Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Seuratupa / Vs: Ahdistuksemme
« Uusin viesti kirjoittanut Leena tänään kello 10:42 »
Kiitos jos tosissaan pidit, mietitty se on, ja toden sanoakseni, on itselläni ahdistusta ja masennusta ja jossain määrin ollut aina. Siitä syystä, en yksistään ammattitaidon perusteella uskallan liikkua tällä ohuella jäällä pelkäämättä.

Nämä tontit, sanotaan paremman puutteessa hengellinen ja sielullinen (ähhhh) on vaikea erottaa, ja se näyttäytyy kaikissa keskusteluissa. En sano että niin ei saisi olla, sillä keskustelu saattaa selkiyttää tilannetta. Kaipaan selvittelyä itsekin. Mieleen tulee keskustelu uskosta ja tunne-elämästä. Tämähän liippaa sitä läheltä.


..................
Olisi hyväksi tavata joku luottokollega joka selvemmin näkisi kuinka syvästi. Ei sitä itse erota. Sitten voidaan selvittää hoitovaihtoehtoja. Keskivaikeassa riittää tunti aerobista liikuntaa x3-5/viikko. Yliannos saattaa aiheuttaa verenpaineen nousun, rytmihäiriöitä, väsymystä.

Ahdistuneisuudesta puhutaan nykyisin ahdistuneisuushäiriön nimellä. Se sekoittuu yleensä masennukseen niin, ettei ole suinkaan helppoa suurellakaan ammattitaidolla ja kokemuksella erottaa kumpi on kyseessä, saati iskevästi pukea niitä pastillin mittaisiin kuvauksiin. Oletan, että monella suurella Jumalan miehellä ja -- naisella on ollut molemmat, mutta kontekstin tähden ne muovautuivat joksikin joka on Jumalan työkalu, ja johon arkailtiin puuttua silloinkin kun alkoi jo olla välineitä. Arkaillaan yhä.

Hyvin usein elämä näyttää toipumisen jälkeen toisenlaiselta, sitä ikään kuin ymmärtää syvemmin, eikä ihminen huomaa, että samoin kävi myös äkäisen vatsataudin jälkeen. Tai ei muista. Huojennus oli valtava, mutta valitettavasti ohimenevä.

Ylipäänsä ihminen kai etsii kaikessa kärsimyksessään Jumalan kättä -- kuin lapsi pimeässä hapuilee isää tai äitiä lähelleen, koska pelkää. Joku sysää tuollaiset karkein sanoin syrjään.  Toinen toteaa, että Jumala saattaisi toivoa ihmisen etsivän Hänen kättään myös valoisassa, kuten vanhemmat ilahtuvat lapsen lähestyessä heitä juttuineen.

En ainakaan nyt ajattele,  että pimeys olisi Jumalan erityinen hanke saada ihminen tarttumaan käteensä, vaikka se on vaikeuksien yleisselitys, eikä yksin körttiläisyydessä jossa yleensä puhutaan "riisumisesta".  "Riisumiseen"  tarttuminen rutiinikommenttina joka on heti huulilta tulvimassa on toisinaan syntynyt hullunkurisia keskusteluja. Se on kenties täällä paljon äkkiämmin esillä kuin muualla, en osaa sanoa, mutta parempi olisi yleensä vähän kuunnella.

Miksi en juuri nyt ajattele pimeyttä Jumalan työkaluksi -- tai jätä kaikkea sikseen, pitäisi kai tarkentaa?

Koska, jos Jumala poistaisi pahan maailmasta tänä iltana kello kuusi, moniko pääsisi vaikka tälle foorumille kello kuusi nolla yksi?

Koska suuri osa kärsimyksestä on ihmisen aiheuttamaa, ja syvintä tuskaa saa kokea toisten toimista -- samoin kuin kärsimyksen keskellä ihmisen vilpitön läsnäolo helpottaa eniten. Käytännölliset toimet, siivousapu, kaupassa käynti, laskujen selvittely, postin avaaminen.

