Työelämässä jaksaminen

[Jampe]

Tänä aamuna oli niin hyvä kirjoitus lehdessä eräältä kansanedustajalta että intaannuin itsekin pohtimaan asiaa...

Aihe on  siis ajankohtainen työelämässä jaksaminen. Otan siitä nyt vain yhden puolen esille eli henkilöstäjohtamisen. Johtaminen on monikasvoinen asia mutta henkilöstöjohtaminen on johtamisen yksi tärkeimpiä aspekteja!  Siihen miksi työelämästä halutaan pois, on tietenkin monia syitä mutta yksi tärkeimpiä on huono henkilöstöjohtaminen ja huono työilmapiiri.  Suomessa on vielä liiaksi vallalla vanhanaikainen herrapelkoon perustuva johtamismalli. Liikaa löytyy vanhanaikaisia jääriä jotka vaativat itselleen esimiehen kunnioitusta. Minä olen aina ollut sitä mieltä ettei kunnioitus tule viran myötä eikä vaatimalla vaan se pitää ansaita; -varsinkin esimiehen on ansaittava kunnioituksensa alaisiltaan!

Olen ollut jo pitkään työelämässä ja nähnyt monenlaista johtamista. Eräs kausi oli kun meillä oli vanha jääräpäinen ukko johtajana jolla oli luutuneet asenteet ja äärimmäisen tiukka kontrolli.  Juuri mitään hän ei uskaltanut luottaa alaisilleen ja jos jättikin, hän kyyläsi ja kyseli joka vaiheen sekä kommentoi innokkaasti puolivalmiita töitä. Jatkuva olan takaa kyttääminen ja henkilöstön pitäminen tiukoissa pihdeissä johti siihen ettei kukaan kokenut saavansa vaikuttaa omaan työhönsä. Samalla porukalla oli tunne että heitä koko ajan epäiltiin jostain laiminlyönneistä vaikka miten hyvin teki työnsä.

Kaikki tämä johti siihen että porukan aktiivisuus ja oma-aloitteisuus laski lähelle nollaa. Työilmapiiri oli huono ja kukaan ei viitsinyt tehdä yhtään enempää kuin oli aivan pakko.  Tätä jatkui niin monta vuotta kuin esimieheksi sopimaton tyranni oli virassaan. Tämä henkilö oli myös mieleltään häiriintynyt eli vainoharhainen koska epäili aina että häntä vastaan ollaan suunnittelemassa jotain. Lukuisista työpaikalla sattuneista rajuistakin yhteenotoista huolimatta ko. tyyppi ei koskaan ottanut opikseen vaan syytti aina muita. Yhtään ainutta kertaa hän ei tunnustanut itsessään tai johtamistyylissään olevan mitään vikaa.

Lopulta hän jäi eläkkeelle ja saatiin uusi pomo. Nyt tämä uusi pomo on sellainen että (tietämättä mitään edelläkirjoitetusta), -ilmoitti tullessaan että hänellä on aikomus antaa jokaiselle niin paljon vapautta oman työnsä suhteen kuin on mahdollista. Hän ei todellakaan ole sekaantunut yhtään kertaa niihin asioihin jotka kuuluvat ko. työntekijän vastuulle ja ammattitaidon piiriin.  Kuitenkin hän on tukena aina kun tarvitaan ja tekee ne ratkaisut mitkä pitääkin.

Ette voi uskoa miten suuri muutos monien vuosien jälkeen tällainen johtaja on meille ollut!  Nyt meidän työpaikalla on vuorostaan työntekijät tulleet "hulluiksi" kun monet jo kantavat töitä oma-aloitteisesti kotiin ilman palkkaa (!) ihan sen takia kun asia on kiinnostava! Moni haluaa kehittää omaa työtään ja asiat menevät hyvin eteenpäin.  Nyt meillä on ihan mielettömän hyvä henki ja yhteenpuhaltaminen työpaikalla.  On todella mukavaa kun johtaja tulee aamulla töihin eikä alakaan ensi töikseen arvostelemaan tehtyjä töitä tai kaivelemaan vanhoja asioita etsiäkseen niistä laiminlyöntejä joita ei olekaan.

