Keskustelu > Seuratupa
Evankelisestä herätysliikkeestä ja muistakin liikkeistä
Pena:
Ei tule unohtaa seuravieraiden hiljaista sanatonta rukousta. Rukous on yhteys Jumalaan, ei välttämättä lähimmäisten havaittavaa.
Leena:
Nämä finessit ehkä kuuluvat itselläni pinkkaan kannattiko-tuosta-tuohtua,eli miten kenenkin pitää rukoilla.
Suurinta itselleni on kuitenkin ollut Herättäjäjuhlien päätösrukous. Sanon suoraan että ensimmäisellä kerralla se oli järkytys, siis tartteeks mun polvistua, karkaanko kun niin voi hyvin tehdä.
En ehkä edes tahdo kaivella syitä, tai oliko kyseessä pelkkä fiilistely kohdallani, tai miten sanoisin. Kaikkea ei edes tahdo kertoa. Mutta sen jälkeen juttu oli ihan parasta.
Tuo on hyvin vaikea kysymys, että ruvetaanko tekemään heränneiden tekoja heräämättömänä. Hieman kuin kysyisi historian lehdiltä, kuka milläkin motiivilla lähti seuraamaan Kristusta. Menee aika teoreettiseksi. Ihminen on mutkikas olento ja tuntee huonosti itseään.
.....................................
Uskova seuraa — seuraaja uskoo, totesi Dietricus Docens. Jotenkin niin, rukoili sitten ortodoksiseen tapaan välistä maahankumartuen, polvistuen, hiljaa itsekseen tai toistamalla sitä hengityksen tahtiin sitä vanhaa munkkien rukousta kun rukous on luostariväen suurin tehtävä ja työtäkin piti, niin ratkaistiin näin, opettamalla koko olemus rukoilemaan.
Siihen kun tottuu, se ainakin tyynnyttävä ja rauhoittaa ja (nukuttaa) , ja sitä harrastavat paljon hiljaisuuden ystävät.
Ajattelen Jumalan ymmärtävän monenlaista.
.................
Toisaalta,on paljon merkitystä sillä, millaista opetusta nuorille annetaan.
1944:
Kirjoitit Leena äsken kuin tuntemuksiani. Ajatukseni ovat harhanneet ties missä, kun uni on taas harhannut sänkyni ulkopuolella. Luin moneen kertaan.
luterilainen:
--- Lainaus käyttäjältä: Leena - 28.07.19 - klo:01:59 ---Nämä finessit ehkä kuuluvat itselläni pinkkaan kannattiko-tuosta-tuohtua,eli miten kenenkin pitää rukoilla.
Suurinta itselleni on kuitenkin ollut Herättäjäjuhlien päätösrukous. Sanon suoraan että ensimmäisellä kerralla se oli järkytys, siis tartteeks mun polvistua, karkaanko kun niin voi hyvin tehdä.
En ehkä edes tahdo kaivella syitä, tai oliko kyseessä pelkkä fiilistely kohdallani, tai miten sanoisin. Kaikkea ei edes tahdo kertoa. Mutta sen jälkeen juttu oli ihan parasta.
Tuo on hyvin vaikea kysymys, että ruvetaanko tekemään heränneiden tekoja heräämättömänä. Hieman kuin kysyisi historian lehdiltä, kuka milläkin motiivilla lähti seuraamaan Kristusta. Menee aika teoreettiseksi. Ihminen on mutkikas olento ja tuntee huonosti itseään.
--- Lainaus päättyy ---
Mielestäni Herättäjäjuhlien päätösrukouksessa saa polvistua, jos niin haluaa, kunhan polvistumisessa ei ole omavoimaista ihmistekoa. Tosin raamatullisesti apostoli Paavalin ohjeistuksen mukaan miesten tulisi kuitenkin rukoilla kädet kohotettuina puhtain mielin ilman vihaa ja epäilyä naisten kaunistuksena ollessa hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys. Toki lasten synnyttäjänä nainenkin pääsee taivaaseen, kunhan pysyy uskossa ja rakkaudessa viettäen hillittyä Jumalalle pyhitettyä elämää (1.Tim. 2: 7-15).
Pena:
--- Lainaus käyttäjältä: luterilainen - 28.10.19 - klo:10:14 ---Mielestäni Herättäjäjuhlien päätösrukouksessa saa polvistua, jos niin haluaa, kunhan polvistumisessa ei ole omavoimaista ihmistekoa.
--- Lainaus päättyy ---
Eikö ’jos niin haluaa’ tee teosta omavoimaista?
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta