Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: myyrä - 24.05.12 - klo:00:45
-
Itse hyväksyn nykyisin aktiivisen eutanasian. Vaikka potilas saisi kuinka hyvän kipulääkityksen ja hyvää saattohoitoa niin ihmisen omaa tahtoa täytyisi tässä kunnioittaa, jos hän haluaa armopiikin.
-
Passiivinen eutanasia ei itse asiassa ole eutanasiaa vaan hyvän kuoleman mahdollistaminen. Tarpeeton hoitojen pitkittäminen on nytkin jo kielletty, ja kipuja on hoidettava mahdollisimman hyvin. Surullista vain, ettei hyvää palliatiivista hoitoa ja asiantuntevaa saattohoitoa ole saatavissa kaikkialla.
Useimmilla eutanasian kiihkeillä kannattajilla (jotka yleensä eivät ole lääkäreitä!) on taustalla kokemus läheisen rankoista tai suorastaan kammottavista loppuvaiheista ennen kuolemaa, kun kipuja ja loppuvaiheen oireita ei ole osattu asiantuntevasti hoitaa. Resurssipula kai siinäkin: rahaa ei riitä henkilökunnan koulutukseen, yhden hengen huoneisiin, hoitajiin, lääkkeisiin, sedaatioon... Uskon, että suomalaiset hoitajat ja lääkärit tahtoisivat kyllä hoitaa potilaansa hyvin myös kuoleman lähestyessä.
Ajattelen, että elämä on lahja. Emme ole valinneet syntymämme hetkeä, siksi olkoon Jumalan hallussa myös lähtömme.
-
Surullista vain, ettei hyvää palliatiivista hoitoa ja asiantuntevaa saattohoitoa ole saatavissa kaikkialla.
Olisi armollista, jos aktiivinen eutanasia sallittaisiin silloin kun "hyvää palliatiivista hoitoa ja asiantuntevaa saattohoitoa ei ole saatavissa".
-
Toisaalta ei ole oikein olla toisen elämän mestarina.
-
Oman tahdon ilmoittaminen silloin, kun on vielä hyvissä voimissa, on ongelmallinen eutanasia-asian suhteen, sillä vaikean sairauden yllättäessä tai kuoleman lähestyessä saattaakin käydä niin, että jokainen vielä saatu uusi päivä tuntuu mittaamattoman arvokkaalta, ja kuoleman haluaisi siirtää kauemmas. Vaikeasta sairaudesta tai onnettomuuden seurauksista parantunut, eutanasiaa pyytänyt saattaakin parannuttuaan kiittää siitä, ettei pyyntöihin voitu suostua ja edessä olikin vielä ainutlaatuinen elämä.
Eutanasian salliminen voisi johtaa monenlaisiin seuraamuksiin, myös sellaisiin, joita ei osata aavistaa tai joista ei haluta puhua. Hollannissa esimerkiksi vanhusten tiedetään kokeneen, että heidän toivottaisiin harkitsevan eutanasian pyytämistä, jos heidän hoitonsa on kallista ja saattaa kestää vuosia. Ovat siis kiviriippa yhteiskunnalle, jos kaikki mitataan rahassa. Nyky-Suomessakin moni vanhus kyselee tämänhetkisen keskustelun järkyttämänä, toivotaanko hänen kuolevan mahdollisimman pian, kun ei hoitopaikkaa ole saatavissa ja yksin ei pärjää.
-
Kysymykseen ei varmasti ole yhtä oikeaa vastausta. Jokainen ihminen on yksilö eikä "hyvää kuolemaa" voi tuotteistaa eri asiakassegmenteille samalla tavalla kuin esimerkiksi liike-elämän palveluita. "Sitten meillä olisi tämä Laatulähtö-palvelu, hyvin edullinen ja miellyttävä." Esimerkiksi se on ongelmallista, että potilaalta itseltään ei välttämättä saa tietoa erilaisten palliatiivisten hoitojen vaikutuksesta loppuvaiheessa. Kannanmuodostus edellyttäisi myös varsin laajaa tietämystä kuolemaan johtavista sairauksista sekä saattohoidosta. Terhokodin johtava lääkäri kirjoitti pari päivää sitten Helsingin Sanomien mielipidesivulla juuri tästä asiasta.
Omalta osaltani voin tässä vaiheessa vain todeta, että ainakaan ehdottomasti kielteistä kantaa en voi ottaa puutteellisen asiantuntemuksen takia. En kyllä ehdottoman myönteistäkään, samasta syystä.
Mt
-
Nykyisen tietämykseni, kokemuksieni, ja vakaumukseni mukaisesti en hyväksy aktiivista eutanasiaa. Palliatiivisen hoidon saattaminen sille tasolle, että potilas käytännössä on täydessä unessa viimeiset päivänsä, on jo toteutettu useiden tuttujen syöpäpotilaiden kohdalla. He olivat perheemme ystäviä. Viimeisiksi päivikseen he saivat valita niin runsaan kipulääkityksen että he olivat oikeastaan unessa sen johdosta - herätettävissä kyllä, jotta voitiin huolehtia perustarpeista, kysyä toiveita, ja vieraiden käydessä. Tätä vaihtoehtoa sai itse toivoa, siitä kerrottiin, ja kysyttiin, mitkä ovat omat toivomukset sillä joku tahtoo pysytellä virkeämpänä. Tällöin kipulääke voidaan antaa tarvittaessa, tämän vaihtoehdon ovat valinneet esimerkiksi kuolevat pienten/nuorten lasten vanhemmat mieluummin, jotta saisivat olla mahdollisimman hereillä ja virkeitä lasten vieraillessa. Oman kurssikaverini Elinan "hyvästä kuolemasta" kannattaa lukea Siltalan toimittama "Elinan kirja". Se on todella hyvä, vaikka itse pelkäsin etten kestäisi sen lukemista.
Mellä siis on jo, kipulääkkeiden väsyttävän vaikutuksen tähden, käytännössä valittavissa lähes "aktiivinen eutanasia" jossa ketään ei ole tarpeen tappaa. Viimeisinä elinpäivinään nämä, muutoinkin väsyneet ihmiset olivat levollisia, lääkkeen ansiosta, he olivat itse valinneet tämän vaihtoehdon, ja siinä heitä aivan oikein kuunneltiin, kysymys esitettiin silloin, kun syöpäkivut olisivat tehneet olosta sietämättömän, ja elinaikaa joka tapauksessa enää joitakin päiviä.
Kipupumpuilla voi säädellä tätä itse, joten autonomian tunne säilyy. Muistyan myös jo 1980-luvulta potilaan, joka tahtonsa mukaan sairasti terminaalivaiheen yksin kotonaan ja käveli (!) niin kauan kuinj kykeni läheiselle terveysasemalle saamaan kipupiikin, jonka sai aina kun tahtoi, sillä asema päivysti ympärivuorokautisesti. Tapasin hänet siellä pariinkin kertaan päivystysaikaan. Hän halusi näin, ja näin tehtiin.
Itse menen siskoni kanssa maanantaina allekirjoittamaan vanhempiemme hoitotahdon. Selvitetään muitakin juttuja, siis he haluavat jo nyt siirtää mökin meille, mistä nyt taas systerin kanssa sovittiin että kuin vain mutta siihen ei kajota, vaikka tulisi mikä, ennen kuin ollaan tilanteessa jossa he tosiaan ovat kuolleet ennen meitä, mistä sen tietää. Sitten taas minä tykönäni olen sopinut itseni kanssa että se koetetaan viime vääntöön säilyttää siskon perheelle, lapsille se on rakas ja minä siitä viis piittaan. Omat lapsuusmuistoni kuuluvat kokonaan muualle.
En oikein voi ajatella, että elämä kuuluu meille itsellemme. En ajattele itseäni itseni omana.
-
Itse menen siskoni kanssa maanantaina allekirjoittamaan vanhempiemme hoitotahdon. Selvitetään muitakin juttuja, siis he haluavat jo nyt siirtää mökin meille, mistä nyt taas systerin kanssa sovittiin että kuin vain mutta siihen ei kajota, vaikka tulisi mikä, ennen kuin ollaan tilanteessa jossa he tosiaan ovat kuolleet ennen meitä, mistä sen tietää. Sitten taas minä tykönäni olen sopinut itseni kanssa että se koetetaan viime vääntöön säilyttää siskon perheelle, lapsille se on rakas ja minä siitä viis piittaan.
Jos vanhemmille jää elinikäinen hallintaoikeus, ei teidän tarvitse maksaa lahjaveroja tms. Jos vanhemmat pysyvät hengissä tietyn ajan (olikohan se kolme vuotta), mökkiä ei katsota sen jälkeen myöskään perinnöksi.
Mari Teiniä kirjoitti tämän päivän Kotimaan pääkirjoituksessa ansiokkaasti eutanasia-asiasta.
-
Lisäys perusteluun: En alkuukaan usko, että tuo tuohon pysähtyy. Meillä on jo nyt potilaita, joiden osalta kiusaus tahtoa heidän puolestaan on valtava, koska itseilmaisun kyky on olematon, ja joille meidän suht terveiden käsityksen mukaan "elämä ei voi antaa mitään" tai jotka toivovat kuolinapua halvauduttuaan, vaikka heille edelleen jää kaikki aistit ja - todella - toipilasajan jälkeen lukuisia mahdollisuuksia iloita elämästä, ja hyvän kuoleman sijasta saada sitä ennen hyvä elämä. Sitä toivovat myös toistuvista depressioista kärsivät. Sen hoidon eteen tehdään kaiken aikaa joks kiihkeästi ja intensiivisesti työtä ja muutos jonnekin omiin erikoistumisvuosiin on valtava.
Kääntöpuoli: Kun tein konsultaatiohommia yleissairaalassa, tavallisin kysymys oli: Ikääntynyt potilas kieltäytyy ottamasta lääkkeitään koska pelkää että joukossa on "kuolinpilleri". Pyyd yst psyk kons.
-
Jos vanhemmille jää elinikäinen hallintaoikeus, ei teidän tarvitse maksaa lahjaveroja tms. Jos vanhemmat pysyvät hengissä tietyn ajan (olikohan se kolme vuotta), mökkiä ei katsota sen jälkeen myöskään perinnöksi.
Mari Teiniä kirjoitti tämän päivän Kotimaan pääkirjoituksessa ansiokkaasti eutanasia-asiasta.
Tiedetään. Mutta he tahtovat nyt näin, ja maksoivat lahjaveron puolestamme. Lähinnä ajatus onkin että jos me, tai lähinnä kai nyt sisareni huusholleineen ajautuu vararikkoon se on meidän helpompaa myydä, ja me emme rupea niiden kanssa vääntämään kättä koska eiväthän he meitä kuuntele. Kun ne rupeavat kuolemaan, tämä tiedetään, ne lukkiutuvat kotiin ja järjestävät vielä varmuusketjutuksen jotta "meille ei tule vaivaa" ... siis alusta loppuun päättäväinen pariskunta. Ensin he päättivät mennä naimisiin vastoin kummankin perheen tahtoa ja rutiininomaisesti he järjestelevät kuolemaansa tyyliin "tämä on kuulkaas nyt meidän välinen juttu..."
-
Lainasin oman kannanottoni keskustelusta Karjalohjan kirkkoherran nyt jo piispan määräyksestä poistettu seurakunnan etusivu. Tämä on siis vastaus toiseen kirjoitukseen
Jos et sitä ennestään tiennyt, niin kipuihin ei aina löydy lääkkeitä. (viimeinen konsti on nukuttaa kärsivä, mutta mitä elämää se on) Kun kivut ovat tolkuttomat eikä niihin löydy apua, niin missä erityisasemassa on lähiomaisten oikeus kiduttaa jotakuta. Oma tahto ratkaiskoon, kun tilanne on sietämätön ja jos lähiympäristö ei sitä ymmärrä niin on tunnevammaisia sukulaisia.
-
Lainasin oman kannanottoni keskustelusta Karjalohjan kirkkoherran nyt jo piispan määräyksestä poistettu seurakunnan etusivu. Tämä on siis vastaus toiseen kirjoitukseen
Jos et sitä ennestään tiennyt, niin kipuihin ei aina löydy lääkkeitä. (viimeinen konsti on nukuttaa kärsivä, mutta mitä elämää se on) Kun kivut ovat tolkuttomat eikä niihin löydy apua, niin missä erityisasemassa on lähiomaisten oikeus kiduttaa jotakuta. Oma tahto ratkaiskoon, kun tilanne on sietämätön ja jos lähiympäristö ei sitä ymmärrä niin on tunnevammaisia sukulaisia.
En toistaiseksi ole nähnyt ainuttakaan, huonosti hoidettua kipua, jossa on vahva ahdistuskomponentti mukana, sellaista kyllä liian usein. Nukutettu nukkuu hyvin pian pois, ja käytännössä tästä erään henkilön kohdalla olikin kyse, eiväthän he unessa makaa vuosikausia, hyvä jos päiviä, milloin kyseessä on syövän terminaalivaiheen kipu. Se voi olla infernaalinen, ja siihen nukuttaminen, tai tuo äärensä viety sedaatio käy kyllä.
Pelkään hyvin paljon sitä, että oma harkintamme laajenee sisällyttämään aktiivisen eutanasian piiriin paljon muitakin, joiden elämä on ulkopuolisen silmin pelkkää kärsimystä. Seuraan keskustelua kaiken aikaa, kuten olen tehnyt jo 1970-luvulla opiskelijana, ja milloin ikinä näen syyn, olen valmis vaihtamaan kantaani. Toistaiseksi en. On huomattava että myös kivun hoito kehittyy kaiken aikaa, se ei suinkaan ole pelkkää kipupiikkiä, mutta jos aktiivinen eutanasia sallitaan, sitä tullaan myös tarjoamaan, kenties priorisoimaan, ja moni ajattelee juuri omaisten ahdistuneisuutta. Olen liian usein kokenut, kuinka ympäristö ahdistuu minua enemmän, kun saan yhtäkkiä spastisen velttohalvauksen ja oksennan rajusti. Kivuliashan sellainen kohtaus on kuin mikä. Ja olen tämä'n ajatellut näinkin: Onko minulla itsellänikään oikeutta elää, ja kuluttaa yhteiskunnan varoja ei-mihinkään?
Mitä mieltä on antaa apurahoja hyvän ja mahdollisimman tuskattoman finaalin tutkimista varten, jos eutanasia "kumminkin on olemassa oleva vaihtoehto"? Ei mitään!
-
Olisi armollista, jos aktiivinen eutanasia sallittaisiin silloin kun "hyvää palliatiivista hoitoa ja asiantuntevaa saattohoitoa ei ole saatavissa".
Se täytyy olla saatavissa,hyvänen aika! Tuo on perusteluista kelvottomin. Eihän meidän kuntayhtymällä ole resursseja! Kuultu jo nyt liian usein!
Kun viimeksi pari vuotta sitten jouduin HUS:n neurolle, keskustelu kierrolla, lääkäri ja hoitaja: Annetaan tälle Betasergia - mutta kun meillä ei ole sitä eikä ole lupa tilata! No annetaan infuusiona nimondipiinia - mutta eihän... etc. No, annetaan nitratsepamia - ei meillä... etc. No antakaa edes peitto - mutta kun meillä ei ole peittoja... Naapuripotilaan tipansäätäjä hälyttää koko ajan, hän soittaa hoitajan, saataisiinko me tuo meteli pois... Voi voi, kun tämä on meidän ehjin tippalaskuri ja tämä tekee näitä virheitä kun tuo neste on paksua eikä meillä ole lupaa...
Ymmärrän hyvin, ettei kukaan tahdo omaisensa lähtevän täältä sietämättömissä kivuissa.
Omainen ei liioin ole se henkilö joka päättää kivunhoidosta, sen laadusta, määrästä tai antamispaikasta "ei saa mammaa noin tokkuraan laittaa, eihän mamma edes jaksa jutella... " Siitä päättää potilas häntä hoitavan kiputiimin kanssa ja niitä onneksi alkaa tulla useisiin sairaanhoitopiireihin.
-
Se täytyy olla saatavissa,hyvänen aika! Tuo on perusteluista kelvottomin. Eihän meidän kuntayhtymällä ole resursseja! Kuultu jo nyt liian usein!
Tästäkin asiasta keskustelua helpottaisi, jos selvitettäisiin eri vaihtoehtojen kustannusten suuruusluokat koko maan mittakaavassa ja sairaanhoitoalueittain. Vertailutietoja pitäisi tietysti olla: paras käypä palliatiivinen hoito kuntayhtymän yhden vuoden keskimääräiselle tarpeelle vastaa n kiertoliittymää / n kuukautta jätevedenpuhdistusta tms.
Silloin kansalaisyhteiskunta voisi poliittisessa keskustelussa ja vaaleissa vaikuttaa siihen, minkätasoiseen hoitoon varataan verovaroja.
Ehkä tulos olisi se, että vuosikustannus on pahimmillaankin niin pieni, että siitä ei kannata suuremmin keskustella. Tai sitten todetaan, että homma saadaan hoitoon, jos veroäyriä nostetaan 0,15 euroa tai jos suljetaan uimahalli kesäkuukausiksi.
Samaa suuruusluokan arviointimenettelyä suosittelen muihinkin kiistanalaisiin kysymyksiin.
Esimerkiksi mikroyrityksessä tietoteknisten laitteiden halvimman ostopaikan etsiminen voi maksaa menetettynä työaikana kymmenen kertaa enemmän kuin halvimman ja kalleimman hintaero.
Mt
-
Tuo maailma on niin omituinen. Päätökset siellä tehdään tavallisesti lyhytnäköisesti halvimmalta näyttävän tai yleisen "täytyy säästää" - mentaliteetin vallassa. Itse terveydenhuoltohenkilöstöhän ei rahoista päätä edes sairaalan tasolla. Siksi pelkäänkin, että tunnen sen, ja olen myös yleissairaalassa nähnyt vanhusten kauhun.
KELAan puolestaan koetin joskus väiteltyäni päästä tekemään postgraduatetutkimusta psykoterapian pitkäaikaisvaikutusten kustannus - hyöty- näkökulmasta, mutta kattia. KELA:n toimia ei pääse ulkopuoliset tutkimaan vaan heillä on omat tutkijansa, vastattiin, ja kun sanoin että kuulkaas. Kun keisarillakin on korkeempansa, niin ettei teillä? Alkuun koettivat että ei, ei ole. Sanoin että täytyy olla, koska elämme demokratiassa.
Juu. Eduskunta. 2007 vaalien alla kyselin joka puolueen kojulla tietävätkö tulevat kansanedustajat vastuustaan KELA:n suhteen, vasemmistoliiton kojulla tiesi avustaja, pyrkijä ei. Se oli ainut. Kristillisliittolainen pillahti itkuun. Mist miä voin kaikkee tiätää? Sanon ettetykös sinä sitten etukäteen ota selvää työpaikasta jota tässä nyt haet. Mukana oli tiedähäntä miten monennelle vaalikaudelle pyrkijöitä.
