Keskustelu > Seuratupa

Pohdintoja 2

<< < (20/20)

1944:
Edes pieni pala uskoa.

vn:
Ja se että osaisi olla tyytynyt, tyyntynyt ja kiitollinen siitä mitä on.

vn:

Päivän Sana 17. kesäkuuta 2020
Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
Gal. 2:20 KR33/38

Riitta-mummi:
Kirjoitan tähän Pohdinta-sivulle ajatukseni jotka liittyvät öppiäisen viimeisimpään kirjoitukseen Lähetysseuran verotuskeskusteluun, johon en sano mitään.

öppiäinen : 

"Et sinä oikeasti ajattele noin" on varmaan satuttavinta, mitä minulle pystyy sanomaan, ja loukkaannun sitten muidenkin puolesta kun heille tehdään samoin.
..
Minulle ei ole uskallettu, ainkaan tällä foorumilla, sanoa noin patriarkaattisesti. Jos yksityisesti onkin, olen pitänyt pääni, ja se on melkoinen 'umpiluu'  minulla.

On vähättelevää ja alistavaa sanoa tuolla lailla ' yläpuolelta'. Eivät nykyään edes vanhemmat, yleensä, alista lapsiaan .  Lapsen sallitaan ajatella ja sanoa mielipiteensä, ja se on oikeaa kasvatusta aikuisen elämää varten.

Tuo Raamatun paikka jonka vn linkitti 1938 käännöksen mukaan, jättää Kristukselle  minussa ja sinussa tilan olla oma ihminen omin mielipitein.

Eikä uudempi käännös sano tuosta poiketen, vaan :

Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.

Kun uskomme Jumalan Poikaan, hän ohjaa meitä kaikessa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu