Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Pirska - 04.02.10 - klo:22:42
-
Täällä körttifoorumilla, seuroissa, herättäjäjuhlilla ja määrätyissä piireissä on hirveän helppoa myöntää, että kyllä minä olen körttiläinen. Mutta entäpä kun ollaan tilanteessa, että porukka on tuttua, mutta kaikki muut ovat kaikkea muuta kuin seurakuntaihmisiä, niin mitäpä sitten. Myönnän, että joissain tilanteissa en haluakaan sanoa, että kävimme kirkossa tai varsinkaan, että kävimme seuroissa. Siis hävettää! Apua, siis ihan oikeasti hävettää. Mikä neuvoksi?
-
sellaista se joskus on, Pietarikin unohti Jeesuksen
Se kertoo vain siitä kuinka syvästi ihminen on
sosiaalinen eläin - se ettemme kuuluisi joukkoon, on kuoleman uhka.
-
Rippikoululaiset, jotka käyvät messussa suorituspisteitään keräämässä, saattavat seuraavana maanantaina sanoa: Hei, me nähtiin sut kirkossa. Vastaan usein jotain tähän tapaan: - Olihan siellä muitakin.
Minua pilkataan ihan muista asioista ja niistäkin hyvin harvakseltaan.
-
Täällä körttifoorumilla, seuroissa, herättäjäjuhlilla ja määrätyissä piireissä on hirveän helppoa myöntää, että kyllä minä olen körttiläinen. Mutta entäpä kun ollaan tilanteessa, että porukka on tuttua, mutta kaikki muut ovat kaikkea muuta kuin seurakuntaihmisiä, niin mitäpä sitten. Myönnän, että joissain tilanteissa en haluakaan sanoa, että kävimme kirkossa tai varsinkaan, että kävimme seuroissa. Siis hävettää! Apua, siis ihan oikeasti hävettää. Mikä neuvoksi?
Ei tarvitse hävetä. Tunnustamattomuus tässä on juuri sitä, mitä alatienkin kristillisyydeksi kutsutaan ja toisen rinnalla kulkemiseksi. Ihmistä ei, eikä myös siis itseäänkään, pidä säikyttää. Aika hoitaa. Kyllä totuus tulee julki omalla painollaan pakottamatta ja kipuilematta. Elämässä on ihan tarpeeksi vaivaa, että siihen tarvitsee körttiläisyyttä tunkea.
-
Asiaa voisi katsoa siltäkin kannalta, että seuroissa tai kirkossa käyminen laitetaan samalle viivalle muiden "elämän ohjelmanumeroiden" kanssa. Onhan kovin hankalaa, ellei peräti huvittavaa, jos pitää varoa sanojaan, ettei jokin omaan elämänmenoon kuuluva asia paljastu. Vähän kuin pitäisi varoa paljastamasta, että käy konserteissa tai torikahvilassa tai jumpparyhmässä. Jos jumalanpalveluksen tai muun vastaavan tilaisuuden mainitseminen aiheuttaa kuulijassa ahdistusta, se menee epäilemättä pian ohi. Toinen lyhyt ahdistusvaihe saattaa tulla silloin, kun kuulijalle tulee mieleen, että seuroissa käymisessä on takana muutakin kuin vain vanhan kansanmusiikkiperinteen ylläpitäminen. Tämäkään on tuskin niin vaarallista, että siitä kannattaisi itseään syyllistää.
Mt
-
Toinen lyhyt ahdistusvaihe saattaa tulla silloin, kun kuulijalle tulee mieleen, että seuroissa käymisessä on takana muutakin kuin vain vanhan kansanmusiikkiperinteen ylläpitäminen.