Mistä kaikesta koostuu kunta-alan rahoitus, ja onko se korvamerkittyä? Sikäli kuin tiedän ei ole.
Tutki siinä sitten. Missä päätetään, paljonko satsata kuolinhoitoon, moniko näkee ihmiselämän arvoa enää toisin kuin empiiris-luonnontieteellisesti? Luontevintahan on päättää kärsimys, niin eläimiäkin hoidetaan.
Dosentti :026: on muuttunut kiukusta punaiseksi. Hab ich es nicht gesahn! Kun ihmiskunta osaa selittää kuinka tänne tuli, se lakkaa huomioimasta, että Jumala saattaa sittenkin olla, ja Jumalalla saattaa sittenkin olla sanottavaa sille. Siihen tietysti, kuinka lievitämme kärsimystä ja juuri siihen.
Ehkä kysymme ensin.
-
Ensiksi, en ole lukenut näitä kirjoituksia kunnolla, mutta sanon mielipiteeni kuiteskin.
Tiedän mitä kipu ja ketutus mitä ei voi mittareilla mitata on ja väitän jotta voisin harhauttaa kipukoneenkin, vaikka muuta väitetään, jos ihmisellä on jatkuvia kipuja, niin ne voi halutessaan vahvistaa.
Sitten asiaan , ennen aattelin jotta ihminen omistaa elämänsä ja voi tekeä mitä vaan, mutta enemmän aateltuani honasin, ettei minulla ole osaa eikä arpaa omaan elämääni .
Isäni minut on siittänyt, ja äitini kantanut, synnyttänyt, Jumala kaiken luonnut ja antanut tapahtua, mitä siis omistaisin, en mitään.
Elämäni on Jumalan ja tehköön sille mitä haluaa ja ihmisille annettu vapaa tahto koskee vain elämänvalintoja, ei sen kestoa
Siksi vastustan eutanasiaa vaikka ymmärrän kyllä hyvin jos niin tehdään
-
Tuohon vapaaseen tahtoon sanon sen verran, että toisilla se on vapaampi kuin toisilla. Varakkaan perheen vesa on vapaampi tekemään elämässään valintoja kuin köyhän, vieläkin, ja Suomessakin. Köyhyys on periytyvää ja tuloerot sen kuin kasvavat.
Omasta syntymisestään ihminen ei voi itse päättää, kaikesta muusta voi, mutta siis toiset on vapaampia päättämään enemmän kuin toiset.
Olen lukenut tämän ketjun ja hyväksyn entistäkin enemmän aktiivisen eutanasian.
-
Vaikka elämänlaatu kärsisikin, sitä on silti kunnioitettava.
Se loppuu aikanaan. Tietysti on tapauksia, joissa olosuhteet ovat surkeat,
eikä enää ole toivoa paremmasta.
Kärsimys kärsimyksen perään voi toki olla kohtuutontakin.
Rajanveto tässä asiassa ei ole helppoa.
Aktiivinen eutanasia on tietoinen valinta, mutta sekin tarvitsee
pelisäännöt. Pelkästään kuoleman toivominen ei riitä.
Siihen tarvitaan raskauttavat perusteet. Ja hetken mielijohde tai
masennus ei saa vaikuttaa asiaan.
-
Lähipiirissäni keskusteltiin aiheesta jokunen päivä sitten. Eräs työtä, voimaa ja kuntoa elämän mittapuuna pitävä uros oli tätä mieltä omalla kohdallaan. " Jos jalat menee alta, minut saa heti nirhaista!"
Eipä ole ukon tarvinnut katsella pyörätuoliin sidottuja veljiään.
Kivun tuntevana, ja tietäen että siihen on lievitystä, toivon että jaksan kuoleman tuskankin jos niin on kohdalleni sattuva.
Äitini kaunis ja hellä kuolema antaa toivoa sellaisestakin mahdollisuudesta. Joissakin tapauksissa eutanasia saattaa olla armollista.
-
Tästä tuli hiljan elokuva, katselin. Sairaus oli ilmeisesti ns amyotrofinen lateraaliskleroosi, ALS, vaikka siitä käytettiin kirjainyhdistelmää PSP. kai tämän nyt mainita saa. Osui kahdelle samaan perheeseen, puolisoille. Lähipiirissäni on nyt jo kuollut ystävä, jolla tämä oli, joka oli nähnyt jälleen omituisen läheltä saman sairauden, joka siis johtaa aina kuolemaan. Katsokaapa se, Areenalta löytyy.
Kyseessä oli suuresti elämänhallinnan menettämisen sietämättömyys.
Mietin sitä koska omat vertebrobasilaarikohtaukseni muistuttavat lopputilaa niin suuresti. Kysymys on tavattoman vakava, nimittäin tämän harvinaisen sairauden kohdalla ei ole mahdollista toimia kuten kipua lievitettäessä äärimmillään voi. Yritänm eläytyä tilanteeseen kun kerran voin, ja sittenkin jokin minussa sanoo, ei. Tuo nainen oli vastikään saattanut puolisonsa hautaan kun tauti todettiin. Olkoonkin että siihen kuuluu myös mielialavaihdoksia, joita ei voi hallita, niihin on lääkkeellistä apua, eikä kukaan kai tullut kysyneeksi, kuinka hirvittävän masentunut hän on ollut. Myös.
ALS-potilaiden kohdalla ajattelen hyvin suuresti ahdistuneisuuden lievittämisen välttämättömyyttä, mietin missä määrin se huomioidaan, ja tullaanko edes ajatelleeksi kun saatetaan olla niin pikiintyneitä johonkin "taudin kulkuun kuuluu" ajatteluun. Tässä olen koko ajan tulilinjalla neurologien kanssa siis työssä... ne on vähän pakkoneuroottista porukkaa. On kieltämättä mälsää miettiä tukehtuuko omaan oksennukseensa, vaikka kyllä minä totuin siihen... vain ihan ensimmäiset kohtaukset pelottivat.
Kun lopulta yksi neurologi oli seniorina kun jouduin HYKSiin (silloiseen) ja sanoi mikä on oikea diagnoosi, lakkasin jo siitä tiedosta pelkäämästä, ja kun sitten kun tieto levisi niin ettei minua enää kohdeltu epäasiallisesti, olin jo kuin taivaassa --- tämä unohtuu! Toisen ihmisen apu ei milloinkaan ole turha, ja toisinaan, sen jatkuvan inttämisen, tivaamisen, valehtelusta syyttämisen, töykeyden jälkeen jo se etteivät osasto ysikakkosen hoitajat enää pääsääntöisesti huuda potilaille, lisää elämänhalun maksimiin.
Joskus tahtoisin tottavie tämänkin puolen asiasta esille. Kai on pitänyt tallata tämä polku ennen kuin tietää - sairastaa harvinaista tautia jota ei tunneta, ja nähdä muutos, kun opitaan tuntemaan. Se riittää. :kahvi: Kun saisi sen kaikkien hyödyksi!
-
Katselin huolella myös hollantilaisen dokkarin. Huomioni kiinnittyi tietysti ensin siihen kuinka erilainen terveydenhuoltojärjestelmä heillä on, kuin meillä. Heillä on, en tiedä miten kustannettuna, hyvin brittiläistyyppinen perhelääkärisysteemi, jossa gp eli general practitioner ei missään nimessä ole virkamies kuten täällä - niin tahdottiin, kun terveyskeskusjärjestelmä perustettiin 1970-luvulla. Gp tuntee potilaansa tosi hyvin. Meillä joskus, jos terveyskeskuksessa on kohtuullinen miehitys.
Systeemin tuntien pelkään meilllä tapahtuvaa portin aukaisua. Nuo kahden lääkärin päätökset, abortti, vapaudenriisto M1-menettelyin psykiatriseen sairaalaan toimitettaessa näyttävät usein, eivät kahden lääkärin harkinnoilta vaan nollan. Neuvottomuuden, kiireen, ulkokohtaisten pykälien rajaamat henkilöt luottavat siihen että tuo toinen on tarkistanut tilanteen tarpeeksi hyvin.
...................................
No, asiaan: mietin millaista olisi jos todella sairastuisin itse ALSiin. Olisiko minulle kristittynä eettisesti oikein oikein pyytää, ettei kaikkia moderneja hoitokeinojakaan käytettäisi? Tarkoitan respiraattoria, ei ole kysymys siitä että makaan sairaalassa hengityskoneessa vaan istun pyörätuolissa niinkuin silloin muutenkin, mutta samassa tuolissa kulkee pikku respiraattori, johon minulla on hengitystieyhteys kaulan puolivälistä, kilpiruston rakenteitten keskeltä. Ei siis suun kautta. Se on potilaalle vaivattomampi.
Entä syöttöletku? En kykenisi enää nielemään, nimittäin. Joskus jonkin pienen sormenliikkeen avulla voi kommunikoida.
Tahtoisinko, jos mahdollista, vielä kuulla musiikkia, nähdä kevään koittavan, ensilumen, tuntea ruusuntuoksun?
Tahtoisinko ettei minua kytkettäisi respiraattoriin? Tahtoisinko luovuttaa ennen syöttöletkua, nälkäkuolema ei ole miellyttävä, tukehtuminenkin on ikävää vaikka lopultahan me jokainen kuolemme juuri tukehtumalla... kuka sitten yksityiskohdiltaan mitenkin...
