Körttifoorumi
Keskustelu => Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 21.05.13 - klo:07:37
-
Toiset arvostavat ruumiillista voimaa, toisille hengenvoima tai karisma on arvokkaampaa. Olen näitä miettinyt omalta ja sukulaisteni kohdalta, sillä meillä porukka jakautuu tasan näin.
Matin kotitalon ruishalmeilla on kasvanut jotain erikoista lajiketta, sillä niin suvun miehillä, kuin etenkin naisilla on todistetusti ruista ranteessa, ja muissakin ruumiinosissa.
Kolmesta veljeksestä kaksi on (oli) isoja ja väkeviä miehenköriläitä. Jälkikasvusto on kunnostautunut Suomen vahvin nainen kisoissa lajivoittoihin ja nejänsille sijoille, ainakin. Rautakourakisoissa serkut ovat jopa Pohjoismaiden parhaita.
Uutena linkkinä sukupolvien ketjuun liittyi Lotan ja Martan äiti, joka lähes kylmiltään meni viime lauantaina Hämeen Vahvin nainen kisaan. Kolmas sija tuli että napsahti. Onneksi ei mikään paikka napsahtanut, sillä illalla hän heitteli koivupöllejä hakkuupaikalle mökillä ja käänsi talikolla kasvimaani.
Martta osoittaa olevansa tulevaisuuden toivo samalla saralla. Vaikka on lyhyt pätkä kaksivuotias kiipesi suuren sadevesitynnyrin reunalle kurkkimaan. Se oli heti estettävä sillä se on vaaran paikka. Ei mitään, kohta uudestaan. Sitten oli jo korotettava ääntä että tulin ymmärretyksi.
Serkkutyttöjen veli ja äiti ovat Padasjoen vahvimpia leikkimielisissä kisoissa testattuina.
Minä vain, ja nuorempi tyttäremme olemme sitä toista lajia, ajattelisin näin. Toivottavasti ainakin.
Meillä on kapeat hartiat, ohuet kädet ja mielikuvitus puolestaan mega-kokoinen. Niimpä kirjoitamme ajatuksemme. Tytär ammatikseen, ja minä vasta aloittelen.
Äitini suvussa on muutamia muitakin tällaisia " hassahtaneita ", niinkuin meitä maaseutuoloissa pidetään.
Ruumiinvoimista on käsinkosketeltavaa hyötyä monissa toimissa. Henkisiä harrastuksia arvostetaan samanmielisten piireissä. Joskus lajityyppien sovittaminen yhteen käy hankalasti, yleensä kuitenkin sopeudutaan.
Osaisimmepa arvostaa toinen toisiamme samalla rakkaudella jolla Jumala kaikkia lapsiaan rakastaa.
-
Palaan aiheeseen viimeaikaisten uutisten ja yleisöosastokirjoitusten johdosta.
Mikä voima onkaan vihalla ! Tuntuu kuin se voittaisi rakkauden voimankin, joka on jumalalta meille annettu.
Kun eilen luin tiedemies Stephen Hawkingsin ajatuksia syistä jotka johtavat elämän loppumiseen maapallolla en hämmästellyt, että hän mainitsi kolmantena inhimillisen agressiivisuuden lisääntymisen.
Siitä ovat some ja muu media pullollaan viestejä. Jos ollaan eri mieltä jostakin, niin pian häijympi heittää jollakin ilkeydellä. Ilman syytä yleensä. Ja mitä siitä häjyilijä saa? Ketjuryöpyn yleensä, ja kehoituksen pitää ' turpansa kiinni' tai pahempaa.
Jopa Kotimaa24 blogisti kehoitti toisinajattelijaa poistumaan palstaltaan. Hän poistui, ja samalla poistui moni fiksu kirjoittaja. Seurakunnan rakentamisesta oli kyse. :icon_sad:
Venäjällä on toisinajattelija elää elämäänsä tullakseen teloitetuksi, Pohjois-Koreassa ei tarvitse ääntäkään päästää, tapetaan jos epäillään.
Israelin olemassaolon taistelu on kirjoitettu Raamattuun. Ja se jatkuu yhä edelleen. Veljesviha on kauhea. Uskonsota leviää kuin rutto.
Eivät liene vieraita omiemme jälkeläistenkään perintöriidat, sisarkateus vaikkapa.
Voima joka jyllää ei ole pelkkää lihas- ja asevoimaa. Päänsisäinen voima hallitsee .
Ymmärrykseen, käsiin ja sydämiin haluaa Jumala antaa rakkauden ja rauhan.
-
Sen verran olen erinäisillä palstoilla ollut, että hyvin tiedän mistä puhut...
enkä väitä vastaan...
Onko ihminen aina ollut tällainen? Vai näkyykö se vaan nyt paremmin kun on
kanavat olemassa.
Sanan ja mielipiteen vapautta ja tasa-arvoa vaalitaan...
Vähät siitä mikä on oikein ja väärin...
Ja kyllähän ihminen nykyisin sanelee onko Jumalaa olemassa vai ei...ja mitä Hänestä
voi yleensä ajatella...ja mikä on ihmisen korvasyyhyyn sopivaa...
Totuuden puolustajat on ahtaalla...
-
Olin joskus aiemmin pseudopohjalaisen musta-valko -ajattelun kahleissa. Nykyään minä toisaalta-toisaalta -ajattelun kanssa kipuilen. Kyllä jokaisessa ajattelutavassa on jotakin hyvää... hieman ja hieman enemmänkin.
-
Ajattelen, että tämä alkoi jo 1960-luvun alussa kun päästiin rauhan aikaan ja kansa ei ollut enää ahtaalla.
Nuoret radikalisoituivat, lapset alkoivat villiintyä. Eivät kylläkään kaikki. Naiset alkoivat vaatia oikeuksiaan. Tasa-arvoa haettiin, mutta 1970-luvun jälkeen alettiin mennä yhä enemmän eriarvoon.
Totuuden etsijät ihmettelevät Mikä On Totuus. Lapset kääntyvät tekoälyn puoleen. Vanhemmat pesevät kätensä sekä lapsistaan että puolisoistaan.
en sano yleistäen, mutta näen tällaisen yleistyvän. Mietin mitä Raamattu näistä sanoo.
Onko ilmiöiden takana persoonnallinen paha vai ihmisen itsekkyys ?
Onko maailman aika tullut valmiiksi ? Vanhana alkavat ajatukset pyöroä lasten tulevaisuudessa, itsestä ei tarvitse huolehtia. Jumala huolehtii kuten on luvannut.
-
Olisko niin että ihmisten keskuudessa ei enää ole auktoriteetteja eikä opettajia...
eikä riittävästi esirukoilijoita...eikä Herran palvelijoita?
Kaikki menee suhteelliseksi, kaikki menee tasa-arvoiseksi.
Tasa-arvoisuus edellyttää kaiken hyväksymistä.
Jumalan Sana ja Jumala on kadotettu.
Jotain tällaista oli Nooan aikanakin...jotain tällaista oli Sodomassa....
Silloin kun Jeesus ristiinnaulittiin
Joko maailman aika täyttymässä? Vai jatkuuko vielä aaltoliike?
Nykyään kristillisyys esiintyy jossain muualla kuin Suomessa ja Euroopassa.
-
Kiroilua sanotaan myös voimasanojen käytöksi. Sitäkö halutaan, pahojen valtojen voimaa apuun.
Jumalan voiman apuun kutsuminen on rukoilemista. Ei kuitenkaan Herran nimen väärin käyttämistä.
Tätä ei kai ajatella näin kun paha sana livahtaa huulilta.
Sukupuolisuus on valtava voima. Sitä käytetään yhtä lailla rumasti kuin kauniisti .
Naisten alistaminen kuuluu ensimainittuun , se on vallankäyttöä. Oikea rakkaus ilmenee hellyytenä ja huolenpitona. Se ei katso ikää eikä sukupuolia.
Rakkauden voima ei tee pahaa.
-
Nuorissa on toivo.
-
Toivottavasti. Toivottomuus tuntuu nyt kuitenkin lisääntyvän työttömyyden ja syrjäytymisen takia.
Uskossa on pelastus toivottomuuteen. Silloin riittää vähä enempään. Kaiken hyvän mitta ei ole raha. :102:
-
Nuorissa on toivo.
Se on milteipä paras virsi tämä SV 100.
-
Se on milteipä paras virsi tämä SV 100.
Hauskasti tehty, ironiaa ja syvällisiä totuuksia.
Ihan paras !!!
-
5. Näin olen, raukka, kuunnellut
sokeaa järkeäni,
turhissa töissä vaivannut
uuvuksiin itseäni,
nyt surren sen
mä havaitsen,
ett' olen eksyksissä,
en oikein tiedä, missä.
6. Sun edessäs, oi Jumala,
nyt seison alastonna,
näin huonona ja kurjana
ja sydän rauhatonna.
Mä neuvoihin
ain omihin
vain turvaan mielessäni
ja salaan köyhyyttäni.