:icon_lol: :icon_lol: :icon_lol:
-
Pirska, jospa tunnustaisit suoraan olevasi "uskovainen", sekin on todistus......Useimmat keskustelukumppanit kun suomessa varmaan kuuluvat erään uskonnollisen ryhmän rekisteriin, ehkä samaankin kanssasi. :icon_rolleyes:
-
Pirska, jospa tunnustaisit suoraan olevasi "uskovainen", sekin on todistus......Useimmat keskustelukumppanit kun suomessa varmaan kuuluvat erään uskonnollisen ryhmän rekisteriin, ehkä samaankin kanssasi. :icon_rolleyes:
Meille uskovainen tarkoittaa jotain muuta eli evankelikaaleihin sitoutunutta ja siksi vierastamme sitä sanaa. En koskaan käytä sitä sanaa tai ole uskomassa, vaan mitä muuta tahansa. Sain tarpeekseni aikoinaan kyselyistä oletko uskossa, kun joku itseäään minua hurskaampana pitävä tahtoi saada käännytyspisteet kotiin. (Kalevi Lehtinen käski pitää vihkoon kirjaa montako on käännyttänyt).
-
Olen näistä aika out. Mitä ovat evankelikaalit?
-
Olen näistä aika out. Mitä ovat evankelikaalit?
Lainasin netistä tarkemmin Googlesta selityksen
Evankelikaalit saattavat ajatella, että evankeliointi on heidän velvollisuutensa tai lahjansa toisille ihmisille. Evankelikaalien keskuudessa ajatellaan ...
www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=18 - Cached - Similar
-
Tuo määritelmä evankelikaalisuus on kyllä hyvin harhaanjohtava ja ehkä asenteellinenkin, valitettavasti linkki ei toiminut.
Kaikessa toisten määrittelemisessä tietysti törmäämme, sanojen merkitykseen ja asia-yhteyteen....
Olen uskovainen, olen evankelikaalinen, olen kristitty, ja vielä kaiken lisäksi armonkerjäläinen, sillä suurillakaan kokemuksillani jumalan kohtaamisessa ja hyvillä töillä en voi ansaita armahdusta synneistäni, enkä mistään muustakaan... :017:
Tyhjin käsin, tässä ollaan. :icon_confused:
-
Olen tuntenut miehen jonka ammatti oli evankelista. Jotenkin raamatullisen tuntuinen
käsite.
.....
Omat lapsenlapset ovat suoraan kysyneet:"Mikä se körttiläinen on". On ollut kiva ja helppo kertoa että ollaan tavallisia kirkossakävijöitä, ei pidetä ääntä uskonasioista, ei tehdä käännytystyötä. Tiedetään ainoaksi mahdollisuuksemme Armo.
Idalle sain jopa kertoa mitä muuta kaste merkitsee kuin seurakunnan jäseneksi-ottoa.
Kyllä se taisi entiseen isoseen upota. Lopuksi sanoin: Hyvin teette, lapsenne on turvan takana vaikka mitä tapahtuisi.
-
Miusta asia on myös hyvin kulttuurisidonnainen...Ei suomalaiseen kulttuuriin oikeastaan kuulu keskustella uskonasioista...rahatilanne,politiikka ja uskonto, nehän mielletään jo aiheiksi joista ei oo välttämättä kauhean turvallista puhua... Malawissa meininki oli ihan toista, ensin kysytään nimeä, sitten mitä jalkapallojoukkuetta kannattaa ja sitten kysytään mihin kirkkoon kuuluu. Että Pirska, et tasan ole ainoa, joka on pohtinut tuota ongelmaa...toisaalta kehoitetaan tunnustamaan väriä, mutta toisaalta se ei sovi normistoon...ja Suomessa jos missä ajatellaan aina, että miten pitää olla ja käyttäytyä, jottei aiheuta puheenaiheita....mitä muutkin ajattelee jos teen niin tai näin, mitä naapuritkin sanoo. Elä siinä sitten näiden kanssa... :icon_rolleyes:
Ja suomessahan on tosi voimakas häpeäkulttuuri, ei ihme että ollaan niin ihastuneita japanilaiseen kulttuuriin ja toisinpäin...ollaan niin samanlaisia...
Omista kavereistani ei juuri kirkossa kävijöitä löydy, lähimmistä ystävistä puolet on kirkosta eronneita ateisteja. He tietävät että olen jonkin asteinen hihhuli ja olen ihastunut körttiläisyyteen. Silti he rakastavat miuta ihan tolkuttomasti, ehkä juuri siksi, etten ole heitä käännyttämässä enkä osoittelemassa sormella. Kerron vaan, että näin mie aattelen ja koen, miulla on turvallinen olo näin...ja niistä se on ihan jees,että miulla on omat tavat rauhoittua ja hiljentyä ja saada energiaa arkeen.