-
Katselin huolella myös hollantilaisen dokkarin. Huomioni kiinnittyi tietysti ensin siihen kuinka erilainen terveydenhuoltojärjestelmä heillä on, kuin meillä. Heillä on, en tiedä miten kustannettuna, hyvin brittiläistyyppinen perhelääkärisysteemi, jossa gp eli general practitioner ei missään nimessä ole virkamies kuten täällä - niin tahdottiin, kun terveyskeskusjärjestelmä perustettiin 1970-luvulla. Gp tuntee potilaansa tosi hyvin. Meillä joskus, jos terveyskeskuksessa on kohtuullinen miehitys.
Systeemin tuntien pelkään meilllä tapahtuvaa portin aukaisua. Nuo kahden lääkärin päätökset, abortti, vapaudenriisto M1-menettelyin psykiatriseen sairaalaan toimitettaessa näyttävät usein, eivät kahden lääkärin harkinnoilta vaan nollan. Neuvottomuuden, kiireen, ulkokohtaisten pykälien rajaamat henkilöt luottavat siihen että tuo toinen on tarkistanut tilanteen tarpeeksi hyvin.
...................................
No, asiaan: mietin millaista olisi jos todella sairastuisin itse ALSiin. Olisiko minulle kristittynä eettisesti oikein oikein pyytää, ettei kaikkia moderneja hoitokeinojakaan käytettäisi? Tarkoitan respiraattoria, ei ole kysymys siitä että makaan sairaalassa hengityskoneessa vaan istun pyörätuolissa niinkuin silloin muutenkin, mutta samassa tuolissa kulkee pikku respiraattori, johon minulla on hengitystieyhteys kaulan puolivälistä, kilpiruston rakenteitten keskeltä. Ei siis suun kautta. Se on potilaalle vaivattomampi.
Entä syöttöletku? En kykenisi enää nielemään, nimittäin. Joskus jonkin pienen sormenliikkeen avulla voi kommunikoida.
Tahtoisinko, jos mahdollista, vielä kuulla musiikkia, nähdä kevään koittavan, ensilumen, tuntea ruusuntuoksun?
Tahtoisinko ettei minua kytkettäisi respiraattoriin? Tahtoisinko luovuttaa ennen syöttöletkua, nälkäkuolema ei ole miellyttävä, tukehtuminenkin on ikävää vaikka lopultahan me jokainen kuolemme juuri tukehtumalla... kuka sitten yksityiskohdiltaan mitenkin...
Jos minussa on yhtään profeettaa niin haluaisit elää loppuun asti täysillä eli nauttia musiikista ja kesänodotuksesta etc. Vasta kun kaikki keinot on käytetty ja jos ei ole tolkuttomia kipuja olisit valmis luovuttamaan.
-
Jos minussa on yhtään profeettaa niin haluaisit elää loppuun asti täysillä eli nauttia musiikista ja kesänodotuksesta etc. Vasta kun kaikki keinot on käytetty ja jos ei ole tolkuttomia kipuja olisit valmis luovuttamaan.
Ainakin tunnet minut epäilemättä varsin hyvin :icon_biggrin: :P :026:
Dosentti on samaa maata, ei hänkään kuollut ennen kuin tappoivat.
Kissa ei lupaa edes maatua aivan heti.
-
En osaa päättää.
Tämä kysymys kuuluu niihin joista en voi sanoa paljoakaan, kuten abortti ja muut samantapaiset vaikeat kysymykset, kun en ole sellaisissa tuskissa kuin jotkut ovat tai en ole abortti vaihtoehdon edessä.
Täytyy vaan todeta, että en osaa ottaa voimakasta kantaa.
Näin periaatteessa uskon, että ihmeparantumisiakin voi tapahtua ja siksi en oikein hyväksy, mutta tiedä sitten.
-
Miksi tähän asiaan pitäisi nyt ottaa kantaa, eli minkä tähden sitä tulee paitsi täältä foorumista, myös televisiosta kaiken aikaa? Ei ennenkään ole tarvinnut ajatella, miksi nyt pitäisi ottaa kantaa?
Kun ei ole (vielä onneksi) sattunut kohdalle! Mietin sitten jos joskus joudun asian eteen. Mitään joukkopäätöstä en asiasta haluaisi silti että joku päättää puolestani suuntaan tai toiseen. Asia on niin vaikea että siihen en pysty ottamaan kantaa. Enkä usko että kukaan muukaan pystyy (oikeasti).
Tuntuu että nyt taas ollaan ajamassa jotain käärmettä pyssyyn kun joka tuutista tulee ilta illan jälkeen eutanasiaa, lehdissäkin...
-
Miksi tähän asiaan pitäisi nyt ottaa kantaa, eli minkä tähden sitä tulee paitsi täältä foorumista, myös televisiosta kaiken aikaa? Ei ennenkään ole tarvinnut ajatella, miksi nyt pitäisi ottaa kantaa?
Eihän sinun ole mikään pakko ajatella ja ottaa kantaa. Kuka siihen muka pakottaa? Keskustelu mediassa lähti todennäköisesti liikkeelle vihreiden puolueohjelmaansa kirjaamasta aktiivisen eutanasian hyväksyvästä kannasta. Onhan siellä myös kanta kirkon ja valtion erottamisesta, mutta ei siitä näköjään vieläkään keskustella missään. Kannatan muuten eroa. Norjassahan tämä nyt toteutuu.
-
Eihän sinun ole mikään pakko ajatella ja ottaa kantaa. Kuka siihen muka pakottaa? Keskustelu mediassa lähti todennäköisesti liikkeelle vihreiden puolueohjelmaansa kirjaamasta aktiivisen eutanasian hyväksyvästä kannasta. Onhan siellä myös kanta kirkon ja valtion erottamisesta, mutta ei siitä näköjään vieläkään keskustella missään. Kannatan muuten eroa. Norjassahan tämä nyt toteutuu.
Norjassa kirkon ja valtion suhde on ihan erilaine kuin Suomessa. Norjalaisittain ajateltuna ne on jo erotettu Suomessa. Valtio on maksanut Norjassa pappien palkat ja myöskin määrännyt niiden lukumäärän jne.
-
Vaikuttaa siltä, että ne teemat joista muutoinkin keskustellaan, tuodaan ennen pitkää myös tänne. Vihreiden kannanotosta se todella sai alkunsa, ja milloin ikinä teema on jokaista sivuava, myös keskustelu on laajaa.
Jos aktiivinen eutanasia olisi keksimätön juttu, ei kukaan voisi "ottaa kantaa kun asia sivuaa itseä" kuitenkaan, ja yhtäkkiä ilmasta temmattuna keskustelun mielekkyyttä voisi kysyä. Passiivinen on ollut ajat sitten jokaisen valittavana. Se ei ole muuta, kuin rasittavista hoitotoimenpiteistä luopumista silloin kun ennuste on huono tai niiden lopettaminen, jos ne eivät huolimatta hyvistä toiveista johdakaan tulokseen odotusajassa. Joks. näin on muotoiltu hoitotahto, jonka voi varmemmaksi vakuudeksi allekirjoittaa.
Mielestäni on oikein hyvä, että keskustelu on mahdollisimman laajaa, milloin ikinä on kyse ihmiselämän alkua ja loppua sivuavista päätöksistä. Niitä ei pidä jättää poliitikkojen ja lääkärien tai lääkärien ja muutaman filosofin keskenään kinattavaksi. Kun Häyryn pariskunta nosti tämän esille, keskustelukin oli suppeampaa koska lakialoitetta ei kuitenkaan heidän argumenttiensa pohjalta syntynyt. Kaari Utrion keksimä "kuolinpilleri" puolestaan oli fantisoitu juttu, mutta meni osaan väestöä täydestä, valitettavasti, muttei siitä vastaavaa keskustelua herännyt.
Kyllähän sitä nyt ajetaankin toisaalta juuri kuin käärmettä pyssyyn, emmekä me Dosentin kanssa kumpikaan soisi, että kirkossa sivuutettaisiin keskustelu. Sitä :026: tarkoittaa huomauttaessaan, että kirkko kuuluu keskelle kylää, sinne missä ihmiset ovat ongelmakysymyksineen, ei jonnekin kaapin perälle josta se pyhinä kaivetaan esille ja tuuletetaan naftaliinista. Kymmenen käskyn "toinen laintaulu" on kokonaan käytännön arkista etiikkaa määrittäviä. Aktiivisessa eutanasiassa riistetään toisen ihmisen henki, ja, totta tämäkin, lopetetaan kärsimys.
-
Norjassa kirkon ja valtion suhde on ihan erilaine kuin Suomessa. Norjalaisittain ajateltuna ne on jo erotettu Suomessa. Valtio on maksanut Norjassa pappien palkat ja myöskin määrännyt niiden lukumäärän jne.
Kirkon keskusrahasto vai mikähän elin pappien palkat maksaa? Olen autuaan tietämätön näistä asioista.
Vasemmistolla kirkon ja valtion ero on aina ollut ohjelmissaan, mutta sitä ei nyt ole pidetty tärkeänä asiana. Juuret juontuu sisällissotaan, missä kirkko oli valkoisten puolella. Tosin se kuuluisa Forssan puoluekokous taidettiin pitää jo ennen sotaa.
Sitten kun kirkon jäsenmäärä laskee riittävän alas niin asia on ajankohtainen eli kirkko ei ole enää kansankirkko. Kysyä kyllä voi, onko se sitä nytkään, ainakaan esim. eräissä Helsingin lähiöissä.
Tämä menee nyt kokonaan ohi ketjun aiheen, sorry.
-
Kirkon keskusrahasto vai mikähän elin pappien palkat maksaa? Olen autuaan tietämätön näistä asioista.
Vasemmistolla kirkon ja valtion ero on aina ollut ohjelmissaan, mutta sitä ei nyt ole pidetty tärkeänä asiana. Juuret juontuu sisällissotaan, missä kirkko oli valkoisten puolella. Tosin se kuuluisa Forssan puoluekokous taidettiin pitää jo ennen sotaa.
