistä tutustua vähän muihinkin kuppikuntiin, silloin näkee omansa hieman eri tavalla. Se voi avata silmiä. Joskus saattaa olla niin että paatoksella moitimme muita juuri siitä, mihin itse syyllistymme. Sen tunnustaminen ei ole kenellekään helppoa.
Olen huomannut, että on kovin helppoa ja yleistä eri uskonnollisissa järjestöissä todeta yleisellä tasolla, että "olen syntinen, kurja ja vajavainen".
Tätä tunnustetaan kaikkialla. Omasta syntisyydestä ja kurjuudesta puhuttiin meillä siinä pienessä suljetussa yhteisössä.
Helluntaiseurakunnissa eri puolilla suomea painotetaan, että olemme syntisiä ja vajavaisia ja mahdottomia.
NokiaMissionin tämänviikon saarna mainosti myös tuota seikkaa.
Olen havainnut, että körttiläsiyydessäkin korostetaan tätä omaa huonoutta ja syntisyyttä.
Mutta, .....
sitten, kun lähdetään tarkemmin käytännön tasolla tutkimaan, että löytykö oikeasti mitään sellaista, jossa olemme syntisiä, huonoja ja vajavaisia, tuleekin ongelma.
Hirveän suurta syntisyyttä, vajvaisuutta yms. käytännön tasolla ei löydykään.
Sen sijaan löytyy se, että
"me olemme paljon parempia, kuin mitä nuo muut meistä puhuvat ja meidän tehtävänämme on kiillottaa maineemme noita roskapuheita vastaan"
ja
"nuo muut ovat keskimäärin meitä huonompia, koska he hyväksyvät / eivät hyväksy naispappeyutta, koska he puhuvat / eivät puhu kielillä, koska he uskovat / eivät usko Jehovaan, koska he eivät ole niin nöyriä, kuin me jne...".
Jos eri uskonnollisten ryhmittymien puheet omasta syntisyydestä, vajavaisuudesta ja huonoudesta Jumalan edestä oikeasti otettaisiin puhujien keskuudessa tosissaan,
ei monestikaan olisi mitään syytä lähteä oikomaan toisten puheitä, koska ymmärrettäisiin, että tottahan ne muut puhuvat.
Toisten mustamaalaaminenkin vähenisi, koska mitäpä minä itseäni parempia mustamaalaamaan.
Olisin taipuvainen uskomaan, että Jumalan Lain saarnaaminen kaikessa kauheudessaan sekä Jumalan Armon kaikessa armahtavaisuudessaan saarnaaminen olisi omiaan vähentämään näitä kuvaamiani negatiivisia ilmiöitä. Ihmisistä pitäisi tulla oikeasti syntisiä, leikisti (teorian tasolla) syntisenä oleminen ei riitä.
NÄiden lisäksi pitäisi pyrkiä siihen, että ihmisten itsetunnot pääsevät kehittymään terveeseen suuntaan.
Riittävän terveen itsetunnon omaavalla ihmisellä ei ehkä ole kovin suurta tarvetta väheksyä toisuskoisia.
Kuten Osmo toteaakin, niin sen tunnustaminen, että oikeasti olen syntinen, ei ole kellekään helppoa.
Se on niin raastavaa, että mieluummin sitä jäisi tuolle leikisti syntisen tasolle, jossa toki julistelen ympäriinsä omaa syntisyyttäni, mutta sitten, kun joku rupeaa epilemään minun omaa hyvyyttäni, niin minä suutun.
