Rohkenethan vaikka saisit pilkkaa siitä kärsiä

[Pirska]

Täällä körttifoorumilla, seuroissa, herättäjäjuhlilla ja määrätyissä piireissä on hirveän helppoa myöntää, että kyllä minä olen körttiläinen. Mutta entäpä kun ollaan tilanteessa, että porukka on tuttua, mutta kaikki muut ovat kaikkea muuta kuin seurakuntaihmisiä, niin mitäpä sitten. Myönnän, että joissain tilanteissa en haluakaan sanoa, että kävimme kirkossa tai varsinkaan, että kävimme seuroissa. Siis hävettää! Apua, siis ihan oikeasti hävettää. Mikä neuvoksi?

[Atanasia]

sellaista se joskus on, Pietarikin unohti Jeesuksen

Se kertoo vain siitä kuinka syvästi ihminen on

sosiaalinen eläin - se ettemme kuuluisi joukkoon, on kuoleman uhka.

[Pena]

Rippikoululaiset, jotka käyvät messussa suorituspisteitään keräämässä, saattavat seuraavana maanantaina sanoa: Hei, me nähtiin sut kirkossa. Vastaan usein jotain tähän tapaan: - Olihan siellä muitakin.
Minua pilkataan ihan muista asioista ja niistäkin hyvin harvakseltaan.

[PekkaV]

Täällä körttifoorumilla, seuroissa, herättäjäjuhlilla ja määrätyissä piireissä on hirveän helppoa myöntää, että kyllä minä olen körttiläinen. Mutta entäpä kun ollaan tilanteessa, että porukka on tuttua, mutta kaikki muut ovat kaikkea muuta kuin seurakuntaihmisiä, niin mitäpä sitten. Myönnän, että joissain tilanteissa en haluakaan sanoa, että kävimme kirkossa tai varsinkaan, että kävimme seuroissa. Siis hävettää! Apua, siis ihan oikeasti hävettää. Mikä neuvoksi?

Ei tarvitse hävetä. Tunnustamattomuus tässä on juuri sitä, mitä alatienkin kristillisyydeksi kutsutaan ja toisen rinnalla kulkemiseksi. Ihmistä ei, eikä myös siis itseäänkään, pidä säikyttää. Aika hoitaa. Kyllä totuus tulee julki omalla painollaan pakottamatta ja kipuilematta. Elämässä on ihan tarpeeksi vaivaa, että siihen tarvitsee körttiläisyyttä tunkea.

[mt]

Asiaa voisi katsoa siltäkin kannalta, että seuroissa tai kirkossa käyminen laitetaan samalle viivalle muiden "elämän ohjelmanumeroiden" kanssa. Onhan kovin hankalaa, ellei peräti huvittavaa, jos pitää varoa sanojaan, ettei jokin omaan elämänmenoon kuuluva asia paljastu. Vähän kuin pitäisi varoa paljastamasta, että käy konserteissa tai torikahvilassa tai jumpparyhmässä. Jos jumalanpalveluksen tai muun vastaavan tilaisuuden mainitseminen aiheuttaa kuulijassa ahdistusta, se menee epäilemättä pian ohi. Toinen lyhyt ahdistusvaihe saattaa tulla silloin, kun kuulijalle tulee mieleen, että seuroissa käymisessä on takana muutakin kuin vain vanhan kansanmusiikkiperinteen ylläpitäminen. Tämäkään on tuskin niin vaarallista, että siitä kannattaisi itseään syyllistää.

Mt

[Atanasia]

Toinen lyhyt ahdistusvaihe saattaa tulla silloin, kun kuulijalle tulee mieleen, että seuroissa käymisessä on takana muutakin kuin vain vanhan kansanmusiikkiperinteen ylläpitäminen.

 

[vasara]

Pirska, jospa tunnustaisit suoraan olevasi "uskovainen", sekin on todistus......Useimmat keskustelukumppanit kun suomessa varmaan kuuluvat erään uskonnollisen ryhmän rekisteriin, ehkä samaankin kanssasi.