Hyvä johtaja on työpaikan paras voimavara!  Kun johtaminen on sellaista että se jättää tilaa alaisillekin, on kaikkien helpompi hengittää ja työnataja hyötyy kaikkein eniten.  Kun vertaa meilläkin sitä tilannetta mikä ennen oli ja tätä nykyistä niin ero työinnossa porukalla on kuin yöllä ja päivällä. Hyvä johtaja osaa innostaa ja motivoida alaisiaan muulla tavoin kuin kurkusta kuristamalla ja uhkailemalla.

Tämä uskoakseni on monellakin työpaikalla asia joka syö paljon firman voimavaroja että johtajiksi päätyy ihmisiä jotka ovat siihen sopimattomia.

[juhani]

niin... :-?

[Antti Juhani]

Itselleni on suurta lohtua tuonut Raimo Mäkelän kirja, Naamiona terve mieli. Tämänkin päivän epä-älylliset keskustelut voi kuitata omaan kategoriaan narsistisen persoonan kanssa.

[hippiäinen]

Hyvä työntekijähän antaa 100-prosenttisen työpanoksen:

maanantaina 12%, tiistaina 23%, keskiviikkona 40%, torstaina 20% ja perjantaina 5%

 

[Salis]

Hyvä työntekijähän antaa 100-prosenttisen työpanoksen: maanantaina 12%, tiistaina 23%, keskiviikkona 40%, torstaina 20% ja perjantaina 5%

Olen ollut työurani monta kertaa työyhteisön päällikkönä tai johtajana. Mielestäni myös työntekijältä vaaditaan vastuun ottoa. Jos ottaa vastuun omasta työstää ja katsoo vähän kokonaisuuden päällekin, on paljon tyytyväisempi kuin se työntekijä, joka on vain etujen ja vapaiden perään.

Olen myös joutunut ihmettelemään ihmisiä, joklle tulee paine, ahdistus ja kiire vähimmästäkin työnteosta. Aina on muka kiire vaikka istua lörpötellaan tuntikausia joko toisen työntekijän kanssa tai puhelimessa. Rehellisyys itseään ja toisia kohtaan on työssä viihtymisen avaintekijä. Sitten on taas niitä työntekijöitä, jotka tarttuvat toimeen turhia lörpöttelemättä ja ottavat vastuuta suuremmastakin kokonaisuudesta. Mielestäni suomalaisessa työelämässä on kovin vähän näitä vastuunottajia.

Hyvä johtaja kannustaa, rohkaisee ja innostaa työntekijöitä. Reiluus, suoruus, rehellisyys ovat johtajan hyveitä. Ja tarvittaessa johtajan on otettava hanskat käteen, jos sellainen tilanne tule eteen. Suomalaisten suuryritysten johtajat eivät johda esimerkillään. Itse kahmivat isot palkankorotukset ja optiot, mutta samalla vaativat työntekijöiltä pieni palkankorotuksia. Edessä johtaminen ja esimerkillä johtaminen ovat avaimia  työntekijöiden luottamuksen aikaansaamiseen.

[PekkaV]

Työyhteisön voima mitataan erilaisuuden sietämiskyvyllä.

[seppos]

Olen ollut työurani monta kertaa työyhteisön päällikkönä tai johtajana. Mielestäni myös työntekijältä vaaditaan vastuun ottoa. Jos ottaa vastuun omasta työstää ja katsoo vähän kokonaisuuden päällekin, on paljon tyytyväisempi kuin se työntekijä, joka on vain etujen ja vapaiden perään.

Olen myös joutunut ihmettelemään ihmisiä, joklle tulee paine, ahdistus ja kiire vähimmästäkin työnteosta. Aina on muka kiire vaikka istua lörpötellaan tuntikausia joko toisen työntekijän kanssa tai puhelimessa. Rehellisyys itseään ja toisia kohtaan on työssä viihtymisen avaintekijä. Sitten on taas niitä työntekijöitä, jotka tarttuvat toimeen turhia lörpöttelemättä ja ottavat vastuuta suuremmastakin kokonaisuudesta. Mielestäni suomalaisessa työelämässä on kovin vähän näitä vastuunottajia.

Hyvä johtaja kannustaa, rohkaisee ja innostaa työntekijöitä. Reiluus, suoruus, rehellisyys ovat johtajan hyveitä. Ja tarvittaessa johtajan on otettava hanskat käteen, jos sellainen tilanne tule eteen. Suomalaisten suuryritysten johtajat eivät johda esimerkillään. Itse kahmivat isot palkankorotukset ja optiot, mutta samalla vaativat työntekijöiltä pieni palkankorotuksia. Edessä johtaminen ja esimerkillä johtaminen ovat avaimia  työntekijöiden luottamuksen aikaansaamiseen.

