Äidin peruja on myös minun napanuorani Luojaan, syvä luottamus Kaikkivaltiaaseen, kaiken näkevään ja kaiken tietävään turvalliseen Jumalaan, joka pitää lukua meidän päämme hiuksistakin. Kun tietää, kuinka herkästi päästä tipahtaa kuollut hius, ja kun Jumala niistäkin pitää lukua, niin kyllä semmoiseen Jumalaan voi luottaa.
Meidän tuvassa oli körttiseurat joka kukausi. Olempa saanut lapsena olla siinä , kun maalikkosaarnaaja Aku Räty tuohikonttinsa ja lapikkaittensa kanssa piti seuroja meidän tuvassa. Se on hyvä eväs, kyllä sen kanssa pärjää läpi maailman.
...
Minä haaveilen kodista jollakin rauhallisella paikkakunnalla. Minun haaveitteni koti olisi iso halli, niinkuin kirkko. Se olisi pötkylän mallinen. Lehmät olisivat hallin toisessa päässä ja toisessa päässä olisi veistopaja, jossa voisi hitsata. Minä asuisin ylätasanteella, josta voi hallita ja katsoa koko paikkaa. Makuuhuoneesta olisi ovi katolle, jossa voisi juoda aamuteetä taivasalla. Talvellakin. Voisin istua ilvesturkissani katolla, vaikka siellä on lunta ja kylmää. Se on niin virkistävää. Kesällä sielä kattoparvekkeella voi ottaa aurinkoa nakuna niin, että vain Jumala näkee minut.
...
Herkkyyttä pidetään lähes luonnevikana, vaikka herkkyys on aivan välttämätön edellytys sille, että hoksaa ja assosioi ja pystyy vastaanottamaan ympäristön singnaaleja. Luovalle taiteilijalle herkkyys on äärimmäisen tärkeä työkalu. Mutta ei herkkyys ole vain taiteilijoiden asia. Rakkaudessa tarvitaan aina herkkyyttä. Kova maailma rakastaa aina tylysti, vailla herkkyyttä, mutta ei sellainen mitään rakkautta ole, sitä vain sanotaan rakkaudeksi.
...
Viivan vetäminen tyhjälle valkoiselle ruudulle vaatii uhkarohkeutta. Pitää olla yltiöpää, jos meinaa repäistä kankaalle tai maisemaan jonkun muodon. Kukaan ei kerro miten se pitää tehdä. Uuden teoksen aloittaminen on itsekurin, itsehillinnän, suuren nöyryyden, ja suuren ylpeyden sekamelska. Siksi minä aloitan jokaisen työn rukouksella, on se niin kauheaa.
Miina Äkkijyrkkä
Kuvateos MIINA, teksti Jaakko Heinimäki, kuvat Juha Metso