-
Tuo määritelmä evankelikaalisuus on kyllä hyvin harhaanjohtava ja ehkä asenteellinenkin, valitettavasti linkki ei toiminut.
Kyllä se sivu löytyy, jos ei suoraan, niin ensin http://www.uskonnot.fi/uskonnot/ ja sitten selataan sivua alaspäin, kunnes löytyy linkki Tunnustuskuntiin sitoutumaton evankelikaalisuus.
Evankelikalisuus-sana sopii minusta parhaiten kuvaamaan tiettyjä anglosaksisen maailman kristillisiä liikkeitä ja Suomessa lähinnä niiden toimintaa ja tapahtumia. Keskeinen piirre on sitoutumattomuus tunnustuskuntiin. Suomessa monet liikkeet etenkin ns. viidennen herätysliikkeen piirissä (kuten Kansanlähetys, Kansan Raamattuseura) ovat eri aikoina saaneet vaikutteita evankelikalismista. Silti kuvaan näitä suomalaisia liikkeitä mieluummin yhteiskäsitteellä evankelioiva herätyskristillisyys, koska ne ovat kuitenkin monella tavalla erilaisia. Esimerkiksi evankelikaalisuuden suhde sakramentteihin on varsin kaukana luterilaisten "viidesläisten" näkemyksestä, kuten lainaus yllä viitatulta nettisivulta osoittaa:
Sakramentteja pidetään vapaiden suuntien tapaan Jumalalle osoitettavan kuuliaisuuden merkkinä. Henkilökohtainen uskonratkaisu ja oikean uskon mukainen elämä ovat sakramentteja merkittävämpi asia.
Meillä Suomessa käsitteitä sekoittaa vielä evankelisen herätysliikkeen olemassaolo. Ei ihme, että nämä menevät sekaisin kirkkohistorialliseen hienoviipalointiin tottumattomalta ihmiseltä. Herännäisyyden piirissä on suhtauduttu johdonmukaisen kriittisesti juuri tähän uskonratkaisua korostavaan ja sakramentteja väheksyvään anglosaksisperäiseen evankelikalismiin mm. Hengellisen Kuukauslehden palstoilla 80-luvulla.
Arvelen, että yleisessä kielenkäytössä sanat tulla uskoon, uskovainen, uskossa kuvaavat henkilökohtaisen uskonratkaisun tehnyttä henkilöä, joka todistaa (kertoo ratkaisustaan) kaikille mahdollisille ihmisille kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Jos herännäisyyden piirissä liikkuva käyttäisi itsestään tällaisia ilmaisuja, se antaisi useimmiten väärän käsityksen. Siksi niitä käytetään herännäispiireissä varsin harvoin - joskus kuitenkin.
Mt
-
Hyvä mt!
Sinun tietomääräsi on uskomaton. Taikka kirjaston ja lähteiden käyttö tiedemiesmäistä.
Siispä, saisinko kysyä kveekareista? Minulla oli ev.lut.kirkkoon kuuluva ystävä, joka oli myös kveekari. Sopiiko näin? Mikä on heidän asiansa keskeisin osa. Hiljaisuus? Palvelutyö?
Netin antiin tutustuin päälisin puolin.
Yst. terv. Riitta
-
Minulla oli ev.lut.kirkkoon kuuluva ystävä, joka oli myös kveekari. Sopiiko näin? Mikä on heidän asiansa keskeisin osa. Hiljaisuus? Palvelutyö?
Tästä en tiedä juuri muuta kuin että kveekareiden suomalainen järjestö ei ole virallisesti uskonnollinen yhdyskunta ja että suurin osa sen jäsenistä kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Tämä tieto on juuri tuolta uskonnot.fi-sivustolta. Voisin kuvitella, että kveekaritoiminta on luterilaiselle vähän samassa asemassa kuin vaikkapa Emmaus-liike tai retriittitoiminta. Kysäisepä ystävältäsi ja valista meitä!