7. En osaa oikein rukoilla,
kun väsymys mun voittaa,
vaan saanhan vielä huokailla:
suo, Herra, armos koittaa.
Sä turvahas
sun helmahas
mun pakohon suo päästä.
Mua tuomiosta säästä.
-
:)
Aamuisin joskus veisaan autossani tän näin:
Mun tilani on surkea,
en osaa oikein rukoilla,
nyt olen aivan tässä,
armoa kerjäämässä.
-
:)
Mistä löytyisi sanat siihen espoolaisen virsi siikkariin.
Tää nainen oli ekoja körttejä johon tutustuin ja rohkas mua aikoinaan paljon..
Siis ku teki ton virren.
No Taneli papin oon tuntenut kyllä vuosikymmenen takaa, mut hänen kanssaan vaan saksa-tanska juttuja, ei hengellisiä tai miten sen eroittelisi.
Toiselle koko elämä on kuin kirkossa oloa, toiselle ei.
-
Kun eilen luin tiedemies Stephen Hawkingsin ajatuksia syistä jotka johtavat elämän loppumiseen maapallolla en hämmästellyt, että hän mainitsi kolmantena inhimillisen agressiivisuuden lisääntymisen.
Hawking on varmaan ensiluokkainen kosmologi, mutta muissa asioissa hän on meidän kanssamme samalla Esson baari -tasolla.
Aggressiivisuuden lisääntyminen nykyaikana entisaikoihin verrattuna ansaitsisi tutkimustietoon pohjautuvan lähteen. Suomalaisia oikeudenkäyntipöytäkirjoja lueskellessa ei tällainen kehityskulku tule ensimmäisenä mieleen.
Historiallisten lähteiden avulla näkemys tarkentuu:
"Suomen lähihistorian väkivaltaisin kausi henkirikollisuudella mitaten oli ajanjakso suurlakkovuodesta 1905 kieltolain kumoamisvuoteen 1932. Maassamme surmattiin tuolloin vuosittain kolminkertainen määrä ihmisiä asukasta kohti nykyiseen verrattuna."
(http://www.findikaattori.fi/fi/97)
Tilastoja tulkittaessa pitäisi kuitenkin ottaa huomioon myös keskimääräinen väestöntiheys ja taajama-asutuksen määrä. Mitä vähemmän ihmisiä pienyhteisössä on, sitä vähemmän on mahdollisia väkivaltaan johtavia konfliktitilanteita. Siksi väkivaltarikosselvityksissä olisi hyvä ottaa lukuun myös tapahtumapaikka, vähintään tasolla kaupunki/maaseutu. Rikoslukujen suhteuttaminen pelkästään koko maan väkilukuun ei anna kovin tarkkaa kuvaa ihmisten aggressiivisuudesta. Huono on ruveta vihapäissään kirvestä heiluttamaan, jos lähimmät ihmiset ovat peninkulman päässä.
Mt
P. S. Mainittakoon, että en ole tutustunut itse Hawkingin lausuntoon, mutta parhaiden nettiperinteiden mukaan otan siihen silti tiukasti kantaa.
-
Myönnän, että omat havaintoni pohjautuvat iltalehtien ja yleisönosastoiden kirjoitteluun. Lisäksi olen kuullut kaupan kassajonossa ja sairaalan ja terveyskeskuksen ajanvarausjonoissa haistatteluun ja v...tukseen. Olen lukenut kuinka potilaat hakkaavat hoitajia sairaalassa, potkivat ja jopa tappavat nakkijonossa.
Tämä, vaikkakin mutu-tietoa enimmäkseen, on mielestäni lisääntymässä. Kuten yleinen ahdituminen ja masentuminen.
Voihan olla, että suomalaiset ovat vihdoin oppineet avoimesti ilmaisemaan sisimmät tuntemuksensa.
Kiitän etukäteen, mt, jos taas jaksat tutkia tilastot ja tutkimukset. Me jotka elämme vaistojemme varassa, emme ole kykeneviä tieteeseen.
Sisarellisesti, Riitta-mummi
-
Vähän samanlainen mutu-tuntuma on kuin Riitallakin.
Kai tällaisen ajattelun heikkous on siinä että ei nähdä ihmisen kaikkivoipaisuutta,
ei nähdä tieteen ja järjen saavutuksia, ollaan sitä mieltä että syntisyys ja pahuus on
yhä vaan olemassa, kuvitellaan että tunteilla on joku merkitys.
Ja kumminkin ollaan niin heikkoja ettei pystytä kyselijöille järjen päätelmillä ja kiistattomilla
tosiasioilla osoittamaan vaikkapa Jumalan olemassaoloa siten että kyselijä tyytyy ja kokee
ahaa-elämyksen ja pelastuksen.