Koska ihmiselle on luontaista tarve saada tuskalleen "suurempi selitys" -- "tämä tapahtuu siksi-ja-siksi". Nyt ajattelisin että ihminen joko kääntää kärsimyksensä voitoksi kuten ketjussa masentunut henkilö joka ymmärtää sen johdosta mielenterveyskuntoutujia paremmin. Tai kuten 80-luvulla paljon keskusteltu psykoanalyytikko joka totesi kollegoidensa olevan pääsääntöisesti ahdistunutta porukkaa. Ihan terveillä ei ole näkemystä siitä, miten pahalle se tuntuu eikä siten mitään tuntemusta siitä, että tarttis tehrä jotain.  Mutta tämä on vaikea käänne minun elämässäni ja ajattelussani.  Siis ei enää "Tämä tapahtuu siksi---"  vaan "kuinka toimin tämän kanssa, kuinka jatkan nyt elämää tai valmistaudun kuolemaan?"

Jos sairastuu somaattisesti vaikeasti siinä näyttää selvemmältä antaa lääkärille mikä lääkärin on ja Jumalalle mikä Jumalan on, eli jos todetaan syöpä, antanen sen hoitaa. Jos keuhkokuume, en edes mieti.  Se hoidetaan.  mutta eikö ole mutkatonta myös rukoilla että jaksaisin sairastaa eli kantaa tämän vastoinkäymisen?

"Rukoile, Jeesus, mun eestäni silloin
kun en mä itse voi rukoillakaan"

Minusta tämän piti olla vanhoissa Siikkareissa mutta en löytänyt kuin 236, tuon tästä päivästä kiitoksen sulle. Mutta kyllä tämä sopii päättää siihen. "Aikana sellaisena, kuin tämä meidän, on vaikea muistaa kiitollisuuden merkitystä elämässämme" (Dietricus Docens, Körttiaawe, tervehtii wankilasta).

2
Yleinen keskustelu / Vs: Riivatun rakkineet 8
« Uusin viesti kirjoittanut seppos tänään kello 09:35 »
Olen taas viettänyt aikaa mökillä, ja iltaisin kuunnellut radiota. On se merkillistä kun se radiotaajuus jota haluan kuunnella ei kuulu mutta kaiken maailman humppakanavat kuuluu häiriöttä. Mulla on n.10 kunta erilaista radioa, eikä nykyisin voi sanoa että yksi olisi ylitse muiden, joukossa on pari n.200€ hankinta hinnaltaan olevaa radioa. Olen patteri radioiden varassa ja digiviritteisten armoilla, manuaalisesti viritettäviä en enää edes harkitse.
Olen uhrannut tälle aalttarille pitkän sentin (?), maailman radiot on testattu ja ihmetyttää etteikö parempaa ole tarjolla.
 Yhteys ylöspäinkin tuntuu pätkivän, koska v.......a tää tekniikan kömpelyys.
Herra armahda minua, sillä ymmärrän että tämä on kärsimyksistä vähäisin.

Pari asiaa
1) Lähettimen teho ratkaisee paljon
2) Antenni ja sen suuntaus ratkaisee myös paljon kuin myös lähettimen ja vastaanottimen väliset maastoesteet
3) Onko kysessä ULA vai keskipitkien aaltojen lähetys. ULA  (UKW) kantaa paljon lyhyemmän matkaa kuin keskipitkät.
4) Et yksinkertaisesti ole kuuluvuusalueella, jos näin on kaikki mitä oli edellä on turhaa
3
Yleinen keskustelu / Vs: Kotikokki II
« Uusin viesti kirjoittanut Pena tänään kello 09:30 »
Havaintoni mukaan rouva käyttää suklaalevyyn isojen veitsien sijaan juustohöylää tai -raastinta. Lämmittää suklaan ensin pehmeämmäksi.
4
Yleinen keskustelu / Vs: Sisäinen tieto
« Uusin viesti kirjoittanut Pena tänään kello 09:24 »
Thomas Mannin lasihelmipelissä Johtaja on Knecht, renki. Kirja päättyy siihen, kun hän sukeltaa liian kylmään veteen.