Sitten kun kirkon jäsenmäärä laskee riittävän alas niin asia on ajankohtainen eli kirkko ei ole enää kansankirkko. Kysyä kyllä voi, onko se sitä nytkään, ainakaan esim. eräissä Helsingin lähiöissä.
Tämä menee nyt kokonaan ohi ketjun aiheen, sorry.
Keskustelun polveilu ei ole nettikeskusteluissa ennennäkemätöntä...
Kirkon talous (http://evl.fi/talous)
Kirkon suhde valtioon (http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/85BBFB4816F713BEC2256FEA003A7232?OpenDocument&lang=FI)
Muistaakseni Nils Torvalds totesi taannoin, että hän vanhana vasemmistolaisena kannatti kirkon erityisaseman poistamista, mutta muutti kantaansa, kun oivalsi menettelyn sosiaalisesti turmiolliset seuraukset eli kirkon tekemän laajan yhteiskunnallisen ym. työn siirtymisen maallisen yhteiskunnan hoidettavaksi (eli hoitamattomaksi).
Mt
-
Keskustelun polveilu ei ole nettikeskusteluissa ennennäkemätöntä...
Kirkon talous (http://evl.fi/talous)
Kirkon suhde valtioon (http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/85BBFB4816F713BEC2256FEA003A7232?OpenDocument&lang=FI)
Muistaakseni Nils Torvalds totesi taannoin, että hän vanhana vasemmistolaisena kannatti kirkon erityisaseman poistamista, mutta muutti kantaansa, kun oivalsi menettelyn sosiaalisesti turmiolliset seuraukset eli kirkon tekemän laajan yhteiskunnallisen ym. työn siirtymisen maallisen yhteiskunnan hoidettavaksi (eli hoitamattomaksi).
Mt
Selkisi, kiitos.
Hyvä on näitäkin välillä kerrata kun tahtoo muuten päästä unohtumaan.
-
Tänään ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä käsiteltiin myös parissa kohtaa tätä kuumaa aihetta. Kyllä tässä on takki käännettävä ja peruttava aikaisemmat puheet, sen verran hyviä ja ajatuksia herättäviä kirjoitukset ovat.
Lainaan molemmista vain vähän loppua. Ensin Keskustelua palstalla Antero Aitto-oja kirjoittaa:
..."Väitän, että mahdollinen laki armokuoleman laillistamisesta koskee ennen muuta varattomia vanhuksia, varattomia sairaita ja varattomia vaivaisia ihmisiä. Rahalla Suomessakin saa hyvää hoitoa ja hoivaa, hamaan kuolemaan saakka."
Ja kolumnissaan Tuula-Liina Varis:
..."Gallupien mukaan 70 prosenttia kansasta kannattaa eutanasiaa. Erityisesti nuoret kannattavat sitä - eikä ihme, nuorelle omaa kuolemaa ei ole, armokuolema koskee raihnaisia vanhuksia, joiden kaltaiseksi nuori ei aio ikinä tulla.
Suuret kannatusluvut kertovat ennen kaikkea huolestuttavasta epäluottamuksesta hoitojärjestelmää kohtaan. Epäluottamus on ansaittua; sitä on synnytetty huonolla vanhustenhoidolla, pitkillä potilasjonoilla, tylyllä kohtelulla, alati vaihtuvilla lääkäreillä, ylilääkityksellä, mielenterveyspotilaiden heitteillejätöllä, lasten ja nuorten heikennetyllä terveydenhoidolla. Sydämen kovuudella. Ja rahapuheella, joka sosiaali- je terveydenhuollossa on jyrännyt humaanin, ihmislähtöisen ajattelun ja keskustelun. Ihminen alkaa hoitobyrokratiassa olla lähinnä hankala kuluerä, joka yritetään painaa mahdollisimman alas. Ei ole ihme, jos kärsimystä ja kuolemaa pelkäävä kansalainen pitää parempana tulla "armosta" päästetyksi päiviltä kuin jauhautua järjestelmän rattaissa.
Silti, henkilökohtaisesti en voi mitenkään ymmärtää, miten tapetuksi tuleminen voisi missään olosuhteissa olla erityisen "arvokas" tapa kuolla."
-
He ovat erittäin oikeassa! Juuri tätä itse tarkoitan.
Mitä siihen tulee että mietin kun asia koskee minua, on mielessäni kaiken aikaa ollut Martin Niemöllerin runonpätkä, suomennettuna joks näin
He kävivät kommunistien kimppuun, minä vaikenin - enhän minä ollut kommunisti.
He kävivät kansallisaatteen kannattajien kimppuun - minä vaikenin, sillä enhän minä kannattanut sitä.
He kävivät juutalaisten kimppuun. Minä vaikenin, enhän minä ole juutalainen.
He kävivät aktiivisten kristittyjen kimppuun, minä vaikenin,
itsehän kannatin sovinnollisia kompromisseja
Sitten he kävivät minun kimppuuni, eikä jäljellä ollut ketään
korottamassa ääntään minun puolestani.
Tätä on hieman justeerattu, pakosta, jotta ymmärtää, mutta näin se meni. Niemöller johti Tunnustuskirkkoa, joka repesi käytännössä aika alussa, ja Bonhoeffer ja Hildebrandt jäivät kahden sille puolelle, joka esimerkiksi lähetti Berlliinin olympialaisten aattona Hitlerille julkisen addressin jolla vedottiin juutalaisten puolesta. Hildebrandt juutalaisena pakeni maasta.
Niemöller pidätettiin 1.7.1937. Buchenwaldiin.
-
Hieman mietin sitä kun jo nyt priorisoidaan vähän joka paikassa, niin mikä estää tulevaisuudessa sen että potilas joka luokitellaan parantumattomaksi ja yhteiskunnalle " viisaiden " mielestä hyödyttömäksi jäisi vaille parempaa hoitoa ja kuntoutusta, laitettaisiin saattohoito-osastolle ja sitten armomurhattaisiin koska potilas itse kokee ettei voi parantua ja kivutkin on kovia?
Eikös suunniteltu tappo ole murha ?
Ihmisethän asian hoitaisi, joten on turha väittää etteikö niinkin voisi käydä.
Hoitovirheisiinhän kuolee jo nyt enemmän ihmisiä kuin liikenteessä, eli se lääkäreiden erehtymättömyydestä ja taidoista. :kahvi:
-
Noh, noh, tarkasteltaessa tilastoja on viisasta myös muistaa, että lääkärit ja hoitohenkilökunta varsin monia liikenteen uhreja myös paikkaavat henkiin. Itse olen noin kolmen hoitovirheen melkeinkuollut uhri, sillä dominoivaa sivusairautta ei yhäkään moni tunne saati osaa hoitaa. Ja sittenkin sanon yhä, että keljumainen kohtelu ja epäasiallinen käytös silloin tappavinta oli. Hoitajille olin jotakin, johon sai purkaa patoutumat ja lääkärit suunnilleen sylkivät: Mikä suakin siis on vaivaavinaan? Odotin että kertovat!
Kivoin kokemus siltä ajalta oli se nuori neurologi joka ryntäsi väliin, kun Meikun polilla päättivät letkuttaa vaikka olin oksentanut lattian täydeltä ja sanoi että ette sitä tee, siihen tämä ihminen kuolee --- no mikä sillä on --- en minä tiedä, mutta jokin agitatorinen tila, katsokaa refleksejä, jos letkutatte, menee statuksen. Kaliumit alle kahden vielä. Pelasti minut siis jonkin sisätautihurjimusjengin kynsistä. Olen yhä kiitollinen! Kamalassa olossa, huimauksessa, motoriikan lamautuessa, kivuliaissa lihasnykäyksissä ja pahoinvoinnissa, minä olin onnellinen kun minulle oltiin ystävällisiä. Tuntui että kestän mitä tahansa, jos jokukin on minulle kiltti. Ihmisapu ei aina olekaan täydellistä kärsimyksen poistamista, vaan myötäelämistä, jonka avulla jaksaa ihmeellisesti. Minähän en tiennyt, jääkö tila pysyväksi ja mikä se on... myös epätietoisuuden sieti, kun joku vain yritti parhaansa, vaikkei itsekään tiennyt.
Mutta sitä pelkään, että tuo priorisointi todella johtaa tuohon Kansan Uutisten visionäärien näkyyn. Hyvän lopun saa rahalla, kunnallisessa kerran viikossa vaihdetun vaipan, kipupiikin jos sattuu, ja niskoja nakkelevan kommentin: Mitäs ei suostu eutanasiaan! Onhan meillä vaihtoehto!
Suomi kun ei ole Hollanti.
-
Jos vielä nuissa muutamassa lääkärissä jotka murhasta päättäisi olis yksi tai useampi myös vakuutusyhtiöiden palkkalistoilla oleva, niin montakohan "säästösyistä " murhattas ?
Vakuutusyhtiöiden lekurithan jo nyt tyrmää potilasta näkemättä useiden lääkäreiden lausunnot.
Asiaahan ei todellakaan myönnettäs, mutta kun tietää jo nyt miten vakuutusyhtiöt on nihkeitä eläkejutuissa ja murhaaminen ois säästöä, sekä boonuksia ? :kahvi:
-
Jos vielä nuissa muutamassa lääkärissä jotka murhasta päättäisi olis yksi tai useampi myös vakuutusyhtiöiden palkkalistoilla oleva, niin montakohan "säästösyistä " murhattas ?
Vakuutusyhtiöiden lekurithan jo nyt tyrmää potilasta näkemättä useiden lääkäreiden lausunnot.