Tulee mieleen pari juttua menneiltä ajoilta

Maaseudunpostineiti totesi, että tänään oli kiireinen päivä, meillä kävi asikas.

VR:n pääjohtaja pysähtyis Iin asemalle ja kyseli nurmikkoa leikkaavalta asemanhoitajalta kuulumisia. Kun oli kuultu, että kiirettä pukkaa olemaan niin sitten tarkempi kysymys "Mikä asemanhoitajaa työllistää eniten?" Vastaus oli lipunmyynti. Konttorilla katsottiin kirjanpidosta suoritetta rahassa ja se oli alle tuhat markkaa kuukaudessa. Sen jälkeen Iissä ei olut asemanhoitajaa eikä lipunmyyntiä.

[Viisveisaaja]

Virossa oli rakennettu silta, mutta sen vieressä oli lauttavahti työssä kopissaan vielä monta vuotta.
Lauttaa ei ollut olemassakaan, mutta toimi miehellä silti vielä oli.

En tiedä johtamisista. Tänään yksi poika oli mun kanssa joka on oppisopimuksella. Hän vaan kyseli, mennääks Mac donaldsiin ruokiksella. Pitäisköhän mennä skeittaan tai snoukkaan illalla. Mun mopo on viritetty.
Kaveri on 16 ja jutut sen mukaisia. No sellaisen nuorenmiehen motivoiminen työhön on kyllä aika taitolaji.
 Sitten on ollut tavallisia miehiä ja naisia työssä ja jutut on aina tulevaisuudessa miten selviää jos tulee sitä ja tätä ja kauanko työt kestää ja sitten ihmissuhdeongelmia naisilla,,,rakastaakohan mun mies mua, kun se ei pahoinpitele enään ja ties mitä.
Et helppoa ei kenenkään kanssa ole.

 Itselläni on sellainen tyyli johtaa, että teen itsekkin työtä ja kuuntelen ja olen ihan tasavertaisena työläisten kanssa ja jos heillä on enempi ammattitaitoa, niin kyselen tekniikasta ja muuta sellaista.
Pari tyyppiä on sanonut, että tulisi olla etäinen ja ei olla mukana kaikissa jutuissa ja pitää välimatkaa.

En tiedä millainen on hyvä johtaja, mutta sen tiedän, että itse en sellainen ole.
Ne johtajat joita tapaan matkoillani ovat kaikki suhtautuneet hyvin, kun olen ihan teknisistä asioista keskustellut ensin ja sitten vähän muistakin. He ovat yllättävän nöyriä ihmisiä olleet kaikki..
Sen olen huomannut, että oma innokkuus ja ahkeruus saa aikaan muissakin samaa. Innokkuus tarttuu, vaikka negatiivisuuskin kyllä..

Olisi kyllä kiva tietää millainen on hyvä johtaja.

[Jampe]

Olen ollut työurani monta kertaa työyhteisön päällikkönä tai johtajana. Mielestäni myös työntekijältä vaaditaan vastuun ottoa. Jos ottaa vastuun omasta työstää ja katsoo vähän kokonaisuuden päällekin, on paljon tyytyväisempi kuin se työntekijä, joka on vain etujen ja vapaiden perään.

Olen myös joutunut ihmettelemään ihmisiä, joklle tulee paine, ahdistus ja kiire vähimmästäkin työnteosta. Aina on muka kiire vaikka istua lörpötellaan tuntikausia joko toisen työntekijän kanssa tai puhelimessa. Rehellisyys itseään ja toisia kohtaan on työssä viihtymisen avaintekijä. Sitten on taas niitä työntekijöitä, jotka tarttuvat toimeen turhia lörpöttelemättä ja ottavat vastuuta suuremmastakin kokonaisuudesta. Mielestäni suomalaisessa työelämässä on kovin vähän näitä vastuunottajia.

Hyvä johtaja kannustaa, rohkaisee ja innostaa työntekijöitä. Reiluus, suoruus, rehellisyys ovat johtajan hyveitä. Ja tarvittaessa johtajan on otettava hanskat käteen, jos sellainen tilanne tule eteen. Suomalaisten suuryritysten johtajat eivät johda esimerkillään. Itse kahmivat isot palkankorotukset ja optiot, mutta samalla vaativat työntekijöiltä pieni palkankorotuksia. Edessä johtaminen ja esimerkillä johtaminen ovat avaimia  työntekijöiden luottamuksen aikaansaamiseen.