-
Vanhukset kokevat itsensä syystä avuttomiksi. Satunnainen fyysinen väkivalta kohdistuu heikoimpiin. Sensijaan järjestäytynyt valtiollinen voimankäyttö on enemmän vanhuksien kontrollissa. Siinä uhoava nuoriso pistetään tykinruuaksi ja miinanpolkijoiksi. Nuorisossa on toivo.
-
Nuorena sitä olin voimissani. Homma sujui ja jaksoin nauttia tekemisen meiningistä.
Monessa olin mukana. Uteliaisuus riitti liki mahdottomiin. Perhe jäi sivurooliin roolittaessani itseni. Usein kun lähdin rientoihin, he jäivät lettuja paistamaan. :018:
Kun lapset olivat maailmalla aikaa oli vielä enempään. Kuinka jaksoinkaan, ihmettelen nykyään.
Sairaudetkaan eivät kovasti heikentäneet. Vasta reilusti yli kuuskymppisenä aloin huomata muutosta jaksamisessani.Niihin aikoihin löytyi yhteys tälle foorumille. Hiljalleen löytyi uudenlaista voimaannuttavaa ei-fyysistä tekemistä. Kirjoittelu avasi uuden alueen. Se korvasi enemmän mitä olin ikääntyessä menettänyt jalkojen ja käsien väsyessä.
Aikansa se kesti. Nyt olen tyhjentymässä, se tuntuu voimattomana tyyneytenä. Pirskahtelevan ilon aikakin taitaa olla jo takana.
Elämä jatkuu rauhallisesti tyytymällä siihen mitä saan. Itse en ehkä enää voi paljonkaan antaa.
Niin kuin päiväss, niin on voimas aina...
Kun olin nuori kuljin missä tahdoin, nyt on vyötteet annettu ja kuljen niiden salliman mukaan .
Jumala seuraa kulkuani.
-
Oletpa tässä jälleen hienosti ja tutun tuntuisesti asioista kertonut. :eusa_angel:
On kovasti sen kaltaista asiaa että tekee mieli muistella, pohtia.
Minunkin voimani esiintyi kuntoliikuntaharrastuksen vähenemisen jälkeen muuna menemisenä
ja touhuna. Olin valmis lähtemään kaikenlaiseen...tuntui hyvältä kun joku hoksasi kysyä.. :003:
Ei paljon naurata enää kun se tapahtui perheen ja lasten kustannuksella...
Kai tästä rangaistuksena lapsen lapset on nyt sitten kaukana maan äärissä...
Pikkasen on nurjat ajatukset välillä...
Nykyisin kai voima elämässäni esiintyy tyyneytenä, rauhallisuutena, levollisuutena,
kiitollisuutena. Usein nämä tietysti horjuu monista syistä, ulkoa tulevista, itsestäni nousevista.
Ajattelen paljon luopumista, miten pystyn sellaisen ottamaan vastaan.
Luopumistakin on monenlaista, pakollista ja vapaaehtoista, vastenmielistä ja mieluista.
Tommy Hellstenin kirja: Saat sen mistä luovut, voisi olla syytä kerrata.
Uskon myös vielä tällä iälläkin siihen että luopuminen avaa uusia mahdollisuuksia.
Olen ajatellut...jospa alkanut kevät olisi kohdallani pitkästä aikaa "Elämän Kevät"....
jospa ensi kesänä mato-ongelle...savustuspönttö on valmiina.
-
Olin valmis lähtemään kaikenlaiseen...tuntui hyvältä kun joku hoksasi kysyä.. :003:
Ei paljon naurata enää kun se tapahtui perheen ja lasten kustannuksella...
Kai tästä rangaistuksena lapsen lapset on nyt sitten kaukana maan äärissä...
Pikkasen on nurjat ajatukset välillä...
'Maan ääristä' kotoisin olevana en aivan ymmärrä tuollaista. Lapset ja lapsenlapset asuttavat tätä palloamme siellä, mihin elämä vie. Sitä ei tarvitse pitää meille suunnattuna palkintona tai rangaistuksena, ovatko he naapuripihassa vai tuhansien kilometrien päässä. Yhteyttä voi sitä paitsi nykyisin pitää näiden vempaimien välityksellä melkein mihin tahansa. Se vasta olisi nurjaa, jos lapset asuisivat säleaidan takana, mutta eivät olisi puheväleissä!
-
Totta puhut veliseni, kyllä yhteys tosiaan on muusta kiinni kun maantieteellisestä
välimatkasta.