Asiaahan ei todellakaan myönnettäs, mutta kun tietää jo nyt miten vakuutusyhtiöt on nihkeitä eläkejutuissa ja murhaaminen ois säästöä, sekä boonuksia ? :kahvi:
Ei niistä hommista bonuksia myönnetä, työstä tuntipalkka, joka ei aivan päätä huimaa, mutta keväällä 08 KELA kyllä kokosi meidät koolle ja ilmoitti että nyt he sulkevat hanat. Usko nyt steal huvin vuoksi. Lääkärit eivät päätä rahoista missään, varsinkaan sen jälkeen kun heiltä otettiin kaikki päätösvalta demokratian nimissä kenelle hyvänsä akateenmisen loppututkinnon suorittaneelle. Oli äkkiä löysät pois. Tutussa ent B-sairaalassa olisi henkilökunta rakentanut potilaiden kanssa yhdessä rantaan saunan, sairaalalla kun oli laaja tontti niinkuin B-mielisairaaloilla oli, ja aivan ihana paikka sellaista varten. Sairaalanjohtaja-ekonomi ilmoitti ettei hän rupea kustantamaan henkilökunnalle ryyppymestaa.
Hö. Siellä oli jokaisella ihan varmasti mesta ryypätä halunsa mukaan, jos ehdottomasti halusi viettää aikaa työtoverien kanssa vielä vapaallakin -- mutta mikä ilo se olisi ollut potilaille, eikä mitenkään kohtuuttoman kallis.
Mutta kuntasektorin säästöt pakottaisivat epätoivoisiin valintpoihin, mikäli hyväksyttäisiin pykälä "ja ellei hyvää saattohoitoa ole muuten saatavilla" silloin sitä ei ole saatavilla tässä maassa - sinnepäin ei saa liikkua piiruakaan. Toistaiseksi Lääkäriliitto on ilmoittanut yhtenä mioehenä, ettei rupea, eli työntekijät eutanasian toteuttamiseksi on koulutettava sitten muualla.
Rehellisesti puhuen toistaiseksi moni asia on vielä kohtuullisen hyvin. Äitee pääsi hyvin nopeasti kunnallisesti ohi jonojen kaihileikkaukseen, otetaan ensimmäiselle peruutuspaikalle tai akuuttina, kun huomattiin että ovat kaihit viemässä näön, ja leikkuu on halpaa ylsilölle. Sen vaatima koulutus on semmonen mankeli että toistamiseen minua ei edes lääk lis tutkinnon läpi vedetä.
Säästökomennus ei aina ole järjellinen, se on totta. Mutta joskus on, jos on näyttöä --- johti esimerkiksi sen toteamiseen että kas, meilläkin depressiossa "lääke ja lepo" ei autakaan, vaan lääke ja jokin askare muun hoidon ohessa.
-
Asiaahan ei todellakaan myönnettäs, mutta kun tietää jo nyt miten vakuutusyhtiöt on nihkeitä eläkejutuissa ja murhaaminen ois säästöä, sekä boonuksia ? kahvi
Nuin olin kirjoittanut, aattelin jo olenko täysin kirjoitus ja lukutaidoton ; )
Säästöt tuo vakuutusyhtiöissä aina säästöjä, ainakin tähänasti on boonuksia jaettu kovastikkin tuloksista.
-
Asiaahan ei todellakaan myönnettäs, mutta kun tietää jo nyt miten vakuutusyhtiöt on nihkeitä eläkejutuissa ja murhaaminen ois säästöä, sekä boonuksia ? kahvi
Nuin olin kirjoittanut, aattelin jo olenko täysin kirjoitus ja lukutaidoton ; )
Säästöt tuo vakuutusyhtiöissä aina säästöjä, ainakin tähänasti on boonuksia jaettu kovastikkin tuloksista.
Kertoisitko tietolähteesi?
-
Jos vaikka kuukkeloit ?
Vakuutusyhtiöiden maksamat bonukset herra ja rouvvakaartilleen.
Olihan nuista bonuksista kova melu keväälläkin. :kahvi:
-
Vanha ketju joo, mutta onhan asia edelleen ajankohtainen. Tulipa yöllä vastaan Kati Juvan pohdintaa aiheesta. Minun silmiini vaikuttaa asialliselta ja tasapuoliselta ja kuin kirjoittaja jotain tietäisikin: http://katijuva.turanko.net/wordpress/blog/2017/01/22/eutanasiasta/
-
Vanha ketju joo, mutta onhan asia edelleen ajankohtainen. Tulipa yöllä vastaan Kati Juvan pohdintaa aiheesta. Minun silmiini vaikuttaa asialliselta ja tasapuoliselta ja kuin kirjoittaja jotain tietäisikin: http://katijuva.turanko.net/wordpress/blog/2017/01/22/eutanasiasta/
ä
Kah, kurssikaverini ja peräti ystäväni. Luenpa tämän. :icon_biggrin:
Eipä tuo huono ollut, selkeytti käsitteitä, ainut hieman sotkuinen oli tuo " ei ole olemassa mitään passiivista euranasiaa" jne. Kati tarkoittanee ettei se mikään hyvä kuolema ole että otetaan nesteytystä varten pidetty tippa pois ( jolloin potilas menehtyy hitaasti janoon). Vai mitä kummaa?
Juuh... Tälleen näistä opetettiin ja keskusteltiin....
-
:-\
En tiiä, mutta Jeesus joskus sanoi jossain lähi-idässä, että ei sinulla ole mitään valtaa mitä ei Isäni ole sinulle suonut.
Yritä nyt sitä ymmärtää, itte en ihan osaa.
-
Itse hyväksyn nykyisin aktiivisen eutanasian. Vaikka potilas saisi kuinka hyvän kipulääkityksen ja hyvää saattohoitoa niin ihmisen omaa tahtoa täytyisi tässä kunnioittaa, jos hän haluaa armopiikin.
Täsysin eri mieltä!!!!! Se tuntuu ihan järkevältä jos järjellä ajattelee, mutta ei sitä ole. Toinen, ulkopuolinen, on aina vastuussa moraalisesti toisen kuolemasta jos sen puolesta toimii.
-
Aktiivinen eutanasia on käytössä tänäkin päivänä. Se on veteen piirretty viiva aktiivisen ja passiivisen toimintatavan kautta.
-
Lainasin oman kannanottoni keskustelusta Karjalohjan kirkkoherran nyt jo piispan määräyksestä poistettu seurakunnan etusivu. Tämä on siis vastaus toiseen kirjoitukseen
Jos et sitä ennestään tiennyt, niin kipuihin ei aina löydy lääkkeitä. (viimeinen konsti on nukuttaa kärsivä, mutta mitä elämää se on) Kun kivut ovat tolkuttomat eikä niihin löydy apua, niin missä erityisasemassa on lähiomaisten oikeus kiduttaa jotakuta. Oma tahto ratkaiskoon, kun tilanne on sietämätön ja jos lähiympäristö ei sitä ymmärrä niin on tunnevammaisia sukulaisia.
Siinä asian ydin. Jos lähiomaiset tai sukulaiset eivät ymmärrä että elämä on pyhä eikä kukaan missään tapauksessa tai tilanteessa saa ottaa tai auttaa ihmistä menettämään sitä minkä Jumala on häneen puhaltanut siinä tapauksessa ovat he tunnevammaisia. Ja tässä juuri onkin se ongelma jos toisen minkäänlainen kuolemaan johtava toimenpide sallitaan. Mitä silloin jos asianomainen ei enää ymmärrä ja omaiset saavat tulkita tilanteen edunvalvojina? Vaikka asianomainen ei kykene sanomaan tilaansa voi hän silti itse olla vakaumuksellisesti vastaan häneen kohdistettuja toimenpiteitä. Ulkopuoliset taas eivät välttämättä ole kiinnostuneita toisen vakaumuksesta ja ehkä haluavat itsekkäistä syistäkin saada omaisensa lähteneeksi vaivatta pikaisesti. Tällaisia me ihmiset olemme, kun saamme vallan tappaa siitä tulee normaalia ja se voi alkaa tuntua kivalta. Niinkuin omista sodistamme olemme nähneet ja muista sodista ja kansojen ns puhdistuksista yms.
Ihminen ja hänen päätösvaltansa on tehnyt Jumalan palvelemaan itseään ja tarpeitaan. Ihminen on mennyt sekaisin hän sanoo uskovansa Jumalaan mutta teoillansa toimii Jumalaa vastaan. Myöskin on toisen hengen riistäminen täysin moraalitonta ja sen tietävät vähänkin ymmärrystä osaksi saaneet ihmiset. (huolimatta vakaumuksellisuudestaan)Jos riistät ihmiseltä hengen millään tavalla tai autat ihmistä tähän määränpäähän olet tekemisissä itse Jumalan kanssa. Ihmisen osa on olla auttamassa ihmistä säilyttämään sen mitä Jumala on hänelle antanut aina ja kaikissa tilanteissa. Olisihan se kiva jos voisimme päästä vähemmällä kun ei tarvitsisi auttaa kovin kauaa eikä olla kasvotusten oman tai toisen kärsimyksessä mutta entä jos juuri kärsimyksessä onkin se missä kohtaamme itse Jumalan. Elämä on paradoxaalinen käsite jota ihminen ei kykene täysin määrittelemään, miksi? Koska elämä on lahja ja me emme täysin ymmärrä tätä. Kiitos ja näkemiin.