Kveekareiden uskonnonharjoituksessa vaikuttaisi olevan jotain sukulaisuutta herännäisseuroihin. Eikös täällä joskus veistelty siitä, millainen olisi äärikörtti? Ehkä äärikörttien seuroissa olisi jotain tällaista:
"Keskeisellä sijalla kveekareiden uskonharjoituksessa ovat hiljaiset hartaudet. Tyypillistä näille hartauksille on epämuodollinen ilmapiiri ja puitteiden askeettisuus. Hartaustilaisuus kestää yleensä tunnin ja alkaa hiljaisuudella. Hartaustilaisuudessa saatetaan rukoilla ääneen, laulaa ja saarnata, mutta niissä ei ole johtajaa, seurakunnan yhteislaulua tai vakiorukousaiheita. Täyden hiljaisuuden vallitessa pidetty hartaushetki ei myöskään ole mitenkään tuntematon käsite."
Mt
-
Tästä en tiedä juuri muuta kuin että kveekareiden suomalainen järjestö ei ole virallisesti uskonnollinen yhdyskunta ja että suurin osa sen jäsenistä kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Tämä tieto on juuri tuolta uskonnot.fi-sivustolta. Voisin kuvitella, että kveekaritoiminta on luterilaiselle vähän samassa asemassa kuin vaikkapa Emmaus-liike tai retriittitoiminta. Kysäisepä ystävältäsi ja valista meitä!
Kveekareiden uskonnonharjoituksessa vaikuttaisi olevan jotain sukulaisuutta herännäisseuroihin. Eikös täällä joskus veistelty siitä, millainen olisi äärikörtti? Ehkä äärikörttien seuroissa olisi jotain tällaista:
"Keskeisellä sijalla kveekareiden uskonharjoituksessa ovat hiljaiset hartaudet. Tyypillistä näille hartauksille on epämuodollinen ilmapiiri ja puitteiden askeettisuus. Hartaustilaisuus kestää yleensä tunnin ja alkaa hiljaisuudella. Hartaustilaisuudessa saatetaan rukoilla ääneen, laulaa ja saarnata, mutta niissä ei ole johtajaa, seurakunnan yhteislaulua tai vakiorukousaiheita. Täyden hiljaisuuden vallitessa pidetty hartaushetki ei myöskään ole mitenkään tuntematon käsite."
Mt
Eikö aiheesta ollut joskus muinoin keskustelua tälläkin palstalla?
Saatan olla ihan hakoteillä, mutta uskonnon kirjastamme sai sen käsityksen, että maailmanlaajuisesti kyseessä ei ole ihan marginaalinen ryhmä vaan puhutaan melko isoista kannattajamääristä.
Täällä körttifoorumilla, seuroissa, herättäjäjuhlilla ja määrätyissä piireissä on hirveän helppoa myöntää, että kyllä minä olen körttiläinen. Mutta entäpä kun ollaan tilanteessa, että porukka on tuttua, mutta kaikki muut ovat kaikkea muuta kuin seurakuntaihmisiä, niin mitäpä sitten. Myönnän, että joissain tilanteissa en haluakaan sanoa, että kävimme kirkossa tai varsinkaan, että kävimme seuroissa. Siis hävettää! Apua, siis ihan oikeasti hävettää. Mikä neuvoksi?
1. [--]Kun voimasi suuruuden tunnustan,
saan pilkkaa ja naurua maailman
ja ahdistus mieltäni kaivaa.
2. Suo voimaa se kärsiä nöyrästi
ja alttiisti kuunnella ääntäsi,
kun sanasta neuvoja annat.
Vain armoosi heikkojen luottaa suo
ja uskoa, toivoa heihin luo,
myös murheiden aikana kannat.
SV 278
Monesti jälkikäteen hävettää, kun ei tiedä olisiko sittenkin pitänyt vain kertoa. Vai ei. Vai kyllä. Mistä sen tietää? Hävettää joka tapauksessa, tekee niin tai näin.
