Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Pirska - 07.06.09 - klo:14:20
-
"Tabut ovat asioita, joita syystä tai toisesta ei haluta keskustelun piirin aivan riippumatta siitä, mitä niistä tiedetään.[1]
Alun perin sana tabu tarkoitti erästä Polynesiassa tutkittua kansanperinnettä, jonka mukaan tietyt esineet ja asiat ovat niin pyhiä ja siten vaarallisia, ettei niihin kosketa eikä niistä puhuta.
Nykyaikana tabulla tarkoitetaan usein erityisesti jotain sukupuoliasioihin kuuluvaa sanaa, jota ei häveliäisyyssyistä mainita. Yksinvaltaisissa maissa tabuja ovat poliittisen järjestelmän kieltämät sanat ja puheenaiheet. Demokratioissakin tabuiksi on sanottu myös monia poliittisesti epäkorrekteja sanoja ja ilmauksia.
Usein tabuaiheista voidaan kuitenkin puhua huumorin ja pilanteon varjolla."
Alustus on lainattu suoraan Wikipediasta. Minusta tuntuu, että nykyään kirkon piirissä tabuja ovat synti, Helvetti ja kadotustuomio. Tuntuu, ettei niistä saa puhua. Jos joku uskaltaa mainita, niin heti ollaan lyömässä "rakkaudella" ja "armolla" päähän. Oletetaan, että asianomainen ei ole kuullutkaan mitään armahtavasta Jumalasta.
Mitä mieltä olette?
-
En osaa sanoa muuta kuin että välillä sitä kaipaa että saarnattaisiin synti synniks ja sitten näytettäisiin armonvilaus. Tulisi oikeasti armahdettu olo.
-
Minusta tuntuu, että nykyään kirkon piirissä tabuja ovat synti, Helvetti ja kadotustuomio. Tuntuu, ettei niistä saa puhua. Jos joku uskaltaa mainita, niin heti ollaan lyömässä "rakkaudella" ja "armolla" päähän. Oletetaan, että asianomainen ei ole kuullutkaan mitään armahtavasta Jumalasta.
Mitä mieltä olette?
Saiskohan tämän aikaan ihmispelko, olisikohan se miettyttämisen halu ihmisiä kohtaan tai ehkä pelkoa tulla leimatuksi liian voimakkailla ilmaisuilla?
Oliskohan niinkin, että mitä vähemmän Jumalan pelkoa ja Hänen tuomionsa pakoilemista, sitä enemmän ihmisen pelkoa?
Jumalan rakkaudesta ja Hänen armostaan ei kai puhuta koskaan liikaa, koska se on kaiken perusta.
Kaunistelemalla totuutta, etsitään ei Jumalan- vaan ihmisen suosiota.
Meidän aikana ei ole hyvä jakaa uskonnollisia herkkupaloja eikä käyttää erilaisia viihteellisiä toimintatapoja, vaan jakaa raamatullista elämän leipää. Ehkä niin on ollut aina, kun tutkii herätyksien historiaa?
-------------------------------------
vain pinkokörden ajattelua ja hapuilevaa kannanottoa.
Mutta kuitenkin; vaivatun turva ainoa, sä kutsut syntisiä
-
Oliskohan niinkin, että mitä vähemmän Jumalan pelkoa ja Hänen tuomionsa pakoilemista, sitä enemmän ihmisen pelkoa?
Edelliseen oli tullut painovirhe. Oikea ajatus olisi:
Oliskohan niinkin, että mitä vähemmän Jumalan pelkoa ja mitä enemmän Hänen tuomionsa pakoilemista, sitä enemmän ihmisen pelkoa.
-
Todellakin ihmispelko.
-
Tabut ovat varmaan hyvin perustein olemassa. Ne suojelevat esimerkiksi uskonnolliseen valtaan aina liittyvältä hyväksikäytön mahdollisuudelta.
Vai suojelevatko, välillä tuntuu että aidat kaatuu rytinällä, ettei aina itselläni harkintakyky pysy mukana vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.
Ehkä, sisälläni on pelko ja häpeä ja silloin ihminen puolustautuu jollain tavalla, kuka mitenkin.
Toisaalta taas pitäisikö kaiken olla julkista, jotta sudet pääsisivät repimään kaiken julkisesti. Mikä tuottaisi suunnatonta häpeää ja ahdistusta ihmiselle tai ihmisryhmille, siitähän meillä on esimerkkejä.
Onneksi jotakin on Pyhää.
-
Tabut ovat varmaan hyvin perustein olemassa. Ne suojelevat esimerkiksi uskonnolliseen valtaan aina liittyvältä hyväksikäytön mahdollisuudelta. Vai suojelevatko, välillä tuntuu että aidat kaatuu rytinällä, ettei aina itselläni harkintakyky pysy mukana vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Ehkä, sisälläni on pelko ja häpeä ja silloin ihminen puolustautuu jollain tavalla, kuka mitenkin. Toisaalta taas pitäisikö kaiken olla julkista, jotta sudet pääsisivät repimään kaiken julkisesti. Mikä tuottaisi suunnatonta häpeää ja ahdistusta ihmiselle tai ihmisryhmille, siitähän meillä on esimerkkejä. Onneksi jotakin on Pyhää.
Riippuu yhteiskunnasta. Meillä oli monta vuosikymmentä tabua puhua Neuvostoliiton kaameista oloista tai Kekkosen kummallisista harharetkistä. Neuvostoliitossa taas tabua olivat länsimaiset kirjat, äänilevyt ja tuotteet. Tabua oli arvostella kommunistista puoluetta, Leniniä, Stalinia, Hrustseviä. Brezhneviä jne jne. On tietysti olemassa ihan oikeita tabuja, jotka ovat yhteiskunnan toiminnan ja jatkuvuuden kannalta täysin keskeisiä.
-
minä uskon helvettiin, saatanaan ja mustiin enkeleihin Lutteeruksen ajatuksilla... mutta ne eivät ole tabu minulle... mutta jos pieraisisin alttarilla tai saarnastuolissa... :icon_wink:
-
... mutta jos pieraisisin alttarilla tai saarnastuolissa...
Niin ja varmasti se jälkipyykki voi olla … epämiellyttävää … kuka jälkipyykin joutuu siivoomaan. :-\
-
Pieru saattaa päästä, vaikka ei tahtoisikaan. Pyllistäminen on tahallista. Eipä tuokaan näytä olevan kaikille tabu.
-
Pieru saattaa päästä, vaikka ei tahtoisikaan. Pyllistäminen on tahallista. Eipä tuokaan näytä olevan kaikille tabu.
Ei todellakaan, mutta tässäkin mainitsemassasi tahallisessa tavassa on suuri vaara saada ikuiset arvet. Mitkä tuntee kyllä joka kerta kun istuu aloillensa ja siihen ei taida höyhentyynyt auttaa.
-
Englantilainen sukulaispoikani sanoi pierua backwindiksi - eikä se ollut hänelle tabu, koska katsoi kaikkia tyytyväinen ilme kasvoillaan.
-
Opettaja Kustaa Muilu käveli koulun portaita alas pitäen sivukaiteesta kiinni.
Siinä alas kävellessä Häneltä pääsi iso pieru.
Opettaja puisteli käsipuuta ja sanoi: Kylläpä tuo kovasti narajaa :icon_lol:
-
mutta jos pieraisisin alttarilla tai saarnastuolissa
Pikkupoikana tuli eräänä aamuna sängyssä rukoiltua ja samalla pääsi pieru - vahingossa.
Tuli hirveän paha omatunto siitä, että tulikohan tehtyä kovinkin paha ja vakava asia Jumalaa vastaan.
Asia painoi mieltä niin kovin paljon, että oli aivan pakko äidille kertoa ja huojentaa mieltäni.
En muista, mitä äiti vastasi, mutta vapauduin 100% sesti tuosta pierun aiheuttamasta ahdistuksesta.
Sen jälkeen rukouksen ja pierun yhdistelmä ei ole aiheuttanut tunnontuskia minussa, vaan lähinnä hyvää mieltä ja mukavaa oloa.
Se oli kerrasta poikki.
-
Kirottua, ei täältä voi olla pois kauaa.
No se piti sanomani, että Mozart oli pieruhuumorin ystävä. Ilmeneeköhän se musiikissaan?
-
mUISTAAKSENI SIELLÄ TUUBA joskus törähtää, heeeeeeee-he-he-ho-ho-ho-hoijaa.
-
mUISTAAKSENI SIELLÄ TUUBA joskus törähtää, heeeeeeee-he-he-ho-ho-ho-hoijaa.
Aikamoista tuubaa! :003:
-
Onko TUBA siis TABU?
-
Aiheena tabu ja 11 (siis yksitoista) viestiä aiheesta PIERU.
Tähän sopii vain haiseva vastalause!
-
TABU – Kyläkäräjät.
http://www.youtube.com/watch?v=kaBmRrw2Nok
” Sanoppa nyt selvyyden vuoksi … mikä se on tämänkin istunnon …”
Haisee palanee käryä, …
Tabu - monologi
http://www.youtube.com/watch?v=EvLvs6CScxA&feature=related
-
Erimielisyys tuntui olevan jokin aika sitten tabu seurakuntamme hallinnossa. Eräskin valtuuston kokous aloitettiin rukouksella: - Varjele meitä repiviltä äänestyksiltä. Nyt on tilanne toinen, kun on totuttu keskustelemaan ja äänestämään. Asiat selviävät ja päästään eteenpäin.
-
Onko TUBA siis TABU?
Ei varmaan. Tuubaa tulee putkesta vessanpyttyyn päivittäin. :003:
-
Ei varmaan. Tuubaa tulee putkesta vessanpyttyyn päivittäin. :003:
Aqua iacta est.
"Erimielisyys tuntui olevan jokin aika sitten tabu seurakuntamme hallinnossa.", kirjoitti Pena.
On ihan hyvä opetella olemaan eri mieltä ihan rakentavasti ja myöntämään se.
-
Yksimielisyyden kulissin alle piilotetut erimielisyydet ovat myrkkyä.
-
Yksimielisyyden kulissin alle piilotetut erimielisyydet ovat myrkkyä.
Tuossa on viisautta. Joskus on tabu olla eri mieltä vaikka oikeus omaan mielipiteeseen onkin olemassa. Ihmisten väliset ristiriidat ovat arkipäivää. Niitä ei voi poistaa yksimielisyyden vaatimuksella. Ristiriidat ovat hedelmällisiä, ovat ne sitten arvo- tai eturistiriitoja. Ristiriidat ovat aina olemassa eikä niitä voida ratkaista, mutta säännellä niitä voidaan. (Dahrendorf, Ralf: Class and Class Conflict in Industrial Society)
-
Yksimielisyyden kulissin alle piilotetut erimielisyydet ovat myrkkyä.
Tuossa on viisautta. Joskus on tabu olla eri mieltä vaikka oikeus omaan mielipiteeseen onkin olemassa. Ihmisten väliset ristiriidat ovat arkipäivää. Niitä ei voi poistaa yksimielisyyden vaatimuksella. Ristiriidat ovat hedelmällisiä, ovat ne sitten arvo- tai eturistiriitoja. Ristiriidat ovat aina olemassa eikä niitä voida ratkaista, mutta säännellä niitä voidaan. (Dahrendorf, Ralf: Class and Class Conflict in Industrial Society)
:073: :066: :073:
-
Ristiriidat ovat hedelmällisiä, ovat ne sitten arvo- tai eturistiriitoja.
Minä olen oppinut aina ristiriitatilanteissa - toivottavasti vastapuolikin.
-
Toisessa ketjussa Karjalaisenkyösti kirjoitti seuraavaa:
"
Vs: Körttiseurojen kansanvalta
« Vastaus #24 : eilen kello 19:02 »
Tarkoitukseni ei ole misään tapauksessa loukata ketään.
En vain uskalla kaikkea sanoa suoraan täällä, mitä haluaisin - joskus peittelen sanomani rivien väliin.
Oman näkemykseni mukaan täällä on hirvittävä määtä tabuja, joista ei voi puhua suoraan.
Ei se välttämättä paha asia ole, että kaikesta ei voi puhua.
Olen kyllä oppinut kirjoittamaan kieli keskellä suuta juuri tällä foorumilla - viimeaikoina uskon siinä onnistuneenikin.
Nyt kieltämättä tuli kirjoitetua siellä rajamailla.
Välillä kyllä jännittää, että olenko taasen mennyt liian pitkälle.
Ensimmäisen tekstini tässä ketjussa kopioin itselleni, koska vähän pelkäsin, että mahtaakohan se olla sopiva ja kenties se katoaa.
Oikeasti haluan jokaiselle foorumilaiselle pelkkää hyvää.
Siis hyvää illanjatkoa vain jokaiselle, jatkan kieli keskellä olemista, mutta saatan silti joskus provosoitua rajamaillekin."
Näin siis Karjalaisenkyösti.
Itse en provosoitunut hänen kirjoituksistaan, vaikka täytyy myöntää, että ehkä ne menivät vähän liian pitkälle. Minusta meidän on silti hyvä saada vähän ravistelua. Tällä foorumilla näköjään provosoidutaan toisista ajatuksista enemmän kuin toisista. Itse olen monta kertaa törmännyt torjuviin asenteisiin, kun olen yrittänyt sisältäpäin arvostella jotain asiaa meidän herätysliikkeessämme. Rohkenen nyt hyvin karrikoiden sanoa yhden minua ärsyttävän piirteen meidän liikkeessä, joka on tabu.
Nöyrinä ja alatien kulkijoina me muistamme säännöllisesti arvostella, kuinka muissa herätysliikkeissä on kauheasti kiellettyjä asioita: ei saa meikata, käyttää alkoholia, elää avoliitossa, elää homo/lesbosuhteessa j.n.e. Sitten siihen päälle kehaistaan, että mepä saamme tehdä sitä ja tätä. Kun liike ei ota liikkeenä kantaa erillisiin tekemisiin, niin se tulkitaan, että meilläpä on lupa tehdä mitä vain.
Jos joku muistuttaa, että ei tällaista ole hyväksytty herännäisyydessäkään, niin vinoilua riittää vastausten muodossa.
Karjalaisenkyösti osaa aika hyvin perustella monia huomautuksiaan ja toki täällä syntyy ihan hyvääkin keskustelua (Jampe pysyy asiassa vaikka on eri mieltä), mutta moni suuttuu, että mitä se helluntailainen tulee tänne kukkoilemaan (lue: puhumaan asioista, jotka ovat TABUJA).
-
Aika voimakkaasti ilmaistu Pirska.
Kyllä minusta tulisi edes yrittää kunnioittaa sitä porukkaa minkä keskellä on.
Oli sitten vaikka muslimeista kysymys.
Ihan vain hyviä tapoja noudattaen sen suurempia eettisiä rajoja miettimättä.
Asoista voi myös kirjoittaa niin monella tavalla.
Voi kirjoittaa pikkuisen piikitellen tai huonolla huumorilla, kuten minä.
Asioista kaikista voi puhua, mutta miten, se se on vaikeaa.
-
Ymmärrän hyvin Pirskaa.
Itse olen kokenut jotain vastaavaa omissa kuvioissani.
Meillä helluntaiseurakunissa oli aiemmin tapana täyttyä Pyhällä Hengellä käyttäen sellaista "kitos" -menetelmää.
Kun "kiitos" sanaa jauhoi valtavan nopealla tavalla, meni kieli solmuun ja uskottiin, että tässä täytyttiin Pyhällä Hengellä.
En kiellä, etteikö olisi aitoa Pyhällä Hengellä täyttymistä, mutta ainakin vahva epäilys minulla oli, että osa oli tekaistuja täyttymisiä, ehkäpä hyvinkin suuri osa.
Minusta tuntui, että olin ainoa suuressa porukassa, joka tätä ihmetteli.
Käytäntö vain vallitsi ja minusta se oli kummallinen - jos sitä arvosteli, ei siitä ainakaan kiitosta saanut.
JOko moitteita taikka sitten neutraalia olankohautusta.
Sitten eräässä seurakuntamme kokouksessa koin valtavan helpotuksen, kun oikein saarnapöntön takaa tuomittiin tuo asia ja todettiin, että tällaista on meillä ilmentynyt.
Mainitsen tässä vielä, että vaikka esim. tämä juuri kirjoittamani teksti saattaa kuulostaa siltä, että helluntaiystäväni tästä pahentuisivat ja pitäisivät sitä mauttoman liiallisuuksiin menemisenä, niin se ei pidä paikkaansa.
Uskoisin, että tuonkin asian suhteen koin varsin samanlaisia tuntemuksia, kuin Pirska.
Poika huutaa, pitää mennä syöttämään.
-
Yhteisön tabut ovat joitain sellaisia asioita, joihin oman havaintoni mukaan ei oikein voi järjen avulla puuttua - niitä ei oikein voi tai paremminkin saa kovin helposti ryhtyä kohta kohdalta analysoimaan. Jos ryhtyy tähän, yhteisön tabuihin sitoutuneet (=kutakuinkin kaikki) rupevat kokemaan pahaa oloa.
Paha olo sitten kanavoituu tätä analysoijaa kohtaan, vaikka analysoija monesti toivoisi, että se paha olo kohdistuisi ennemminkin sitä sanomaa kohtaan, jota analysoija on esiin tuomassa.
Yhteisön sisällä omasta porukasta on varsin erilainen kuva, kuin ulkopuolisilla tästä yhteisöstä.
Seuraavaksi erään työkaverini kokemus Körttifoorumilta.
Pyysin hänen vähän tutustumaan erääseen keskusteluun ja ottamaan kantaa.
Työkaveri sanoi kauhistuneensa ja kokeneensa pahaa oloa ja kertoi, että ei halua tuonne mitään kirjoittaa.
Hänen mukaansa siellä on tilanne, että kun joku toisinajatelija esittää jonkun näkemyksen, muu porukka hyökkää tätä ihmistä vastaan, ei hänen kirjoittamaa näkemystä vastaan.
Sitten vastakkainen kokemus foorumilta.
Foorumilla on kirjoittajia, jotka kokevat foorumin hyväksi ja ihmisystävälliseksi paikaksi, jonne ulkopuolisenkin on helppo tulla.
Saman paikan voi ihminen siis kokea usealla eri tavalla, jopa päinvastaisillakin tavoilla.
Tämä on tätä ihmiselämää, joka meidän on hyväksyttävä.
-
Tabut ovat asioita, joita syystä tai toisesta ei haluta keskustelun piirin
Osa tabuista näyttää olevan sellaisia, jotka eivät ole aatteellisen/uskonnollisen yhteisön sisällä muodostunetia, vaan ne on omaksuttu ulkoa.
Yhteisöt mielestäni vaikuttavat toinen toistensa tabumaailmaan.
Suuri yleensä vaikuttaa enemmän pieneen yhteisöön, kuin pieni suureen.
Pirska mainitsi tabuiksi synnin, helvetin ja kadotustuomion eröinä tabuina körttiläisyyden piirissä.
Nämä mitä ilmeisimmin ovat körttipiirissä tabuja, mutta nähdäkseni nämä tabut tulevat liikkeeseen liikkeen ulkopuolelta, ei sisäpuolelta.
Sama ilmiö nähdäkseni ilmenee monessa muussakin uskonnollisessa piirissä: synnistä ja tuomiosta mielellään vaietaan.
Syy on siinä, että nämä aiheet ovat tietyllä tapaa tabuja ympäröivässä ei-uskononllisessa maailmassa.
Uskonnolliset järjestöt sitten osittain huonoa itsetuntoaan haluavat miellyttää ulkopuolisia, josta johtuen ne omaksuvat tällaisia tabuja.
Ainakin meillä helluntalaisilla on ei-uskonnollisen maailman miellyttämisen halu, jonka olen havainnut olevan varsin voimakas myös körttipiirissä.
Taitaa se halu asua muissakin vähemmistöpiireissä: halutaan miellyttää isoa veljeä.
-
Pirska mainitsi tabuiksi synnin, helvetin ja kadotustuomion eröinä tabuina körttiläisyyden piirissä.
Nämä mitä ilmeisimmin ovat körttipiirissä tabuja, mutta nähdäkseni nämä tabut tulevat liikkeeseen liikkeen ulkopuolelta, ei sisäpuolelta.
En minä ole kokenut niitä mitenkään tabuiksi vaikkei niitä ehkä kovin usein puheissa mainitakaan. Mutta tämäkin on vain yksi mielipide.
-
minulla on synti, helvetti, Saatana ja kadotustuomio jokaisessa seurapuheessa tai saarnassa... ei se minun kuulijoille ole tabu...
-
Ei körttiläiset mielestäni unohda syntiä ja kadotusta. Ilman näitä ei olisi myöskään armoa. Ja armosta ainakin puhutaan paljon.
Minulle synti ja kadotus ovat asioita, joista puhuttaessa alkaa itkettämään, ehkä siksi ei tee mieli puhua niistä jatkuvasti.
-
elämä ei ole onnellisuutta vaan siedettävästi pukeutunutta leikkiä ja isojen poikien kanssa se leikki itkettää... :icon_wink:
-
elämä ei ole onnellisuutta vaan siedettävästi pukeutunutta leikkiä ja isojen poikien kanssa se leikki itkettää... :icon_wink:
Ketä itkettää ketä ei. :icon_lol:
-
nimenomaan... :eusa_angel:
-
byää
-
Kun olen lukenut tätä ja muita aiheita on väkisin tullut mieleeni eräitä tosiasioita, joita ei saa unohtaa.
Kukaan ei tietääkseni ole vielä päässyt taivaaseen sillä mitä on tehnyt, jättänyt tekemättä eikä tee tulevaisuudessa.
Sama koskee olemista ja sitä missä piireissä käymme ja liikumme tai mielipiteitämme, omaatuntoamme, oikeassa olemista jne. Meillä ei ole pelastukseemme mitään osallisuutta, vaan kaikki tapahtuu yksin Suuren Jumalan armosta ja rakkaudesta pojassaan Kristuksessa. En halua täällä lopettaa tai rajoittaa mitään kirjoittamista täällä, päinvastoin. Haluan ainoastaan muistuttaa perusasioista. Tämä ei myöskään ole yhtään yksityistä kirjoitusta tai kirjoittajaa vastaan suunnattu (ne hoidan suoraan) , eikä tähän ole mitään piilotettu.
-
Kun olen lukenut tätä ja muita aiheita on väkisin tullut mieleeni eräitä tosiasioita, joita ei saa unohtaa.
Kukaan ei tietääkseni ole vielä päässyt taivaaseen sillä mitä on tehnyt, jättänyt tekemättä eikä tee tulevaisuudessa.
Sama koskee olemista ja sitä missä piireissä käymme ja liikumme tai mielipiteitämme, omaatuntoamme, oikeassa olemista jne. Meillä ei ole pelastukseemme mitään osallisuutta, vaan kaikki tapahtuu yksin Suuren Jumalan armosta ja rakkaudesta pojassaan Kristuksessa. En halua täällä lopettaa tai rajoittaa mitään kirjoittamista täällä, päinvastoin. Haluan ainoastaan muistuttaa perusasioista. Tämä ei myöskään ole yhtään yksityistä kirjoitusta tai kirjoittajaa vastaan suunnattu (ne hoidan suoraan) , eikä tähän ole mitään piilotettu.
Täsmälleen samaa mieltä!
-
Oman pesän likaaminen, vaikka kuinka suututtaisi. Olen tällaisen kasvatuksen "uhri".
-
Oman pesän likaaminen, vaikka kuinka suututtaisi. Olen tällaisen kasvatuksen "uhri".
Taidan olla vähän yksinkertainen, mutta en ole ihan varma, ymmärsinkö oikein mitä tarkoitit. Tarkoittiko tuo, että vaikka oma perhe ottaisi kuinka päästä, niin et kerro siitä ulkopuolisille mitään, vaan pidät mölyt mahassasi?
-
Kyllä, lähes täysin. Lääkärille olen kerran puhunut, ja kahdelle foorumilaiselle privaatisti kun olin varma heistä.
Äiti ei esim. tiennyt mitään. Se oli silloin sillä lailla meidän perheessä.
Kiitos kysymästä. :-\
-
En tiedä Riitta-mummin taikka muidenkaan ajatuksia/mielipiteitä oman pesän likaamisesta taikka putsaamisesta, eli minkälaiset asiat ovat likaamista, mitkä putsaamista, ja kuinka likaamiseen/putsaamiseen tulisi suhtautua, mutta rohkenen omia ajatelmiani tänne kirjata.
Ehkäpä joku muukin intoutuu kuvaamaan, mitä ymmärtää näillä termeillä.
Mitä on oman pesän likaaminen?
Jos omassa pesässä on epäkohtia (ja kellä ei olisi), onko epäkohtien esiin tuominen oman pesän likaamista vaiko pesän puhdistuksen aloittamista?
Minusta tuntuu siltä, että epäkohdasta vaikeneminen ennemminkin on lian hyväksymistä, eli jonkin tason pesän likaamista.
Asioiden esille tuominen taasen alku pesän siivoamiselle.
Epäkohdista on parempi puhua siellä, missä on omaa porukkaa. Jos se ei onnistu ja sitä ei sallita, vasta sitten muualla.
Tämä on mielestäni se oikea järjestys.
Kyllä minäkin olin eräällä omaan seurakuntaani kuuluvalla keskustelufoorumilla muistaakseni oman pesän likaaja, koska ihmettelin erilaisia asioita omassa herätysliikkeessäni. Taisi moni muukin ihmetellä niitä asioita. Ja muualla herätysliikkeessämme asioita saikin vapaammin ihmetellä.
Yhteisöissähän likaa halutaan salata, jotta pystyttäisiin säilyttämään mahdollisimman hyvä maine (=ylpeys).
Jos joku sitten puutuu johonkin epäkohtaan, häntä kutsutaan pesän likaajaksi, vaikka todellisuudessa lian esilletuominen on esiaskel siivouksen aloittamiseen.
Koska siivous on vaivalloista, joskus ei ole muuta mahdollisuutta, kuin tuoda asia julkisuuteen, jolloin se on pakko siivota.
Sanoisin vielä, että pääosin pelko siitä, että oma yhteisö menettää maineensa, on aiheeton.
Tabut, joista ei saisi puhua siksi, että maineen menetystä pelätään, eivät ulkopuolisten mielestä v'älttämättä ole kovinkaan kummoisia asioita.
Ja tämä oli vain yksi näkökulma yleisellä tasolla tähän asiaan, enkä yritäkään väittää, että se olisi ainut.
Joku kokee osallistuvansa siivoamiseen, toinen taasen kokee, että henkilö puuttuu pyhiin asioihin (tabuihin), joita ei saa loukata millä tahansa tapaa puhumalla.
Ja nyt palaan jälleen lähemmä tämän keskustelufoorumin tilanteeseen.
Tietyllä tapaa ulkopåuolisena totean, että mielestäni en ole havainut täällä mitään sellaista keskusteluavausta, jonka kokisin körttipesän likaamiseksi.
Epäkohtien käsittelemisen avoimella mielellä kun tuntuu minusta siivoamiselta.
Joidenkin tavujen liiallinen kunnioittaminen tuntuu minusta taasen siivouksen estämiseltä. Ymmärrän toki, että on myös mahdollista tuntea toisin.
No, joskus toisuskoinen on täällä saanut kovastikin päihinsä ja joutunut häntä koipien välissä lähtemään pois.
Se on tietty tuntunut oman pesän likaamiselta (körttipesän siis) näin ulkopuolisen silmin katsottuna, mutta täysin ymmärrän sen, että tässäkin voi kokea toisin.
Tällaiseen poispotkimiseen (ja kaltoin kohtelemiseen) oikean opin nimissä, eli, kun joku käyttäytyy liikaa vastoin totuttuja normeja, olen eräällä oman herätyksen piirissäkin olevalla keskustelufoorumilla ikävä kyllä saanut tutustua.
En tiedä, pidetäänkö tätä tekstiäni sopimattomalta, mutta näin nämä asiat ymmärrän.
Haluan kaikille foorumilaisille hyvää, mutta samalla haluaisin, että uskonnollisuuden varjolla kukaan ei joutuisi kohtuuttomasti kärsimään, vaan kipeistäkin asioista mielestäni pitäisi voida puhua pelkäämättä pyhää vihaa.
Toki ymmärrän, että näitä kahta haluani ei aina ole helppo yhdistää.
-
Vanhemmat foorumilaiset, sekä foorumin lukijat muistanevat tämän kasvatuksen ja opetuksen. Paino on sanalla uhri. Mutta minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa.
-
Vanhemmat foorumilaiset, sekä foorumin lukijat muistanevat tämän kasvatuksen ja opetuksen. Paino on sanalla uhri. Mutta minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa.
Saako yleisellä tasolla kysyä, että mistä on kyse?
En utele mitään yksittäisiä asioita taikka tapahtuma.
Vaan että mitä tarkoitat pesänlikaamisella ja uhrilla?
Viittaatko kasvatukseen, jossa kielletään puhumasta luurangoista kotona, vai johonkin muuhun?
Olenko liian utelias?
En siis kysele yksittäisiä asioita vaan yleisellä tasolla kyselen, mistä on kyse.
-
yleisellä tasolla meillä on luurankoja kaapissa... toisilla on näkyvillä ja toisilla enemmän piilossa... voi olla, että nämä luurangot esittäisivät positiivisesti ihmistä itseään... :017:
-
yleisellä tasolla meillä on luurankoja kaapissa... toisilla on näkyvillä ja toisilla enemmän piilossa... voi olla, että nämä luurangot esittäisivät positiivisesti ihmistä itseään... :017:
Yleisellä tasolla menee taas niin filosofiaksi, että tämä luuranko tippuu taas kärryltä.
-
Pirska on esittäytynyt jossakin ketjussa naiseksi. Mutta melkoisen määrän erilaisia tekstejä eri medioissa käsitelleenä olen vakuuttunut ( tai ainakin minusta vahvasti tuntuu niin ) että Pirska on mies. Ainakin hänen tekstinsä on kovin miesmäistä. :kahvi:
-
Pirska on esittäytynyt jossakin ketjussa naiseksi. Mutta melkoisen määrän erilaisia tekstejä eri medioissa käsitelleenä olen vakuuttunut ( tai ainakin minusta vahvasti tuntuu niin ) että Pirska on mies. Ainakin hänen tekstinsä on kovin miesmäistä. :kahvi:
No mutta voi hyvänen aika, enpä ole ennen kuullut, että miesmäistä tekstiä. Ihan mielenkiintoista tietää itsekin.
Tuo äskeinen vastaus tarkoitti sitä, että tipun melkein aina kärryltä, kun Juhani kirjoittaa jotakin. Hän liippaa niin sopivasti asian vierestä, että minun naisenaivoni eivät ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Vastasin hänelle vähän samalla mitalla takaisin.
Sen verran voin paljastaa, että olen ihan oikeasti nainen enkä ole koskaan halunnut olla vastakkaista sukupuolta. Olen myös vaimo ja äiti ja olen ollut isän tyttö (ihan niin kuin Riitta-mummikin). Isäni oli aivan ihanan fantastinen persoona, körttiläinen päästä varpaisiin ja terveellä tavalla suvaitsevainen. Isäni kanssa kävin paljon hyvin henkeviä keskusteluita.
-
Olen myös vaimo ja äiti ja olen ollut isän tyttö (ihan niin kuin Riitta-mummikin). Isäni oli aivan ihanan fantastinen persoona, körttiläinen päästä varpaisiin ja terveellä tavalla suvaitsevainen. Isäni kanssa kävin paljon hyvin henkeviä keskusteluita.
Vahvistaa epäilyjäni, että kaikki tietämäni ja tuntemani körttiläiset (ja muutkin) naiset on olleet/ovat isän tyttöjä.
Ei siinä mittään - ihan kiva. :)
-
Pirska on esittäytynyt jossakin ketjussa naiseksi. Mutta melkoisen määrän erilaisia tekstejä eri medioissa käsitelleenä olen vakuuttunut ( tai ainakin minusta vahvasti tuntuu niin ) että Pirska on mies. Ainakin hänen tekstinsä on kovin miesmäistä. :kahvi:
Olet jo kerran tehnyt täysin pieleen menneen tulkinnan Pirskasta. Ihmettelinkin silloin tulkintaasi.
Itse olen lukenut Pirskan tekstejä, ja jos kyseessä on mies, niin hyvin on onnistunut ainakin minua höynäyttämään.
Aika paljon uskaltaisin laittaa likoon sen piuolesta, että kyseessä ei ole mies.
En pysty uskomaan, että mies noin kirjoittaisi, kuin Pirska.
Olen minäkin paljon tekstejä lukenut ja tarkoituksellisesti haluan löytää teksteistä sen, mitä siellä sanotaan antamatta oman uskomusmaailmani liikaa vaikuttaa tekstin tulkintaan.
En kirjoita tätä riidanhalusta vaan haluan olla ystävällismielisissä väleissä jokaikisen foorumilaisen kanssa.
-
Vahvistaa epäilyjäni, että kaikki tietämäni ja tuntemani körttiläiset (ja muutkin) naiset on olleet/ovat isän tyttöjä.
Ymmärtäisin, että tämä ainakin olisi sangen hyvä asia: pikkutyttö kun tarvitsee saada huomiota isältään.
Jos on sitä saanut, niin monet asiat elämässä ymmärtääkseni sujuvat helpommin, ainakin suuremmalla todennäköisyydellä, kuin jos ei olisi ollut isin tyttö.
-
No mutta voi hyvänen aika, enpä ole ennen kuullut, että miesmäistä tekstiä. Ihan mielenkiintoista tietää itsekin.
Tuo äskeinen vastaus tarkoitti sitä, että tipun melkein aina kärryltä, kun Juhani kirjoittaa jotakin. Hän liippaa niin sopivasti asian vierestä, että minun naisenaivoni eivät ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Vastasin hänelle vähän samalla mitalla takaisin.
Sen verran voin paljastaa, että olen ihan oikeasti nainen enkä ole koskaan halunnut olla vastakkaista sukupuolta. Olen myös vaimo ja äiti ja olen ollut isän tyttö (ihan niin kuin Riitta-mummikin). Isäni oli aivan ihanan fantastinen persoona, körttiläinen päästä varpaisiin ja terveellä tavalla suvaitsevainen. Isäni kanssa kävin paljon hyvin henkeviä keskusteluita.
Voihan Pirskanen! Räpläkkäästi Pirska kirjoittaa, haastavastiki(kin). Varsinkin ketjua aloittaessaan körttifoorumin naiset ovat diplomaattisia. Kyselevätkin paljon. Pirska menee miesten tavoin suoraan asiaan. Olen vakuuttunut ei kuitenkaan ihan täysin tarkoita sitä että ehdottomasti on. Mutta haluan muistuttaa: Suomen Kuvalehdessä kauan monille kirjoittajaltaan tuntematon nimimerkki Liimatainen ( Urho Kekkonen ) haukkui julkisesti - niinpä - Urho Kekkosta. Pirskanen sentään, mutta hallitun ( en taloja pelaa kuten jotkut 1800-luvun eteläpohjalaiset) panoksen laitan siihen, että Pirska on mies. Eikä Karjalaiskyöstikään voi kaiketi todistaa Pirskan sukupuolta, vai... ?
-
Voihan Pirskanen... ( tuosta lähtien minun tekstiä ). En tietenkään voi sanojeni tueksi hakea sanomalehtiä, kuten muutamissa muissa ketjuissa, mutta...
Mutta keskustelu jatkukoon. Tästäkin asiasta.
-
Eikä Karjalaiskyöstikään voi kaiketi todistaa Pirskan sukupuolta, vai... ?
En voi todistaa.
Ehkäpä pitäisi tavata kolmistaan esim. joissain seuroissa ja asia saataisiin varmistettua.
Laitettaisiin pieni veto pystyyn ja jos sinä voitat, rahat laitetaan esim. Herättäjäyhdistykselle,
jos minä voitan, rahat menkööt helluntalaistaustaiselle Fida lähetys&humanitääriselle järjestölle.
Tulin pikaistuksissani kehuneeksi itseäni rivien välistä liikaa.
Tässä vähän lisäfaktaa:
Muistui mieleeni, että minulle kävi eräällä keskustelufoorumilla sellainen erehdys, että luulin erästä ylläpidon jäsentä naiseksi, vaikka olikin mies.
Kirjoitustustyyli hämäsi ja menin retkuun.
En ole tohtinut paljastaa tälle henkilölle tätä asiaa.
Eräässä yhteydessä tapasinkin tämän henkilön.
Jottei tule väärää kuvaa, niin mainitsen vielä, että olen tainnut muulloinkin erehtyä nimimerkkien suhteen.
Olen henkilöidenkin suhteen erehtynyt.
Kerran erehdyin luulemaan erästä miestä naiseksi.
Kun tämä henklö myöhemmin kuuli asiasta, mikäli nyt muistan oikein, hän oli leikkauttanut hiuksensa.
Joka tapauksessa, ylivoimaisesti suurinosa tunnistuksistani on mennyt oikeaan - ainakin kun henkilön olen nähnyt tai jutellut puhelimessa.
-
Nyt minua kyllä ihan oikeasti kiinnostaa, mikä Kalistajan mielestä minun teksteissäni on niin miesmäistä. En ole enää ihan nuori enkä ole koskaan törmännyt sellaiseen, että minua luultaisiin mieheksi.
seppos tietää sähköpostiosoitteeni, joten ihan tällä luvalla hän saa kertoa, olenko mies vai nainen
Jotenkin minua vaivaa tämä asia, kun en voi ihan täysin uskottavasti todistaa sitä.
-
Ihmeellistä ajojahtia tämäkin toisaalta. Mua ei varsinaisesti kiinnosta kurkistaa Pirskan helmojen alle sukupuolen varmistumiseksi. Minusta Pirskan kirjoitukset ovat ilmiselviä naisen kirjoituksia useine loogisine puutteineen. Mutta enpä menisi silti Pirska-nimimerkin takana olevan ihmisen sukupuolta vannomaan kumpaankaan suuntaan. Pirska on hyvin luotu kokonainen hahmo, jos on jotakin muuta kuin oma itsensä. Ja jos Pirska taas on oma itsensä, niin ärsyttävän vahvasti ja varmasti hän on sitä mitä on. (Tämä siis kehuksi tarkoitettuna :-)
-
Nyt minua kyllä ihan oikeasti kiinnostaa, mikä Kalistajan mielestä minun teksteissäni on niin miesmäistä. En ole enää ihan nuori enkä ole koskaan törmännyt sellaiseen, että minua luultaisiin mieheksi.
seppos tietää sähköpostiosoitteeni, joten ihan tällä luvalla hän saa kertoa, olenko mies vai nainen
Jotenkin minua vaivaa tämä asia, kun en voi ihan täysin uskottavasti todistaa sitä.
Sähköposti on naisen nimellä ja minusta hän on puhunut viesteissään miehestään.
-
Sähköposti on naisen nimellä ja minusta hän on puhunut viesteissään miehestään.
Voi kiitos seppos! Siinä se tuli todistettua.
Jos Kalistaja ei usko, niin pysykööt luuloissaan. Ei tämä ole mikään uskonkappale!
-
Pirska!
Ei mitään hätää.
Menet napakasti suoraan asiaan. Mielestäni olet myös looginen - vaikka joku, taisi olla Sarai, oli tuosta eri mieltä! Ja rytmi: se toimii monin paikoin. Sarai: ei tässä nyt mitään ajojahtia ole...
Pirska! Kovin nuorena en ole sinua pitänyt missään vaiheessa.
Vielä yksi asia: olen kaiketi sanonut ennenkin, mutta mielestäni on mainiota, että tällä foorumilla on vanhoja, keski-ikäisiä ja nuoria: on mukava, että täällä on ihmisiä idästä, lännestä ja etelästä ( jos kohta muualtakin ). On hyvä, että täällä on teknikkoja ja taiteilijoita, eläkeläisiä ja opiskelun aloittaneita. Eikä minua häiritse papitkaan tipan tippaa! :kahvi:
-
Olen Kalistajan kanssa samaa mieltä: mukavaa, että on monenikäisiä kirjoittajia. Itse asiassa olen hiukan hämmästynytkin sitä, että täällä on ilmeisesti aika paljon iäkkäämpääkin väkeä. Muutamalla aiemmalla nettisaitillla keskustellessani huomasin olevani vanhimmasta päästä. :icon_eek:
Tänne taisin rekisteröityä jo pari vuotta sitten, mutta silloin keskustelu vaikutti kovin opilliselta ja tiukalta. Kaikkosin. Nyt onkin ihan erilaista. Kannatti tulla katsastamaan.
-
Pirska!
Ei mitään hätää.
Menet napakasti suoraan asiaan. Mielestäni olet myös looginen - vaikka joku, taisi olla Sarai, oli tuosta eri mieltä! Ja rytmi: se toimii monin paikoin. Sarai: ei tässä nyt mitään ajojahtia ole...
Pirska! Kovin nuorena en ole sinua pitänyt missään vaiheessa.
Vielä yksi asia: olen kaiketi sanonut ennenkin, mutta mielestäni on mainiota, että tällä foorumilla on vanhoja, keski-ikäisiä ja nuoria: on mukava, että täällä on ihmisiä idästä, lännestä ja etelästä ( jos kohta muualtakin ). On hyvä, että täällä on teknikkoja ja taiteilijoita, eläkeläisiä ja opiskelun aloittaneita. Eikä minua häiritse papitkaan tipan tippaa! :kahvi:
Menen tosiaan suoraan asiaan, siinä olet ihan oikeassa. Kun meidän isäntä soittaa jollekin, hän aloittaa, että on nyt ollut sellainen ja sellainen sää. Monet soittavat ja aloittavat kysymällä, mitä kuuluu. Minä yleensä vastaan siihen ihan päällimmäisillä asioilla, mitä oikeasti on mielessä. En juuri koskaan tyyliin: kiitos hyvää! Aikansa kiltisti kuunneltuaan he menevät varsinaiseen asiaan. Minä saatuani toisen ihmisen langan päähän esitän suoraan asiani enkä kiertele enkä kaartele. Joskus ihan hävettää, kun en kysy toiselta aluksi, mitä tälle kuuluu. Olisihan se kohteliasta, mutta kun ei muista koskaan.
Minä myös pidän siitä, että täällä on monenlaisia ihmisiä. Niinhän se on maailmassakin, että kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Se on rikkautta.
-
Tästä voisin tehdä ihan yksityiskysymyksen Sepposille, mutta olkoon avoimesti tässä: Voiko samalla ihmisellä olla täällä kaksi ( tai useampia ) nimimerkkiä: esimerkiksi voisinko minä ottaa toiseksi käyttöön nimimerkin Valistaja, joka sanoisi vaikkapa että Kalistaja menee kohti olennaisuuksia ja ainakin meneillään olevan ketjun asiassa Kalistajan puheissa on vinha perä, mutta voisi Kalistaja sanailla vähän maltillisemmin ja miettiä vaikka vartin ennen kuin jatkaa sanallista elämäänsä mainitussa ketjussa tällä foorumilla. Tai voisinko ottaa myös nimimerkin Alistaja, joka sanoisi, että heiluta vaan sapelia Kalistaja , niin ainakin joku herää!!? :039: :017:
Siis Seppos, onko usean nimimerkin käyttö käytännössä sallittua? ( Muistaakseni asiasta alkoi keskustelu Lahden herättäjäjuhlien körttifoorumitapaamisessa, mutta en muista miten se päättyi, puhuin jotain uutta asiaa tai sitten ryhdyin valokuvaamaan An-naa, mutta asia jäi minulle tuolloin auki ). Seppos: körttifoorumi katsoo nyt sinuun! :icon_eek:
-
Vastaus on tiukka, ei ole sallittua. Sitä kutsutaan trollaamiseksi ja olen aikoinaan tapellut patologisen valehtelijan kanssa, joka teki tuota ja kehui aina päänimimerkkiään. Jos katsot viestin oikeaan alakulmaan niin ainakin minulla näkyy siellä numerosarja eli IP, joka kertoo miltä koneelta viesti on lähetetty. Jos samalta koneelta tule eri nimmareilla viestejä, niin esitän kyllä kysymyksen ja mikäli vastaus ei ole vedenpitävä tai muuten tyydyttävä poistan molemmat ja laitan IP:n estoon. Trollaajille ei ole armoa maan päällä.
-
IP-osoitteet ei taida näkyä muille kuin valvojille, ja hyvä niin. Jos ne olisivat näkyvissä milloin milläkin foorumilla, olisi ehkä liian helppoa yhdistää kaksi eri nimimerkkiä toisiinsa. Ja ei, minulla ei ole mitään salaperäistä kaksoisminuutta, mutta en vain välttämättä halua että lihavuus-, lapsettomuus-, labradori- ja körttifoorumien nimimerkkini yhdistetään ensin toisiinsa ja sitten jo kaiken yhteenlasketun tiedon avulla aika helposti minuun itseeni...
-
enkä minä >:(
-
Ei sähköposti-osoitekaan naiseutta todista. Minulla, kuten muutamat tietävät on posti
mieheni kanssa yhteinen. Ja miehen nimi siinä on.
Olen pitkään miettinyt vastaanko, ja mitä karjalaisenkyöstin varmaankin vilpittömään
kysymykseen viittauksestani. En aio vieläkään puhua asioistani niiden oikeilla nimillä.
Sanonpahan kuitenkin, että balettitossu ja tuohivirsu tekevät taivalta yhdessä. Tossun äiskä oli valkoinen sairaanhoitajan jalkine ja iskä tanssikenkä. Virsun perhe on kaikki tuohivirsuja, paitsi pikkuvirsu on muovinen.
Eiköhän tästä ala jo selvitä. Muut mölyt pidän edelleen omassa masussa.
:021:
-
Minullakin oli ennen mieheni kanssa yhteinen sähköposti, mutta sitten hommasin ihan oman.
Toki minäkin haluan säilyttää omat salaisuuteni, joten pitäkööt minua vaikka apinana joka haluaa. Ei se minua haittaa. :039:
-
:eusa_clap:
Olen tyytyväinen näin. Niin varmaan sinäkin.
Uhri ei ole liian suuri. Se on varmaan sopivan kokoinen.
yst. terv. Riitta
-
Ei sähköposti-osoitekaan naiseutta todista. Minulla, kuten muutamat tietävät on posti
mieheni kanssa yhteinen. Ja miehen nimi siinä on.
Olen pitkään miettinyt vastaanko, ja mitä karjalaisenkyöstin varmaankin vilpittömään
kysymykseen viittauksestani. En aio vieläkään puhua asioistani niiden oikeilla nimillä.
Sanonpahan kuitenkin, että balettitossu ja tuohivirsu tekevät taivalta yhdessä. Tossun äiskä oli valkoinen sairaanhoitajan jalkine ja iskä tanssikenkä. Virsun perhe on kaikki tuohivirsuja, paitsi pikkuvirsu on muovinen.
Eiköhän tästä ala jo selvitä. Muut mölyt pidän edelleen omassa masussa.
:021:
Muovisia pikkuvirsuja oli siis vain yksi eikä kaksi.
Odotan mielenkiinnolla karjalaisenkyöstin kommenttia, mitä hän tästä saa irti. :icon_eek:
-
Tossu-virsuja on kaksi.
Virsuperheen nuorimmainen on pikkuvirsu, muovinen crooks miun mielestä. Puukenkä
on toisaalta parempi kuvaus.
Nyt Priska tää loppuu!!! :109:
-
Tossu-virsuja on kaksi.
Virsuperheen nuorimmainen on pikkuvirsu, muovinen crooks miun mielestä. Puukenkä
on toisaalta parempi kuvaus.
Nyt Priska tää loppuu!!! :109:
Sopii minulle! Itse kullakin on saappaita, monoja, rullaluistimia, sandaaleita j.n.e. eteiset väärällään.
-
Odotan mielenkiinnolla karjalaisenkyöstin kommenttia, mitä hän tästä saa irti.
En ymmärtänyt enkä välttämättä ymmärrä oikein, mistä oli kyse.
Edelliset tekstit huomioon ottaen saattaa olla pari - taikka useampi vaihtoehto siihen, mistä on kyse.
En myös halua tunkeilla asian suhteen (mikä se sitten ikinä onkaan).
Toivon vilpittömästi kaikkea hyvää Riitta-mummille, kuin muillekin kirjoittajille - sekä tietysti itsellenikin.
Tietynlainen ymmärtämättömyys on luonteenominaisuuteni.
Monesti on käynyt niin, että olemme jossain porukassa, jossa joku kertoo esim. hauskan vitsin.
Muut nauravat - minä en. Joudun kyselemään vaimoltani, että hän selittäisi, mistä on kyse.
Kun vaimoni selittää asian minulle (naurettuaan vitsin loppuun), minuakin jo saattaa naurattaa.
Vaimolleni tällainen piirre minussa on tullut hyvin tutuksi.
Jokin osa aivokapasiteetistani ei ole päässyt kehittymään normaali-ihmisen tasolle.
-
Eihän erikoisuus ole vajavaisuutta, vaan vaihtoehto. Normaalin ohi voi kehittyä ylemmälle tasolle. Se on sitten toinen kysymys, onko kukaan yksilö normaali, vai onko normaalius vain teoreettinen malli tai tilastollinen keskiarvo.
-
onko normaalius vain teoreettinen malli tai tilastollinen keskiarvo
Seuraavaxi omia subjektiivisia ja teoreettisia pohdintojani, joista saa ja kukaties kannattaakin olla erimieltä.
Varmaan normaalius on jonkinlainen tilastollinen keskiarvo, jonka lähelle suurin osa ihmisistä yltää.
Juuri kukaan ei yllä juuri sille keskiarvolle, mutta tietynlainen poikkeama sallitaan, jotta voi pitää itseään vielä normaalina.
Vähän niinkuin kuumeenkin kanssa. On tietty lämpötila-alue, jota ei katsota kuumeeksi taikka alilämmöksi. Jos näiden rajojen yli mennään, ollaan joko kuumessa taikka alilämössä.
Jos jollakin on kehon lämpötila 36,5 ja jollakin toisella 36,8, kummallakaan ei ole kuumetta, vaikka lämpöarvot ovatkin erit.
Jos haluaa olla normaali jossain asiassa, riittää, että yltää normaaliushaarukan sisälle.
Käytännön merkitystä ei ole, kuinka rajojen sisällä liikutaan, kunhan pysytään rajojen sisällä.
Tietysti henkilö, joka on asiassa A normaali, voi olla asiassa B epänormaali.
Jos sitten on riittävän useassa asiassa epänormaali, tällöin ihmistä voi pitää epänormaalina.
Jos yhteisössä on riittävän paljon ympäröiviin yhteisöihin nähden epänormaaleja ihmisiä, tällöin kyseistä yhteisöä pidetään epänormaalina.
Toisaalta, jos epänormaalina pidetyn yhteisön sisällä käytetään normaaliuden mittaaamiseen samaa logiikkaa, kuin muuallakin, niin vain tarpeeksi poikkeavat ovat epänormaaleja, eli suurin osa yhteisön jäsenistä katsotaan yhteisössä normaaleiksi.