-
Luulin että tämä on kristillinen foorumi mutta olen ehkä erehtynyt. Onko tämä joku hämärä kultti??:D Ystävilleni jotka eivät tunnusta mitään uskontoa tällainen asia on täysin selvä niin ihmettelen miksi joudun täällä todistamaan Jumalanvastaisuutta. Eikö siitä jo tule diskatuksi?? vai saako täällä olla juuri sellainen joka on tällälailla hengellisesti köyhä ja sitten joku joka alkaa puolustamaan oikeudenmukaisuutta diskataan?
Niinhän se on aina ollut alkuajoista lähetien ja miksikä se siitä muuttuisi ainakaan niin kauan kuin ihminen on. Jumala meitä auttakoon.
Ja jos minut näistä sanoista diskataan olen maailman onnellisin ihminen. :D
-
Oikeudenmukaisuus, niinku miten sinä sen näet ja me muut kun ollaan erimieltä, niin sinusta olemme sua jonnekkin pistämässä?
Saat olla erimieltä asioista, kuten minä olen sinun kanssa tästä asiasta, mutta miksi susta pitäisi sun saada joku boikotti tai muu ja onko se sun mielestä epäkristillistä jos olen erimieltä tässä asiasta sun kanssa?
Jotkut ihmiset reagoi niin hirveen voimakkaasti asioista.
No saa reagoida, mutta jos he alkavat mua tuomita johonkin kulttilaiseksi, niin mietityttää.
https://www.youtube.com/watch?v=NXYNPO3zIj8
-
Luulin että tämä on kristillinen foorumi mutta olen ehkä erehtynyt. Onko tämä joku hämärä kultti??:D Ystävilleni jotka eivät tunnusta mitään uskontoa tällainen asia on täysin selvä niin ihmettelen miksi joudun täällä todistamaan Jumalanvastaisuutta. Eikö siitä jo tule diskatuksi?? vai saako täällä olla juuri sellainen joka on tällälailla hengellisesti köyhä ja sitten joku joka alkaa puolustamaan oikeudenmukaisuutta diskataan?
Niinhän se on aina ollut alkuajoista lähetien ja miksikä se siitä muuttuisi ainakaan niin kauan kuin ihminen on. Jumala meitä auttakoon.
Ja jos minut näistä sanoista diskataan olen maailman onnellisin ihminen. :D
Ei ole kultti ja saat olla erimieltä.
Jumalanvastaisuus ei ole minusta syy diskatuksi tulemiseksi.
Jos asiallisesti asiasta keskustelee, niin se on vain hyvä.
Miksi toi luulee tulevansa diskatuksi jonkun näkemyksensä vuoksi?
-
Minusta Raamattussa ei ole, että älä tapa.
Alkuperäkielellä, oli se hebreaa, kreikkaa tai arameaa, niin oikeasti se sana on.
Älä murhaa.
Murhaamisella ja tapaamisella on Iso ero.
Jeesus kun tapasi tai hänen luokseen tuli roomalaisia sitilaita tai siis joku sadanpäämies tai joku, noon Jeesus sanoi hänelle kun hän kertoi, että minulla on sotilaita ja sanon nille, että mene ja tule niin ne menee ja tulee, niin ei Jeesus minusta sanonut sille kenraalille tai jollekkin, että älä tapa ja lopeta armejassa olo.
Jeesus taisi sanoa, sinulla on paljon uskoa, mene poikasi on jo parantunut.
No en muista, mutta jokainen meistä varsinkin jos äiti, niin jos joku kävisi lapsen kimppuun puollustaisi vaikka tappamalla.
Sellainen ihminen on ja ei Ramattukaan sitä kiellä.
Minun mielestä, voinen olla väärässä.
-
Itse hyväksyn nykyisin aktiivisen eutanasian. Vaikka potilas saisi kuinka hyvän kipulääkityksen ja hyvää saattohoitoa niin ihmisen omaa tahtoa täytyisi tässä kunnioittaa, jos hän haluaa armopiikin.
Paralympiaurheilija Marieke Vervoort on lopettanut elämänsä armokuoleman avulla. Vervoort allekirjoitti eutanasiapaperit jo vuonna 2008.
– Se antaa ihmiselle rauhallisuuden tunteen. Kun tunnen että minulle riittää, minulle on ne paperit, nainen kertoi BBC:n haastattelussa vuonna 2016.
Parantumaton sairaus aiheutti hänelle muun muassa jatkuvaa kipua, näön heikentymistä sekä epilepsiakohtauksia. Vervoort oli kuollessaan 40-vuotias. Hän oli suunnitellut omat hautajaisensa ja kirjoittanut läheisilleen pitkän kirjeen kuolemansa jälkeen luettavaksi.
– Haluan, että tuhkani levitetään Lanzaroten edustalle, jossa laava yhdistyy mereen. Se paikka tuo mieleeni rauhan. Haluan kaiken päättyvän sinne, Vervoort sanoi El Pais -lehdelle.
Lähteet
https://www.iltalehti.fi/muutlajit/a/51629fde-bd4a-42cb-946c-bc8e7113d3eb
L'athlète belge Marieke Vervoort s'est fait euthanasier https://www.youtube.com/watch?v=Nq8qUVH4d2M
-
Suomen eutanasiayhdistyksen Exitus ry:n lääketieteellinen asiantuntija ja kuolinaputahtoa ajava lääkäri Juha Hänninen ja kristillisdemokraattien Sari Essayah keskustelevat eutanasiasta alla olevassa linkissä.
https://areena.yle.fi/1-50096582
Pitääkö ihmisen saada kuolla silloin kun haluaa? :017:
-
Katselin dokkarin jo ennen kuin luin ketjun, ja morjestin seitsemän vuoden takaista Leenaa. Onpa hän ollut kiihkeä ja Bonhoefferin lumoissa.
Itse asiasta sen verran että Seppos on tuolla alkupäässä oikeassa, enkä yhtäänyhtään käsitä, miksi en ole sitä lähtenyt sen enempää availemaan, pohtimaan, siitä kirjoittamaan. Kai kun juuri nuo sedaatiot tulivat kehiin ja muutenkin tuolloin käytiin läpi niitä konsteja joilla edetä, hermostollisten yhteyksien operoinnit tai muut, joista nyt tietty kysyn mielessäni, mitä niille kuuluu. Tutkimustyö kaiketi jatkuu, mutta uudet teemat ovat jauhautuneet a- studioissa sun muualla siinä määrin että tämä kai sitten jäi sivuun.
...............................
Tuo dokkari oli sikäli selkiyttävä, että se teki jyrkän ja selvän eron kahden välille : Saada kuolla avustettuna kun haluaa ja saada kuolla terminaalivaiheen sairauteen kun elinajan ennuste on muutamia päiviä eikä kipua voida enää lievittää.
Joudutaanko kaltevalle pinnalle? Tuo Essayahin ” kaltevan pinnan argumentti” oli sikäli tässä riittämätön, että niin ei ole tapahtunut missään. Esim Hollannin eutanasialaki oli alun alkuaan lavea ja omalaatuinen. Tulisi perustella riskit.
Muistan kyllä, kuinka laukkasin selittämässä vanhuksille että he
1. Eivät muodosta ” pommia”. En ole osallistumassa pomminpurkuun eikä kukaan tässä sairaalassa
2. Siksi lääkekupissa ei ole ” kuolinpilleriä” sillä päiväni kulutin näin.....
Se on sentään Kaari Utrio kun puhuu. Että se ottaa sitte ennen sen kuolinpillerin kuin raihnastuu! Jos se sittenkin on täällä?
Eikä niitten järjenjuoksussa ollut muutoin mitään vikaa.
Monet olivat ensimmäistä kertaa sairaalaosastolla.
..............................
TOinen puoli asiaa: Olen miettinyt nähtyäni, kuinka raskas psykiatria kulutti ihmisiä, kuluttaako kärsimyksen näkeminen ammatikseen vielä vaikeammin, sillä myötätunto on tunteista raskain. Tuosta työn aiheuttamasta altistuksesta ja kuluttavuudesta on alettu puhua, kirjoittaa sun muuta, vaan vähän. Mietin mitä näin, kun kohtasin kolmen- neljän vuosikymmenen kuluttua ihmisiä, jotka hyvin muistin nuoruudesta, erikoistumisvuodilta eli altakolmenkympin. Väki olimuuttunut eikä parempaan. On mahdottoman vaikea kuvata heitä, mutta raskas psykiatria ja muuttovoittoalueen nähty ja jaettu kärsimys on muovannut heitä, moni muistuttaa potilaitaan suoraan sanottuna, siis siinä kunnossa kuin he ovat kärsimystien jyrkimmissä mäissä.....Kuka sitä näkee, kun menee hyvin, ei kukaan. Ei täällä ainakaan. Uloskirjoitus ja seuraava tuska jakoon. Kuinka sinä voit?
Terho- kodin lääkäri on kantanut niskoillaan kaikkien hoitamiensa potilaiden kipua. Joka ei siihen suostu etsii toisen työpaikan. Muovaako se käsitystä?
Mutta siitä huolimatta: En ole enää yhtä jyrkkä kuin vuonna 2012, eikä tähän liity ajatus omasta kuolemasta tällä(kään) kerralla. Sanoisin, minä en tiedä, minulla ei riitä viisautta. Kauheinta on ajatella eutanasian leviämistä säästösyistä. Keskustelijat puhuvat kuitenkin juuri näin toistensa ohi, Essayah vakuuttuneena että näin käy, se lääkäri aika tyynenä, ei ole pakko käydä.
-
Joudutaanko kaltevalle pinnalle? Tuo Essayahin ” kaltevan pinnan argumentti” oli sikäli tässä riittämätön, että niin ei ole tapahtunut missään.