-
http://www.h-y.fi/foorumi/index.php?topic=503.0
-
-Kiitos mt:lle todella. Ehkä monista syistä jättäisin tuon "evankelikaali"-käsitteen syrjään, Virhetulkintojejn mahdollisuus on liian suuri, varsinkin jos ajattelen kysyjää. Muistan kuinka hämmentynyt olin itse nuorempana, kun kyselin uden seurakuntani kirkkoherralta, mitä oma kirkkomme opettaa johdatuksesta, ja tämä vastasi "olevansa alatien körtti". En ymmärtänyt yhtikä mitään, mutta vieraus esti sillä erää muun kuin kohteliaan hymistelyn.
- Ehkä ei kyse ole niinkään siitä että häpeäisi uskoaan kun siitä että häpeää itseään. Ja siinä on kyllä näiden henkilökohtaista uskonratkaisua korostavien liikkeiden merkitys ja vaikutus ollut kauaskantoinen. Pirskasta en tiedä mutta tätä voisi kysyä itseltään! Vaikkei olisikaan viidesläisissä vesissä pesty, saattaa hävetä ajatusta itsestään kristittynä - jopa körtti. Ei pitäisi, ei. Mutta käykö niin joskus kuitenkin? "Mene pois minun edestäni, Herra, minä olen syntinen ihminen!"
"Muista olevasi viides evankeliumi...ihmiset eivät lue Raamattua, he lukevat sinua...sinun uskosi, rakkautesi ja ilosi näkyy ja se näky pelastaa heidät..." siis, ei körttifoormlta opittua
-
Pääasiassa syynä hihhulileimojen lyömiseen ovat puoli-, ja täyskahelit "uskovaiset" jotrka paasaavat ja käännyttävät "ei-uskovaisia" suu vaahdossa! kaikki heidän oudot menonsa ja erikoiset kieltäymyksensä ovat asioita joita täysijärkinen ihminen vierastaa.
Aivan syystäkin!
tekevät enemmän hallaa kristillisyyden asialle kuin ateistit, vapaa-ajattelijat ja muut vastaavat yhteensä!
-
Yritin etsiä Ninian Smartin atlaksesta kveekareista jotakin tarkkaa, pikaselaus toimii paremmin googlessa. Tämän tiedän: Kveekareita on ollut jo 1700-lv. ainakin, he ovat pitäneet omat jumalanpalveluksensa ja puritaanien Amerikassa heitä vainottiin. He ovat kristittyjä, juuri "silent meetingit" ja hiljainen sisäisen äänen kuunteleminen (?) ovat yhä aika keskeisiä, mutta sakramentteihin he eivät usko kuten me. Älkää kysykö kuinka sitten. Eivät pidä meteliä itsestään - toimivat enemmän.
- Suursodan jälkeen heitä oli täälläkin osallistumassa jälleenrakennustyöhön -- joukossa saattaa vielä olla joku joka muistaa sotien jälkeiset nuorten kansainväliset työleirit, joilla autettiin joitakin ns kylmiä tiloja elämisen alkuun? Tietääkseni ne olivat kveekarien toimintaa ja kustantamia. Pasifismi ja Kristuksen seuraaminen arjessa ovat liikkeelle keskeisiä, sitä tuo laajamittainen avustustoimintakin, jota Euroopassa nähtiin monella taholla.
-
Olen uskovainen, olen evankelikaalinen, olen kristitty, ja vielä kaiken lisäksi armonkerjäläinen, sillä suurillakaan kokemuksillani jumalan kohtaamisessa ja hyvillä töillä en voi ansaita armahdusta synneistäni, enkä mistään muustakaan.
Jos tässä nyt halutaan profiloitua niin missään nimessä en ole envankelista enkä uskovainen, koska ensimmäisistä en pidä ja toinen on liian haastava ollakseen totta. Sen sijaan uskon kaikkivaltiaan Jumalan armoon, olen körtti, luterilainen ja rivikristitty.
-
Onpa Teille sattunut kummallisia vastaantulijoita, jopa evl. kirkon piiristä.... Melkein alusta asti Kansanraamattuseuran työtä kin seuranneena, sittemmin kansanlähetystä myös ja helluntailaisia sekä muita luterilaisuuden ulkopuolella olevia, en pahastikaan ole törmännyt suu vaahdossa
todistaviin, en hihhuleihin, enkä muihinkaan oudosti käyttäytyviin....Onkohan mulla ollut mustat LASIT.
uskonnot suomessa sivustolla on selitetty myös kveekari oppia. Jäseniä yhteisössä oli melko vähän...
