Miksi lie onkin niin että se etova tunne tulee kun katsoo tai kuulee ns. karismaattisia puhujia, vallankin TV7 amerikkalaisia.
Kun kirkon ns. 'vanhojen kirkkokuntien' papit puhuvat se tunne on harvinainen.
Kun tämä aihe täällä on nyt käynyt kuumana, katsoin äsken hetken YouTubesta One Way seurakunnan puhujaa, ja kesken oli jätettävä, niin häpeilemättömän päämäärätietoista ihmistyötä se esittäminen oli. Kun hän oli kymmenen minuuttia tunnelmoinut, mutta ei sanottavaa ollut nimeksikään, luovutin.
Kun tarkoitushakuisesti puhutaan omaan pussiin, siitä on Kristuksen henki kaukana.
Ne jotka haluavat hempeillä, suotakoon se heille. Jumalan sana on ruisleipää, siihen ei sokeri sovi.