Kyllä vain näinhän se on!  On sellaisia työntekijöitä joita ei saa motivoitua sitten millään. Työntekijöidenkin on itseään peiliin katsominen!
Sanoisin kyllä toisaalta että työntekijä joka kokee työnsä ja asemansa yrityksessä mielekkääksi, suhtautuu työhönsäkin yleensä positiivisesti! On toki niitä joihin ei hyvät olotkaan vaikuta kun perusasenne on laiskuus. Heidänkaltaisitaan ei kertakaikkiaan saa mitään irti, millään konstilla!

Luulisin kuitenkin että ne ovat vähemmistöä ja enemmistön suhteen taas on niin että työn mielekkyys, asema työyhteisössä, työn arvostus ja luottamus työntekijää kohtaan ovat avaintekijöitä joilla taitava johtaja luo positiivisen hengen ja ilmapiirin työpaikalle joka poikii ahkeruuttakin enemmän kuin mikään muu keino.  Väittäisin että em. tekijät nousevat palkkaakin suuremmiksi vaikuttajiksi pitkässä juoksussa!

Valitettavasti suomessa ollaan vielä johtamiskulttuurissa takapajulassa eli eletään dinosaurusten aikaa. Jos ottaa esimerkkejä toisesta päästä niin huono johtamiskulttuuri ja työpaikan huono ilmapiiri ovat mielestäni suurimpia tekijöitä joiden takia suomalaiset eivät viihdy töissä pitkään. Huono johtaja johtaa autoritaarisesti, eikä arvosta alaistensa ammattitaitoa. Hän ei uskalla antaa alaisilleen tilaa ja vapautta vaan pyrkii kaiken aikaa kontrolloimaan kaikkea mahdollista joten työrauhaa ei ole!  Tämmöinen johtaja syö enemmän firman tulosta kuin monta huonoa työntekijää yhteensä!  Nykyaikainen johtaminen ei ole vahtimista eikä kyttäämistä ja kovistelua vaan tiimityötä jossa vastuita annetaan ja tietenkin myös vaaditaan tuloksia! Itse työskentelen eräänlaisessa asiantuntijaorganisaatiossa jossa meillä on todella vapaat kädet toteuttaa kullekin kuuluvat vastuualueet. pomo katsoo vain että asiat tulevat hoidetuksi ja budjetti pitää, muuten saamme kukin järjestellä työmme miten itse tahdomme!  Motivaatio porukalla on korkealla ja ylitöitäkin painetaan tarvittaessa marisematta, joskus jopa ei viitsitä merkitä kaikkea ylöskään.
Näin ei ole ollut aina; edellisen johtajan alaisuudessa oli toisin. Hän oli juuri ed. mainitun kaltainen tunnevammainen ja kyvytön henkilö esimiestehtävään jonka aikana porukka suunnilleen vain odotti koska päivä päättyy eikä asiat kiinnostaneet sen enempää.  Nyt meidän asiat ovat kaikki yhteisiä, tietoa ei pantata työntekijöiltä ja kaikki kanatavat mielellään vastuuta!

Tosin tiukkaakin on; jos ei hoida tehtäviään, kyllä lähtöpassit tulee!  Näin sen pitääkin olla!  Esim työaikojen suhteen ei olla enää missään 70-luvulla vaan nykyään jokainen voi tulla koska haluaa ja lähteä koska haluaa, kunhan hommat tulevat hoidetuiksi ajallaan.
Johtamisesta on niin paljon kiinni!  Semmoiset siilitukkaiset "tiukat" johtajat/saneeraajat olivat ennen työnantajien suosiossa ja siinä on tehty paljon hallaa firman tulokselle.  Mitä "kovempi" kaveri, sitä "parempi"... -todellisuudessa: sitä kyvyttömämpi esimiestehtävään!

[Viisveisaaja]

Jos hengelliset sielunhoitokirjat olisi edes pikkasen yhtä innostavia ja dynaamisia, kuin työelämää käsittelevät alan kirjat, kuten: Miten saan vaikutusvaltaa ja menestystä, Kuinka minusta tuli huippumyyjä tai hyvän johtamisen opas tai....
Niin hengellisellä rintamalla ei olisi kipeitä ei köyhiä, mutta ehkä armoa kerjääväisiä sitäkin enempi?