Tampereella oleva Finaysonin kaunis punatiilikirkko on alunperin Kveekari kirkon malliin tehty.... Torni ja risti puuttuu....etten muistaisi väärin en lisää enempää. :018:
-
uskonnot.fi sivustolta näkyy sitten lisää Ystä'vien uskonnollinen Seura Kveekarien toiminta.
Yhteneväisyyttä körttiläisyyteen kai melkoisesti....
-
Onpa Teille sattunut kummallisia vastaantulijoita, jopa evl. kirkon piiristä.... Melkein alusta asti Kansanraamattuseuran yötä kin seuranneena, sittemmin kansanlähetystä myös ja helluntailaisia sekä muita luterilaisuuden ulkopuolella olevia, en pahastikaan ole törmännyt suu vaahdossa todistaviin, en hihhuleihin, enkä muihinkaan oudosti käyttäytyviin....Onkohan mulla ollut mustat LASIT.
Ainakin löysin hihhulointia Niilo Yli-Vainion järjestämistä massakokouksista. Meno oli hurjaa. Akkaväki oli suggestoitu ja kaatuili minne sattui, hirveetä kirkumista falsetissa ja siansaksan pölöttämistä. Järkytyin ihmisten raa'asta hyväksikäytöstä. Juuri tuolloin ajattelin, ettei kristillisyys voi olla tuollaista vouhottamista.
-
Kas kun en ole ollut milloinkaan ollut Lapualla hengellisessä kokouksessa. Lapualaisten körttien tilaisuuksissa kyllä....monestikin. :icon_wink:
Yli-Vainion kokousten kaltaisia oli Ukko-Paavon aikaan, Lestadiuksen kokouksissa ja Jerusalemissa helluntai-päivänä.
-
Ei ne ole mitään "kummallisia vastaantulijoita" vaan niitä on kirkkokin nykyään jo pullollaan. Suunnilleen 1 kymmenstä vastaantulevasta seurakuntalaisesta EI ole sellainen! Vapaissa suunnissa ym. epämääräisissä porukoissa meno on äitynyt jo niin hurjaksi etten viitsi edes ajatella sellaista.
Todella nappiin sanottu ettei aito kristillisyys ainakaan sellaista voi olla! Ei se tällaistakaan ole mitä minulla mutta kaikista vähiten sellaista!
-
Kävin lukemassa uskonnot.fi sivustolta tuon artikkelin evankelikaalisuus....
Vaikeaa on erottaminen evankeelinen, evankelikaalinen.....parilla kirjaimella voidaan heittää lapsi pesuveden kanssa pois.
Körttiläisyys varmaan on evankeelinen liike, sakramentteihin tekoina tukeutuva.
Lutherin aikaan syntyneet uskomiseen, omakohtaiseen uskoon tuloon ja upotuskasteeseen päätyneet hengen liikkeet sitten evankelikaalisia.
Kumpaanko ryhmään lestadiolainen liike luokiteltaisiin, siellä on lapsikaste tärkeä, mutta omakohtainen ja kaavan mukainen parannus myös tärkeää.... ja sitten ne eri ryhmät???
International Federation of Free Evangelical Churrches (IFFEC) on Suomen Vapaakirkon ja sen sisarkirkkojen kansainvälisen yhteisön nimi...
Aiempi nimi oli Congregational Churches....
Jätän ulkomaan kieliä osaavien ratkaistavaksi, mikä ero on kieliasussa ja mikä opissa...
Maailmalla liikkuessa, kyllä on vaikeuksia seurakuntien nimiä tavaillessa, mitä Evangelical Churches tai Evangelischer Gemeinde milloinkin ilmaisevat.
-
Kävin lukemassa uskonnot.fi sivustolta tuon artikkelin evankelikaalisuus....
Vaikeaa on erottaminen evankeelinen, evankelikaalinen.....parilla kirjaimella voidaan heittää lapsi pesuveden kanssa pois.