Yhteisöä (järjestö, valtakunta, puolue...) vaihtamalla saattaa epänormaalista ihmisestä tulla silmänräpäyksessä normaali taikka päinvastoin, vaikka mitään muita muutoksia ihmisessä ei tapahtuisikaan.
100 vuotta sitten elänyt epänormaali suomalainen saattaisi olla nykypäivänä samassa talossa asuessaan normaali.
Johtopäätös: normaalius ja epänormaalius riippuu siitä, mistä kulmasta/yhteisöstä/aikakaudersta asiaa katsoo.
-
Olin opiskelijana mukana tutkimassa Taideteollisen korkeakoulun karsintoihin osallistuvia. Ainakin oletuksena oli, että pyrkijät edustivat ikäluokan 'taiteellisinta' ääripäätä, mutta sisään pääsivät ne, jotka tässä joukossa olivat lähinnä normaalia. Tutkimus ei ollut vielä valmis, kun minä valmistuin enkä kiinnostunut ottamaan siitä selvää. Mahdettiinko saada mitään vastausta?
Minkähän ääripään normaalia laitaa me täällä foorumilla edustamme? Uskonnollisenko? Uskontokriittisenkö? Onko sillä mitään merkitystä?
-
Onko sillä mitään merkitystä?
Vastaus varmaankin on: On ja ei.
Jos esim. haluaa ymmärtää jonkin ihmisen käytöstä tietyissä olosuhteissa (tai yleensä ymmärtää ihmistä), on paljonkin merkitystä sillä, mitkä ovat ihmisen taustat ja millainen ihminen yleensä on kyseessä.
Jos taasen halutaan tehdä jotain muuta yksittäistä asiaa, merkitys voi olla vähäinen taikka merkitystä ei ole lain.
-
En nyt saa selvää taaskaan, että mistä kaikesta täällä kirjoitetaan, mutta josko ihmisten erilaisuuksista, niin siitä muutama sananen.
Mulla on työssä kavereita, jotka kaikki on aika persoonia, kait me kaikki ollaan jos enempi meitä seurattaisiin?
Olen huomannut että vaikeat ja narsistiset ihmiset on ihan ok, tiettyyn pisteeseen asti, mutta vaikeaa niiden kanssa on.
Toisaalta jos esimerkiksi kauppaa joutuu tekemään niin tollanen narsistinen pystyy sanomaan ilmettäkään väräyttämättä hintoja, mitkä taas mulle empaattiselle on hirveen vaikeita esittää.
Osaan tuotetta esitellä ja teknisiä tietoja, mutta kun tulee hinnasta puhe niin en oikein luontevasti osaa sanoa niitä.
Sitten on ihmisiä joille kaikki pitää olla hyvin selvää ja kun kaikki on perusteltu ja kerrottu ja hinnat sovittu, niin työ sujuu ja paine on ihan valtava työnteossa. No sitten kun taas on jotain epäselvää tulevaisuuden ja muun suhteen, juuri tälläiset tyypit osaa olla hankalia ja painostavat ja aiheuttavat hirveesti stressiä.
Kun yrittää selittää, et mun pitää miettiä ja laskea otetaanko urakka ja muuta, niin toinen painostaa ihan pirusti kun körttipappi käy päälle, et miten tulevaisuudessa tehdään, eikä anna ajatella asiaa ensin.
No sitten sellaisia ookoo tyyppejä, jotka aina vaan ookoo joka asiaan ja kyllä se sopii ja teen kyllä. Kuitenkin juuri ne tyypit on niitä kun huijaa töissä ja vaikka aina ookoo niin ei niihin voi luottaa.
Tunnistaako kukaan itseään mistään ryhmästä?
Sitten on tälläisiä kuin minä jotka rakastavat harmoniaa ja silti joutuvat olemaan taisteluiden keskellä.
Kuitenkin harmoniaa on mahdotonta löytää kun velvoitteet painaa.
Millaisia muita tyyppejä on?
Miten näiden kanssa tulisi olla ja elää?
:017: :017: :017:Täitäkö?
-
??!
-
En nyt saa selvää taaskaan, että mistä kaikesta täällä kirjoitetaan, mutta josko ihmisten erilaisuuksista, niin siitä muutama sananen.
Mulla on työssä kavereita, jotka kaikki on aika persoonia, kait me kaikki ollaan jos enempi meitä seurattaisiin?
Olen huomannut että vaikeat ja narsistiset ihmiset on ihan ok, tiettyyn pisteeseen asti, mutta vaikeaa niiden kanssa on.
Toisaalta jos esimerkiksi kauppaa joutuu tekemään niin tollanen narsistinen pystyy sanomaan ilmettäkään väräyttämättä hintoja, mitkä taas mulle empaattiselle on hirveen vaikeita esittää.
Osaan tuotetta esitellä ja teknisiä tietoja, mutta kun tulee hinnasta puhe niin en oikein luontevasti osaa sanoa niitä.
Sitten on ihmisiä joille kaikki pitää olla hyvin selvää ja kun kaikki on perusteltu ja kerrottu ja hinnat sovittu, niin työ sujuu ja paine on ihan valtava työnteossa. No sitten kun taas on jotain epäselvää tulevaisuuden ja muun suhteen, juuri tälläiset tyypit osaa olla hankalia ja painostavat ja aiheuttavat hirveesti stressiä.
Kun yrittää selittää, et mun pitää miettiä ja laskea otetaanko urakka ja muuta, niin toinen painostaa ihan pirusti kun körttipappi käy päälle, et miten tulevaisuudessa tehdään, eikä anna ajatella asiaa ensin.
No sitten sellaisia ookoo tyyppejä, jotka aina vaan ookoo joka asiaan ja kyllä se sopii ja teen kyllä. Kuitenkin juuri ne tyypit on niitä kun huijaa töissä ja vaikka aina ookoo niin ei niihin voi luottaa.
Tunnistaako kukaan itseään mistään ryhmästä?
Sitten on tälläisiä kuin minä jotka rakastavat harmoniaa ja silti joutuvat olemaan taisteluiden keskellä.
Kuitenkin harmoniaa on mahdotonta löytää kun velvoitteet painaa.
Millaisia muita tyyppejä on?
Miten näiden kanssa tulisi olla ja elää?
:017: :017: :017:Täitäkö?
Tuliko tuohon lihavoituun tekstiin kirjoitusvirhe vai enkö vain muuten ymmärtänyt sitä? ...kun körttipappi käy päälle... meni vähän yli ymmärrykseni.
Tunnistin itseni siitä, kun esitit ajatuksen, että haluaisit miettiä jonkun urakan, kannattaako se tehdä ja toinen tivaa, mitä aiot tehdä.
Aiemmin halusin saada mieheltäni selvän vastauksen, aikooko hän tehdä näin vai noin. En ottanut huomioon sitä, ettei hän itsekään tiedä vielä siinä vaiheessa ja haluaa miettiä asiaa. Samoin kun hän mietti jotain tulevaa isoa projektia ja oli synkän näköinen, kuvittelin, että minä olen tehnyt jotain pahaa ja että hän on minulle vihainen. Yritin miettiä, mitä se voisi olla ja mietin, kuinka voisin tehdä asiat paremmin, että hän leppyisi. Ajan myötä olen huomannut, että hän vain yksinkertaisesti haluaa harkita asiaa eikä häntä ärsytä mikään minun tekemiseni sillä hetkellä. Olen myös oppinut olemaan tivaamatta häneltä vastauksia ja yrittänyt itsekin mielessäni kuvitella, mitä kaikkea asioita pitää ottaa huomioon tiettyjä päätöksiä tehdessä.
Olen huomannut, että miehet enemmän miettivät mielessään eri vaihtoehtoja eivätkä puhu niistä mitään. Me naiset taas puhumme puhumasta päästyämmekin jahkaillessamme, teemmekö näin vai noin. Naisille riittää, että saa jauhaa asiaa monelta kantilta ja joku kuuntelee sitä. Mies monesti haluaisi esittää siihen nopean ratkaisun ja lopettaa jauhamisen. Nainen ei edes odota toiselta mitään ratkaisuehdotuksia, vaan vain kuulevat korvat. Onneksi on olemassa paljon hyvää kirjallisuutta, josta voi saada tällaisia oivalluksia. Tietysti myös puhuminen oman puolison kanssa auttaa paljon asiaa.
-
??!
Heh hehe. Ai Juhani ei tajunnut mitään.
No sellaista, oli tarkoitus esittää kolme erilaista suhtautumistapaa töihin.
Ja sitten, että josko kukaan muu on huomannut samaa?