[seppos]

Pirska, jospa tunnustaisit suoraan olevasi "uskovainen", sekin on todistus......Useimmat keskustelukumppanit kun suomessa varmaan kuuluvat erään uskonnollisen ryhmän rekisteriin, ehkä samaankin kanssasi.

Meille uskovainen tarkoittaa jotain muuta eli evankelikaaleihin sitoutunutta ja siksi vierastamme sitä sanaa. En koskaan käytä sitä sanaa tai ole uskomassa, vaan mitä muuta tahansa. Sain tarpeekseni aikoinaan kyselyistä oletko uskossa, kun joku itseäään minua hurskaampana pitävä tahtoi saada käännytyspisteet kotiin. (Kalevi Lehtinen käski pitää vihkoon kirjaa montako on käännyttänyt).

[Leena]

Olen näistä aika out. Mitä ovat evankelikaalit?

[seppos]

Olen näistä aika out. Mitä ovat evankelikaalit?

Lainasin netistä tarkemmin Googlesta selityksen
Evankelikaalit saattavat ajatella, että evankeliointi on heidän velvollisuutensa tai lahjansa toisille ihmisille. Evankelikaalien keskuudessa ajatellaan ...
www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=18 - Cached - Similar

[vasara]

 Tuo määritelmä evankelikaalisuus on kyllä hyvin harhaanjohtava ja ehkä asenteellinenkin, valitettavasti linkki ei toiminut.

 Kaikessa toisten määrittelemisessä tietysti törmäämme, sanojen merkitykseen ja asia-yhteyteen....

 Olen uskovainen, olen evankelikaalinen, olen kristitty,    ja vielä kaiken lisäksi armonkerjäläinen, sillä suurillakaan kokemuksillani jumalan kohtaamisessa ja hyvillä töillä en voi ansaita armahdusta synneistäni, enkä mistään muustakaan...
Tyhjin käsin, tässä ollaan.

[Riitta-mummi]

Olen tuntenut miehen jonka ammatti oli evankelista. Jotenkin raamatullisen tuntuinen
käsite.
.....
Omat lapsenlapset ovat suoraan kysyneet:"Mikä se körttiläinen on". On ollut kiva ja helppo kertoa että ollaan tavallisia kirkossakävijöitä, ei pidetä ääntä uskonasioista, ei tehdä käännytystyötä. Tiedetään ainoaksi mahdollisuuksemme Armo.

Idalle sain jopa kertoa mitä muuta kaste merkitsee kuin seurakunnan jäseneksi-ottoa.
Kyllä se taisi entiseen isoseen upota. Lopuksi sanoin: Hyvin teette, lapsenne on turvan takana vaikka mitä tapahtuisi.

[Tiitiäinen]

Miusta asia on myös hyvin kulttuurisidonnainen...Ei suomalaiseen kulttuuriin oikeastaan kuulu keskustella uskonasioista...rahatilanne,politiikka ja uskonto, nehän mielletään jo aiheiksi joista ei oo välttämättä kauhean turvallista puhua... Malawissa meininki oli ihan toista, ensin kysytään nimeä, sitten mitä jalkapallojoukkuetta kannattaa ja sitten kysytään mihin kirkkoon kuuluu. Että Pirska, et tasan ole ainoa, joka on pohtinut tuota ongelmaa...toisaalta kehoitetaan tunnustamaan väriä, mutta toisaalta se ei sovi normistoon...ja Suomessa jos missä ajatellaan aina, että miten pitää olla ja käyttäytyä, jottei aiheuta puheenaiheita....mitä muutkin ajattelee jos teen niin tai näin, mitä naapuritkin sanoo. Elä siinä sitten näiden kanssa...

Ja suomessahan on tosi voimakas häpeäkulttuuri, ei ihme että ollaan niin ihastuneita japanilaiseen kulttuuriin ja toisinpäin...ollaan niin samanlaisia...