Körttiläisyys varmaan on evankeelinen liike, sakramentteihin tekoina tukeutuva.
Lutherin aikaan syntyneet uskomiseen, omakohtaiseen uskoon tuloon ja upotuskasteeseen päätyneet hengen liikkeet sitten evankelikaalisia.
Kumpaanko ryhmään lestadiolainen liike luokiteltaisiin, siellä on lapsikaste tärkeä, mutta omakohtainen ja kaavan mukainen parannus myös tärkeää.... ja sitten ne eri ryhmät???
International Federation of Free Evangelical Churrches (IFFEC) on Suomen Vapaakirkon ja sen sisarkirkkojen kansainvälisen yhteisön nimi...
Aiempi nimi oli Congregational Churches....
Jätän ulkomaan kieliä osaavien ratkaistavaksi, mikä ero on kieliasussa ja mikä opissa...
Maailmalla liikkuessa, kyllä on vaikeuksia seurakuntien nimiä tavaillessa, mitä Evangelical Churches tai Evangelischer Gemeinde milloinkin ilmaisevat.
Maailmalla menee todella sekaisin. Meidän kirkon nimi menee saksaksi, mistä se on kotoisinkin ihan oikein, mutta englanninkielessä muutumme evankelikaaleiksi. Siksi kannattaa selkeyden vuoksi käyttää nykyisin suosittua Lutheran Church nimeä väärinkäsitysten välttämiseksi. Amerikkaliaset luterilaiset kirkot käyttävät itsestään Lutheran Church nimeä.
-
Meille uskovainen tarkoittaa jotain muuta eli evankelikaaleihin sitoutunutta ja siksi vierastamme sitä sanaa. En koskaan käytä sitä sanaa tai ole uskomassa, vaan mitä muuta tahansa. Sain tarpeekseni aikoinaan kyselyistä oletko uskossa, kun joku itseäään minua hurskaampana pitävä tahtoi saada käännytyspisteet kotiin. (Kalevi Lehtinen käski pitää vihkoon kirjaa montako on käännyttänyt).
"Meille".. Minä olen matkani varrelle sattuneista syistä poikkeillut muita suuntia katselemassa kavereiden/tuttujen kautta tai uteliaisuudesta ja 'totuutta' etsien. Joskus joku on sanonut kuuluvansa 'lähinnä' johonkin tiettyyn suuntaukseen esim. vanhempiensa kautta, vaikka toisaalta hänen elämäntapansa ja moraalinsa osoittaisi ihan muuta, jos näin röyhkeästi uskallan sanoa. Voin vain todeta, että toisen sisimpiä tuntoja ja asioita en voi arvioida enkä tietää, ne ovat hänen ja Jumalan välisiä.
Sitäkään en osaa sanoa, onko minun sisintä olemustani Jumalan armosta vai äidinmaidosta 'saatuna' se, että Siionin virsiin ja seuroihin olen tähän mennessä palannut aina. Palannut kotiin.
Ja mainintasi Kalevi Lehtisestä.. Huh huh, kuulostaa aika pahalta..
-
Onpa Teille sattunut kummallisia vastaantulijoita, jopa evl. kirkon piiristä.... Melkein alusta asti Kansanraamattuseuran työtä kin seuranneena, sittemmin kansanlähetystä myös ja helluntailaisia sekä muita luterilaisuuden ulkopuolella olevia, en pahastikaan ole törmännyt suu vaahdossa
todistaviin, en hihhuleihin, enkä muihinkaan oudosti käyttäytyviin....Onkohan mulla ollut mustat LASIT.
uskonnot suomessa sivustolla on selitetty myös kveekari oppia. Jäseniä yhteisössä oli melko vähän...