Hyvän johtamisen olen joskus määritellyt päätöksentekopalveluiden tuottamiseksi.
5
Yleinen keskustelu / Vs: Tämän katsoin televisiosta 8. osa
« Uusin viesti kirjoittanut Leena tänään kello 09:11 »
"Minun tarinani, sinun tarinasi ja totuus".  No, jotenkin niin.

Joskaan en oikeastaan oleta että Niilistä kertova luontodokumentti tai vanhat pätkät, joita näytetään nyt uudelleen ajan niille antamaa perspektiiviä vasten kovin suuresti olisivat riippuvaisia siitä, kenen rahoilla ne esitetään. Mukavaa että esitetään. Joskus tulee seuraava Niili-dokkari joka on esitetty hieman toisin.
6
Yleinen keskustelu / Vs: Tämän katsoin televisiosta 8. osa
« Uusin viesti kirjoittanut Leena tänään kello 08:31 »
Nää niin sanotut dokomentit hämärtävät todellisuutta, se kellä on rahaa muokkaa mielipidettä.
Usein totuus ei ole niin mustavalkoista kuin se esitetään. Näin ymmärsin myös Leenan kommentista.

"Minun tarinani, sinun tarinasi ja totuus".  No, jotenkin niin.
7
Yleinen keskustelu / Vs: Tänään 62
« Uusin viesti kirjoittanut Riitta-mummi tänään kello 08:10 »
Tänään ei mennä kirkkoon, osin vierailu-viikonlopun uuvuttamina, mutta pääosin siksi että  t a a s  on  vahvasti viidesläishenkinen pappi vuorossa.

Kunhan päivä valkenee, lähdemme ulkoilemaan. Se onkin tarpeen ja ruokakin on valmis, eilinen hirvikeitto, kunhan lämmittää.
8
Yleinen keskustelu / Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
« Uusin viesti kirjoittanut Riitta-mummi tänään kello 08:06 »
Luin Viktor Hugon Kurjat, kuten monet maailaman kirjallisuuden tiiliskivet, jo rippikouluikäisenä. Kurjat oli minusta kiehtova Jean Valjean tarinan ansiosta. Siinä oli tapahtumia, toisin kuin vaikkapa Leo Tolstoin Ylösnousemuksessa, muistaakseni.

Kurjista on teatteri -ja elokuvaversita, ehkä musikaalikin.

Aloitin eilen iltalukemisena tyttären tuoman Birgitta Ulfsson- mikä ettei. Birgittalla ja minulla on sama syntymäpäivä, mutta hän on hiukan vanhempi. Numeoiden taikaa tämäkin kiinnostus. Jotain samaa on meissä temperamentissä, suorasanaisuutta ainakin.
9
Yleinen keskustelu / Vs: Tämän luin / Tätä luen / harkitsen ainakin osa XIV
« Uusin viesti kirjoittanut donpate tänään kello 00:48 »
Sain neuvon lukea vaikka en ymmärtäisi mitä luen.
Suuri houkutus om tarttua Victor Hugon Kurjiin joka on myös käden ulottuvilla, en tiedä ymmärtäisinkö sitäkään vaikka on suomeksi kirjoitettu.
10
Yleinen keskustelu / Vs: Riivatun rakkineet 8
« Uusin viesti kirjoittanut donpate tänään kello 00:20 »
Olen taas viettänyt aikaa mökillä, ja iltaisin kuunnellut radiota. On se merkillistä kun se radiotaajuus jota haluan kuunnella ei kuulu mutta kaiken maailman humppakanavat kuuluu häiriöttä. Mulla on n.10 kunta erilaista radioa, eikä nykyisin voi sanoa että yksi olisi ylitse muiden, joukossa on pari n.200€ hankinta hinnaltaan olevaa radioa. Olen patteri radioiden varassa ja digiviritteisten armoilla, manuaalisesti viritettäviä en enää edes harkitse.
Olen uhrannut tälle aalttarille pitkän sentin (?), maailman radiot on testattu ja ihmetyttää etteikö parempaa ole tarjolla.
 Yhteys ylöspäinkin tuntuu pätkivän, koska v.......a tää tekniikan kömpelyys.
Herra armahda minua, sillä ymmärrän että tämä on kärsimyksistä vähäisin.



Sivuja: [1] 2 3 ... 10