Omista kavereistani ei juuri kirkossa kävijöitä löydy, lähimmistä ystävistä puolet on kirkosta eronneita ateisteja. He tietävät että olen jonkin asteinen hihhuli ja olen ihastunut körttiläisyyteen. Silti he rakastavat miuta ihan tolkuttomasti, ehkä juuri siksi, etten ole heitä käännyttämässä enkä osoittelemassa sormella. Kerron vaan, että näin mie aattelen ja koen, miulla on turvallinen olo näin...ja niistä se on ihan jees,että miulla on omat tavat rauhoittua ja hiljentyä ja saada energiaa arkeen.

[mt]

Tuo määritelmä evankelikaalisuus on kyllä hyvin harhaanjohtava ja ehkä asenteellinenkin, valitettavasti linkki ei toiminut.

Kyllä se sivu löytyy, jos ei suoraan, niin ensin http://www.uskonnot.fi/uskonnot/ ja sitten selataan sivua alaspäin, kunnes löytyy linkki Tunnustuskuntiin sitoutumaton evankelikaalisuus.

Evankelikalisuus-sana sopii minusta parhaiten kuvaamaan tiettyjä anglosaksisen maailman kristillisiä liikkeitä ja Suomessa lähinnä niiden toimintaa ja tapahtumia. Keskeinen piirre on sitoutumattomuus tunnustuskuntiin. Suomessa monet liikkeet etenkin ns. viidennen herätysliikkeen piirissä (kuten Kansanlähetys, Kansan Raamattuseura) ovat eri aikoina saaneet vaikutteita evankelikalismista. Silti kuvaan näitä suomalaisia liikkeitä mieluummin yhteiskäsitteellä evankelioiva herätyskristillisyys, koska ne ovat kuitenkin monella tavalla erilaisia. Esimerkiksi evankelikaalisuuden suhde sakramentteihin on varsin kaukana luterilaisten "viidesläisten" näkemyksestä, kuten lainaus yllä viitatulta nettisivulta osoittaa:

Sakramentteja pidetään vapaiden suuntien tapaan Jumalalle osoitettavan kuuliaisuuden merkkinä. Henkilökohtainen uskonratkaisu ja oikean uskon mukainen elämä ovat sakramentteja merkittävämpi asia.

Meillä Suomessa käsitteitä sekoittaa vielä evankelisen herätysliikkeen olemassaolo. Ei ihme, että nämä menevät sekaisin kirkkohistorialliseen hienoviipalointiin tottumattomalta ihmiseltä. Herännäisyyden piirissä on suhtauduttu johdonmukaisen kriittisesti juuri tähän uskonratkaisua korostavaan ja sakramentteja väheksyvään anglosaksisperäiseen evankelikalismiin mm. Hengellisen Kuukauslehden palstoilla 80-luvulla.

Arvelen, että yleisessä kielenkäytössä sanat tulla uskoon, uskovainen, uskossa kuvaavat henkilökohtaisen uskonratkaisun tehnyttä henkilöä, joka todistaa (kertoo ratkaisustaan) kaikille mahdollisille ihmisille kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Jos herännäisyyden piirissä liikkuva käyttäisi itsestään tällaisia ilmaisuja, se antaisi useimmiten väärän käsityksen. Siksi niitä käytetään herännäispiireissä varsin harvoin - joskus kuitenkin.

Mt

[Riitta-mummi]

Hyvä mt!

Sinun tietomääräsi on uskomaton. Taikka kirjaston ja lähteiden käyttö tiedemiesmäistä.
Siispä, saisinko kysyä kveekareista? Minulla oli ev.lut.kirkkoon kuuluva ystävä, joka oli myös kveekari. Sopiiko näin? Mikä on heidän asiansa keskeisin osa. Hiljaisuus? Palvelutyö?

Netin antiin tutustuin päälisin puolin.

Yst. terv. Riitta