Tampereella oleva Finaysonin kaunis punatiilikirkko on alunperin Kveekari kirkon malliin tehty.... Torni ja risti puuttuu....etten muistaisi väärin en lisää enempää. :018:
Tässäpä muutamia oudoimpia: Suomen Uusapostolinen Kirkko 33 jäsentä, Suomen luterilainen tunnustuskirkko 25 jäsentä, Luterilainen sanan yhdyskunta 161 jäsentä, Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen kirkko 308 jäsentä, Suomen vapaa evankelisluterilainen seurakuntaliitto 522 jäsentä, Apostolinen kotiseurakunta, Campus Crusade for Christ International, Ehtoovalon Sanomat, Elävä Vesi-seurakunta, Elämän Sana city, Elävän sanan yhteys seurakunta, Elävän veden keidas yhdistysseurakunta, Full Gospel for All Nations, Helhet genom Kristus rf - Eheyteen Kristuksessa ry, Helsingin Kristuksen opetuslapset vain muutamia mainitakseni.
-
- Suoraan "Uskonnot Suomessa" (vai mikä se oli) sivustolta mutta mikä on mitä? Ja niin, onko väliä? Campus Crusaden taitavat tuntea ikäiseni Kansan Raamattuseraa lähellä nuoruudessa liikkuneet, eli viiskyt ja rapiat. Suomessa on aika suuressa määrin syntymäseutu määrännyt sen hengellisen värityksen, joka sitten on kristinuskona esitelty. Satakunnassa ollaan evankelisen liikkeen värittämiä, Kymenlaaksoon rantautui viidesläisyys, romaneja ei aina ole muualle oikein hyvällä otettu vastaan, he ovat usein jo tältä perimältä hellareita, ja toisinaan toivon että koko kaaosta ei olisi, ei minkään sortin herätyksiä eikä meikäläisyyksiä.
-Turistikohteita suurin osa?? Osa muualta rantautuneita, ja nyt maahanmuuttajat tuovat lisää, osa ehkä jo "poissa käytöstä" vaikka säätiöinä olisivatkin olemassa. Jeesus taisi toivoa että "hänen omansa olisivat yhtä" ja Paavaliltako on ajatus siitä että vahvempi ja edustavampi ruumiinjäsen suojelisi sitä mitä häpeää, jos kerran yhtä ruumista ollaan. Temppu, ja kuinka se tehdään.
-
- Suoraan "Uskonnot Suomessa" (vai mikä se oli) sivustolta mutta mikä on mitä? Ja niin, onko väliä? Campus Crusaden taitavat tuntea ikäiseni Kansan Raamattuseraa lähellä nuoruudessa liikkuneet, eli viiskyt ja rapiat. Suomessa on aika suuressa määrin syntymäseutu määrännyt sen hengellisen värityksen, joka sitten on kristinuskona esitelty. Satakunnassa ollaan evankelisen liikkeen värittämiä, Kymenlaaksoon rantautui viidesläisyys, romaneja ei aina ole muualle oikein hyvällä otettu vastaan, he ovat usein jo tältä perimältä hellareita, ja toisinaan toivon että koko kaaosta ei olisi, ei minkään sortin herätyksiä eikä meikäläisyyksiä.
-Turistikohteita suurin osa?? Osa muualta rantautuneita, ja nyt maahanmuuttajat tuovat lisää, osa ehkä jo "poissa käytöstä" vaikka säätiöinä olisivatkin olemassa. Jeesus taisi toivoa että "hänen omansa olisivat yhtä" ja Paavaliltako on ajatus siitä että vahvempi ja edustavampi ruumiinjäsen suojelisi sitä mitä häpeää, jos kerran yhtä ruumista ollaan. Temppu, ja kuinka se tehdään.
Osa oli Suomen uskollinnollisista yhdiskunta/Väestörekisterikeskus, osa mainitsemaltasi sivustolta.
-
Osa oli Suomen uskollinnollisista yhdiskunta/Väestörekisterikeskus, osa mainitsemaltasi sivustolta.
Monikohan mahtaa toimia. Väestörekisterilkeskuksessa on listamäärin mitä ihmeellisimpiä yhdistyksiä, jotka tosiasiallisesti joskus perustettiin mutta viimeisestä kokoksesta on aikoja. Kaikenlaista kalastajaklubia löytyy. Olemme itse yrittäneet lopettaa yhtä ry:tä koska se ei toimikaan, mtta sihteeri on kadonnut, hallitusta ei saada koolle päättämiskokosta varten, neuvo oli että sen "täytyy vain antaa olla".