Keskustelu > Seuratupa

Päivän virsi 9

<< < (2/22) > >>

Riitta-mummi:
vk 54   Käykäämme nyt Jerusalemiin

https://www.youtube.com/watch?v=3ynmvJUqy6Y

1.
Käykäämme nyt Jerusalemiin
ja yhdessä paastotkaamme
ja Jeesusta kärsimystiellänsä
nyt nöyrästi seuratkaamme.

2.
Käykäämme nyt Jerusalemiin.
Vaan yössä ken kestää voisi
ja Jumalan tahtoa kuunnellen
sen katkeran kalkin joisi?

3.
Käykäämme nyt Jerusalemiin,
kun henkensä Kristus antaa.
Hän, Karitsa, kaikkien puolesta
saa tuomion yksin kantaa.

4.
Käykäämme siis Jerusalemiin,
on ikuinen kirkkaus siellä.
Ja luoksensa kerran hän kokoaa
ne, jotka hän tunsi tiellä.




Paul Nilsson 1898. Suom. Per Boreman 1945, Pauli Vaalas 1951. Uud. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Tanskassa 1627.

Riitta-mummi:
SV 199  Nyt kutsuu paasto hiljaisuuteen


1. Nyt kutsuu paasto hiljaisuuteen,
seuraamaan tietä Kristuksen.
Sen matkan tuskaa, ankaruutta
vain väistää mieli maallinen.
On sietämätön ristin tie,
kun oman kunnian se vie.

2. On työläs työ ja toivotonkin
sydämen kovuus tunnustaa,
niin Herralle kuin läheisille
särkynyt sisin paljastaa.
Mieluummin näytän hymyillen
vain julkisivun ehyen.

3. Oi Herra, koske sydämeeni,
tahtosi tielle taivuta.
Lyö särö väärään varmuuteeni,
kun olen tuhkaa, tomua,
niin rohkeasti havaitsen
myös pahuuteni salaisen.

4. Suo rohkeutta matka päättää
Kristuksen ristin juurelle.
On siellä lohtu, turvapaikka
tien särkemille sieluille.
Toivona risti säteilee,
syntiset yössä valaisee.

Jouko Ikola 2000

Riitta-mummi:
SV 201   Uhriksi Poika Jumalan


1. Uhriksi, Poika Jumalan,
alennuit puolestani.
Syntini kuorman painavan
pois nostit kantamani.
Rakastaa minuakin voit
ja tuomioni kannoit,
ikuisen armahduksen soit,
kun ristin uhrin annoit.

2. Sun kuolemasi, veresi,
sanasi ristinpuulla,
ne ovat pelastukseni
ja niistä tahdon kuulla.
Runsaammat hyvät työsi on
kuin tähdet avaruuden
ja hiekkajyvät aavikon
tai hetket ikuisuuden.

3. Ristisi juureen tuoda saan
syntisen sydämeni.
Hiljennä minut nauttimaan
armoa ilokseni.
Puoleeni katso, laupiain,
puutteeni kaikki peitä.
Ja johda käsin voimakkain
elämän uuden teitä.

4. Kun sinut ristiinnaulittiin
ja uuvuit tuskissasi,
niin pääsyn häihin iäisiin
sain armahtamanasi.
Sinusta, Jeesus, tulvahtaa
rakkaus, rauha syvin.
Näin parannettu levon saa
sydämin hiljentyvin.

Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015

Riitta-mummi:
SV 214   Ah herää sydämeni


1. Ah herää sydämeni,
uskomaan, toivomaan,
kun uusi päivä jälleen
valaisee valollaan.
Herraasi armollista,
ystävää taivaallista,
ylistä veisaten!

2. Näin auttoi Herra taaskin
terveenä nousemaan,
avuksi että häntä
oppisin huutamaan.
Kumarrun edessäsi,
ylistän hyvyyttäsi,
elämän antaja.

3. Armosi anna loistaa
sydämen pimeyteen,
ja vedä valollasi
elämään, yhteyteen.
Nyt poista epäusko
ja ole aamurusko
myös sydämelleni.

4. Veresi tähden, Jeesus,
anteeksi synnit suo.
Nälkäistä ruoki, hoida,
vie runsaan pöydän luo.
Elävää leipää anna,
kuormani kaikki kanna,
minua lohduta.

5. Varjele kovuudesta
ja pahan vallasta.
Vapaaksi sielu päästä
tuskasta, pelosta.
Suo minun kilvoitella,
nöyryyttä opetella,
valvoa rukoillen.

6. Vapahtajani Jeesus,
henkeni vahvista.
Suo kuuliainen mieli,
minua uudista,
niin että ilon saisin,
ylistää haluaisin.
Soi, kiitos, ikuinen!

Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, VK 1986, L.-M. Renko 2016

Riitta-mummi:
SV 236    Maailma vaivassa vaikeroi


1. Maailma vaivassa vaikeroi,
on murhe vieraana täällä.
Ei kukaan kuolemaa kiertää voi,
on varjo matkamme päällä.
Näin kaikki vieraat ja ystävät
vuorollaan paikkansa jättävät,
on hetki meilläkin kerran.
Armahda nyt, Herra, meitä:
Ei auta rikkaus, arvokaan,
kun täytyy tuhkaksi tulla.
Armahda nyt, Kristus, meitä.

2. Näin huutaa armoa Jumalan
me synnin orjina saamme.
Siis luokse anteeksiantajan
nyt kaikki kiiruhtakaamme.
Hän kuoli vaivassa ristinpuun,
nyt saamme Herraamme surmattuun
me katseen toivossa nostaa.
Halleluja, kiitos Luojan!
Hän voitti kuoleman kuollessaan,
hän ylös nousi, hän elää.
Halleluja, kiitos Luojan!

3. Autuaat levossa lepäävät
odottain tuloa Herran,
he kuolon varjossa viipyvät
vain hetken kiitävän verran.
Kun heidät haudasta kutsutaan,
he käyvät juhlaansa valoisaan,
on siellä kirkkaus suuri.
Halleluja, kiitos Luojan!
Näin tiemme iäiseen elämään
käy aina kuoleman kautta.
Halleluja, kiitos Luojan!

Laurentius Petri Gothus 1564 keskiaikaisen esikuvan pohjalta, suom. Hemminki Maskulainen 1605, Herkko Kivekkään vapaa mukaelma 1971

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu