alkulauseena haluan pahoitella, jos toistan täällä jo moneen kertaan todettua, en ole seurannut aihetta aivan täysipainoisesti. mutta asiaan.
oikeastaan (jälkikäteen on hyvä korjailla) en tarkoittanut tuolla sitä, mitä olette mieltä siitä, että J.S. on "tullut uskoon", vaan enemmänkin, että mitä olette mieltä IS:n tavasta ilmaista kyseinen asia, oli se totta tai ei. onko tämäkin vain temppu, jolla ihmiset saadaan lehteä ostamaan, vai onko lehti todella jotain mieltä "uskoon tulemisesta" ja uskosta yleensä. onko profaanin (lehden tai minkä tahansa) myyminen sakraalilla mielestänne oikeutettua, jos tarkoituksena on nimen omaan juuri myyminen, ei sen enempi?
kuten joku tuossa jo taisikin sanoa, jos joku "tulee uskoon", siinä ei ole mitään paheksuttavaa - ainakaan meillä ihmisillä. ei usko ole meidän annettavissamme tai vastaanotettavissamme. aivan toinen kysymys onkin sitten, miten heihin, "uskovaisiin", suhtautua. epävarma usko vaikuttaa varman vieressä olemattomalta, ja kun vielä joku selittää, miten se on niin helppoa - päästää vain Jeesus sydämeesi - tulee ehkä pahan olon tunne: jos se kerran on niin helppoa, olenko vain niin huono, ettei edes Hän halua tulla, niin syntisten ystävä kuin onkin? Minä kadehdin uskossaan varmoja. Kunpa voisin joskus itsekin saada varmuuden - oikeutetun, onhan Kristus sovittanut kaiken synnin. Mutta silti, tämän tietäen, häilyn ja epäilen. Toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Sitä paitsi koko IS-juttu pelaa väärällä terminologialla, nimittäin pari päivää aiemmassa seurakunnallisessa lehdessä, olisiko ollut Vantaan Laurissa, en ole nyt ihan varma, Sarasvuo muistaakseni kertoi, kuinka hän on aina uskonut Jumalaan, mutta nimenomaan ei "ollut uskossa". Jos siis nyt muistan oikein. Korjatkaa, olkaa kilttejä, jos puhun soodaa, muuten olen aivan väärillä jäljillä.