Voipi olla että oli taas ihan sekanen kirjoitus multa, ehkä mun pitää paremmin miettiä mitä kirjoittaa? :107:
Niin ja Pirskan tapinen henkilö mullakin on töissä ja vaikeaa todellakin, jos joku haluaa kokoajan tietää kaiken ja miten tehdään, vaikka itsekkään ei ole ihan varma vielä.
-
Tunnistaako kukaan itseään mistään ryhmästä?
Kaikista - olen vajavainen ihminen.
-
... minulla on erittäin paha synti... melkeinpä kuolemansynti mutta ei perisynti... minä laitan ihmisiä lokeroihin... lokeroidussa elämässä minä ja muut taaplailemme... perkeleen idea tämä on varmasti... :017:
-
Pääasia, ettemme lukitse piironkia, vaan jätämme lokerot vähän raolleen. Silloin voi siirrellä ihmisiä lokerosta toiseen, kun oppii paremmin heitä tuntemaan. Lukko on pirun keksintö.
-
Voihan ihmisiä luokitella ja lokeroida joissakin asioissa, kunhan ei tämän luokittelun perusteella aseta heitä eriarvoisikis ihmisiksi.
Riitta-mummi teki sen luettelon missä oli luokittelu. Senkaltainen luokittelu on jossain tilanteissa tuiki hyödyllistä. Esim. kun etsin vapaaehtoisia auttamaan lähetystilaisuuden järjestelyssä. On hyödyllistä tietää, kuka on hyvä jauhopeukalo, mutta täysin osaamaton somistamaan pyötiä, kuka taas päinvastoin. Kuitenkin kumpikin ihminen on yhtä arvokas.
Niin, Raamatussahan se sanotaan niin, että me olemme eri jäseniä yhdessä ruumiissa. Jokaisella omat paikkamme (lokeromme), omat tehtävämme ja Jumalan antamat lahjat juuri omiin tehtäviimme.
Siis erilaisuus on jees ja yhteistyö pitäisi vain saada sujumaan.
-
Mm. Pyryharakka ja Pena taiteilevat nuoralla, joka on maallisen vanhurskauden (= sosiaalisen yhteiskunnassa elämisen)osalta tärkein asia. Ja meille muillekin. Käsitteet mm. eriarvoisuus, lokero, erilaisuus ja lukko ovat meille jokapäiväisiä asioita ja ainakin minulle ongelmiakin. Oi opettajat... meill` ukkoina jo syntyy sylilapset... ja nuori mies on hautaan valmis jo... :icon_confused:
-
... minulla on erittäin paha synti... melkeinpä kuolemansynti mutta ei perisynti... minä laitan ihmisiä lokeroihin... lokeroidussa elämässä minä ja muut taaplailemme... perkeleen idea tämä on varmasti... :017:
Niin se on minunkin kohdalla. Lokeroin helposti ihmisiä oman valintani perusteella.
Lokeroin ihmisiä, jotka edustavat päällekäyvää varmuutta, ja väistänkin heitä usein. En osaa samaistua heihin, koska en itse osaa selvittää uskoani puhumalla tai todistamalla.
Lokeroin ihmisiä, jotka kulkevat karismaatikkojen perässä tilaisuudesta toiseen etsien kokemuksia. Tunteet tulevat ja menevät, jos niiden mukaan eläisin olisin jatkuvassa kierteessä.
Lokeroin ihmisiä, jotka samaistuvat jonkun karismaatikon ajatuksiin ja edesottamuksiin ja asettavat hänet sille paikalle, joka kuuluu Jumalalle.
Lokeroin nuoren, tiedostavan ja radikaalin sukupolven sekä heidän ihailijansa, jotka torjuvat perinteisen körttiläisen elämänmenon laittamalla isänmaamme vapauden kyseenalaiseksi, eivätkä anna mitään arvoa niille, jotka ovat tuon vapauden ovat lunastaneet. Samalla he esittävät haasteita rauhanomaisesta rinnakkainolosta, joka on pelkkää haihattelua. Tällaisia maailmanparantajiahan aina on ollut jokaisessa nuoressa sukupolvessa, jolta puuttuu kokemusta ja näkemystä. Tilanne korjaantuu aina iän karttuessa. Tässä mielessä ymmärränkin heitä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, etteikö heitä saisi arvioida tällä foorumilla.
Lokeroin ihmisiä, jotka asettavat herännäisyyden eriarvoiseksi muiden herätysliikkeiden rinnalla ja ovat ennakkoasenteellisia körttiläisyyttä kohtaan. Se, että körttiläisyydessä ei ole rajanvetoa eikä oppikysymykset, tietyt painotukset ja asenteellisuus ole kaatamassa hyväksymistä liikkeen piiriin on mielestäni vain positiivinen ja ihmisiä lähentävä seikka.
Voi minua...perkeleestä.
-
Karismaattisuudesta tuli mieleeni hauska kirjoitusvirhe paikallislehtemme kirkollisissa ilmoituksissa ennen sähköpostin autuaaksi tekemää aikaa.
Ilmoituksissa luki: Karsimapiiri silloin ja silloin ...
Kanslisti oli saada saagin, kun luuli itse sen kirjoittaneen. Virhe oli kuitenkin lehden.
-
Karismaattisuudesta tuli mieleeni hauska kirjoitusvirhe paikallislehtemme kirkollisissa ilmoituksissa ennen sähköpostin autuaaksi tekemää aikaa.
Ilmoituksissa luki: Karsimapiiri silloin ja silloin ...
Kanslisti oli saada saagin, kun luuli itse sen kirjoittaneen. Virhe oli kuitenkin lehden.
Olen joskus lukenut joitain muinaisskandinaavisia saagoja ja tuttu ajelee saabilla. Saga on kaunis skandien naisennimi.
-
Kirjoitusvirheet on hauskoja.
-
Niin se on tämä minun lukihärö. Tulee paljon kirotusvirheitä, vai oliko ne vihreitä...
Ymmärsitte varmaan, että kanslisti oli saada slaagin.
Muistaakseni Aino Suholan tekstistä: "Autuaita ne, jotka osaavat nauraa itsellee, sillä heiltä ei tule hupia puuttumaan." :icon_lol:
-
Niin se on tämä minun lukihärö. Tulee paljon kirotusvirheitä, vai oliko ne vihreitä...
Ymmärsitte varmaan, että kanslisti oli saada slaagin.
Muistaakseni Aino Suholan tekstistä: "Autuaita ne, jotka osaavat nauraa itsellee, sillä heiltä ei tule hupia puuttumaan." :icon_lol:
Älä välitä, en minä sillä.
-
Mm. Pyryharakka ja Pena taiteilevat nuoralla, joka on maallisen vanhurskauden (= sosiaalisen yhteiskunnassa elämisen)osalta tärkein asia. Ja meille muillekin. Käsitteet mm. eriarvoisuus, lokero, erilaisuus ja lukko ovat meille jokapäiväisiä asioita ja ainakin minulle ongelmiakin. Oi opettajat... meill` ukkoina jo syntyy sylilapset... ja nuori mies on hautaan valmis jo... :icon_confused:
Olen yrittänyt tätä viestiä mutustella ja makustella, mutta en oikein pääse jyvälle :102:
En oikein tiedä olenko jotenkin omituinen omissa luokitteluperusteissani. Esim. arvostan ja kunnioitan erittäin paljon erästä helluntailaisveljeä, joka on jo pitkään ollut sairaseläkkeellä mielenterveydellisistä syistä, mutta on ahkera vapaaehtoistyöntekijä seurakunnassaan. Hän soittaa, laulaa, tekee lauluja, on mukana kaikissa avustusjutuissa jne. Hänen motiivinaan on auttamisen halu, lähimmäisenrakkaus. Hän tietää omien voimiensa heikkouden ja lähtee aina rukoillen Herralta voimaa ja johdatusta. Lisäksi hän kotonaan avustaa reumaa sairastavaa vaimoaan.
-
Mutta jututtakaapa jotain tosi ateistia niin löytyy tabuja vaikka luulis jotta heillä on aina jokin tieteellinen selitys.
On asioita joihin heitä ei saa lähestymään moniakaan, koska arvaavat mihin yritän johdattaa.On niin käytännöllistä vaan pitää asiaa kiellettynä aiheena kun ei ole selitystä asiaan.Tosin he eivät ole sanoneet sitä tabuksi vaan sivuuttaneet asian taitavasti.
-
Tässä tulee eteen minun tekosyntini... lokeroiminen. Voi jos me olisimme Luojan luomia lapsia, jotka ihmettelevät ja ihastelevat maailmaa. :icon_wink:
-
Niin lokeroin minäkin, en niinkään yksilöitä vaan ryhmiä kylläkin, mutta yksilöistähän nekin koostuu.