Luepa Leena tämä:
https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/armokuolema-tarinan-toinen-puoli
Edustan sitä kantaa, että Raamattu kieltää tämänkin kaltaisen tappamisen.
Tuon artikkelin luettuani jäin miettimään sitä, että mahtaako tähän asti Hollannissa ja Belgiassa tapettujen ihmisten joukossa kenties kuinkakin suuri joukko, jotka eivät olisi edes halunneet ennenaikaista kuolemaa. Ja mihin tämä vielä voi johtaa?
Jos eutanasia olisi Suomessa mahdollinen ja kaltevalla pinnalla olisi liu'uttu jo jonkin verran eteenpäin, niin voisiko minulle käydä niin, että kun olen vanha ja sairas saisin kokea syyllisyyttä siitä, että miksi kulutan yhteiskunnan resursseja olemalla yhteiskunnan elätettävänä enkä sen sijaan päätä päiviäni?
Kumpi painaa vaakakupissa enemmän: ne harvat joiden kipuja ei voida lievittää ja jotka joutuvat jonkun ajan elämään kipujensa kanssa vaiko ne monet muut, jotka joutuvat tavalla tai toisella kärsimään eutanasiakäytännöstä ennenaikaisen kuoleman tai vaikkapa toisten riesana olemisen tuskasta?
Vaan, laittomuus tulee oman Raamatun-tulkintani mukaan lisääntymään ja ihmisjkärki tulee johtamaan entistä syvempään jumalattomuuteen ja syntiin ihmiskuntaa.
Lutherinkin viesti teksteissään on välillä sellainen, että jumalaton maailma pitää mitä suurimpina hyveinä ja mitä järkevimpinä asioina niitä seikkoja, joita Jumala pitää mitä kauhistuttavimpina asioina.
Suosittelen tutustumaan Lutherin kirjalliseen tuotantoon ja aloittamaan niistä teoksista, joita ovat suurimman suosion saaneet.
-
Tästä kirjoitin kaiketi, tämä huolestuttaa, mutta täydennettäköön. Säästösyitä ovat kaikki motiivit, joiden tähden muiden vaihtoehtojen kaikinpuolinen tutkimus ja käyttö estyy. Niin yksilön kuin yhteiskunnan kohdalla.
Ei ole vaakakuppeja, ajatus kauhistuttaa samalla tavoin kuin kaikki priorisointikeskustelu sillä sen leviäminen menee tavallisesti mahdottomuuksiin. On toista keskustella siitä, kuinka paljon subjektiivisesti tarvittua kosmeettista kirurgiaa voidaan kustantaa, kuin miettiä, ketä tässä hoidetaan ja miten, ja eiköhän ole viisasta vaan antaa niitten pitää kipunsa jotta näitä ei sitten ruveta tappamaan. Hollannin lainsäädäntöönsä viittasin, se mahdollisti kaiken mitä tapahtuu ( mutta ei kaikkea minkä kuvitellaan tapahtuvan) alun alkujaan, ja tähän ei Essayah suostunut kiinnittämään mitään huomiota.
Vanhusten hoito tyyliin ” peitellään lattialle”, ” WC- paperirullan vaihto 15 euroa” ja vielä puhe näistä ” vaihtoehtoina” oli sikamaista. Johan siinä kaipaa pois terveempikin.
En voi kuin sanoa minkä sinne nyt kirjoitin, mutta odotan saavani sitä viisautta. Jos eletään, saadAn nähdä mitä Leena seitsemän vuoden kuluttua tuumailee. Vakuutan, etten ollenkaan muuta mieltäni impulsiivisesti, vaan kaiken aikaa eläkkeelläkin miettien, en edes yksin.
-
Tästä kirjoitin kaiketi, tämä huolestuttaa, mutta täydennettäköön. Säästösyitä ovat kaikki motiivit, joiden tähden muiden vaihtoehtojen kaikinpuolinen tutkimus ja käyttö estyy. Niin yksilön kuin yhteiskunnan kohdalla.
Ei ole vaakakuppeja, ajatus kauhistuttaa samalla tavoin kuin kaikki priorisointikeskustelu sillä sen leviäminen menee tavallisesti mahdottomuuksiin. On toista keskustella siitä, kuinka paljon subjektiivisesti tarvittua kosmeettista kirurgiaa voidaan kustantaa, kuin miettiä, ketä tässä hoidetaan ja miten, ja eiköhän ole viisasta vaan antaa niitten pitää kipunsa jotta näitä ei sitten ruveta tappamaan. Hollannin lainsäädäntöönsä viittasin, se mahdollisti kaiken mitä tapahtuu ( mutta ei kaikkea minkä kuvitellaan tapahtuvan) alun alkujaan, ja tähän ei Essayah suostunut kiinnittämään mitään huomiota.
Vanhusten hoito tyyliin ” peitellään lattialle”, ” WC- paperirullan vaihto 15 euroa” ja vielä puhe näistä ” vaihtoehtoina” oli sikamaista. Johan siinä kaipaa pois terveempikin.
En voi kuin sanoa minkä sinne nyt kirjoitin, mutta odotan saavani sitä viisautta. Jos eletään, saadAn nähdä mitä Leena seitsemän vuoden kuluttua tuumailee. Vakuutan, etten ollenkaan muuta mieltäni impulsiivisesti, vaan kaiken aikaa eläkkeelläkin miettien, en edes yksin.
Yhteiskunnan elättinä olo on harmi. Ehdotan seuraavaa:
Valistusta esimerkiksi heikkosydämisille: eläkää niin kiihkeästi, että pumppu ei kestä. Se olisi "säädyllinen itsemurha". Siis valistusta, miksei lempeää ja armollista probagandaakin: SÄÄSTÄKÄÄ JÄLKELÄISILLENNE!
Toimisiko? Moni vanha ja vaivainen huokaa: kun pääsis pois. Lähde maratonille. No, hän ehkä murtaa lonkkansa ensimmäisessä mutkassa - ja sairaalahoito vie vielä enemmän yhteiskunnan varoja. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Aina kannattaa kokeilla. Ja kun vointi parannee (okei okei tai pahenee?!), eikun sauvat nurkkaan ja uusi yritys.
Mitä tuumaat, Leena-tohtori?
-
Sveitsissä sijaitseva yksityinen Dignitas-klinikka palvelee korvausta vastaan kuolinapua tarvitsevia asiakkaita. Klinikalla kuolee vuosittain toista sataa ihmistä. Myös suomalaisia on hakeutunut Dignitas-klinikalle saamaan avustetun kuoleman.
Lähteet
http://www.dignitas.ch/
Michele Causse at Dignitas. Videolla valmistetaan tappava annos myrkkyä ja naishenkilö saa avustetun kuoleman. https://www.youtube.com/watch?v=ROYqB5F_wus
-
Kieltämättä aika siisti tuo videon esittämä aktiivinen eutanasia, kuolinapu. Edellyttänee vapaaehtoisen kuoleman valinneelta vahvaa itsetuntoa, toisaalta myös epätoivoista tilannetta ja/tai selkeää realismia, loogista päättelyä; kuten videon rouva. Sikäli kuin ymmärsin, hän sairasti varmasti rappeuttavaa tautia, mikä kävi ilmi seuraavassa videossa. "Kuolinapu" lienee mahdollista vain, jos edessä on pian rappio, avuttomuus ja sitten kuolema. Muuten se ei liene luvallista.
Vaikuttava video! Vainajaa ei näytetty läheltä, ainoastaan kuolemaa edeltävää hetkeä nukahtamiseen asti.
Elämän tahallisesta lopettamisesta on kyse myös abortissa.
-
Epäilemättä videon rouvalla oli rauhallinen ja kaunis siirtyminen tastä ajasta ikuisuuteen.
-
Elämän tahallisesta lopettamisesta on kyse myös abortissa.
Juuri näin! Lasten abortoimisessa on kyse elämän tahallisesta lopettamisesta. Myöhäisaborteissa lapset syntyvät elävinä, jotka jätetaan kuolemaan itsekseen, koska lapsen kärsimyksiä ei saa lopettaa tappamalla. Maassamme passiivinen eutanasia on yleinen käytäntö, vaikka sitä ei myönnetä vanhusten määrän nopean kasvun rasittaessa maamme kestävyysvajetta ja taloudellista huoltosuhdetta. Taloudellinen huoltosuhde kuvaa työssäkäyvien suhdetta muuhun väestöön, kuten muun muassa lapset, vanhukset, vammaiset, päihdeongelmaiset, mielenterveyspotilaat, työttömät, opiskelijat, turvapaikanhakijat ja eläkeläiset sairaanhoitopiirien tuskaillessa rahapulassa.
Lähde
"Kunnilla oikeasti ei ole rahaa" – terveydenhuollossa pohditaan kuumeisesti kuinka säästää heikentämättä hoitoa, yt-neuvotteluita ympäri maata https://yle.fi/uutiset/3-11023195
-
Rahat tai Henki!
-
Elinkeinoelämä tuppaa unohtamaan alkuperäisen tarkoituksensa toimia keinona elämän ylläpitämiseksi.
-
Yhteiskunnan elättinä olo on harmi. Ehdotan seuraavaa:
Valistusta esimerkiksi heikkosydämisille: eläkää niin kiihkeästi, että pumppu ei kestä. Se olisi "säädyllinen itsemurha". Siis valistusta, miksei lempeää ja armollista probagandaakin: SÄÄSTÄKÄÄ JÄLKELÄISILLENNE!
Toimisiko? Moni vanha ja vaivainen huokaa: kun pääsis pois. Lähde maratonille. No, hän ehkä murtaa lonkkansa ensimmäisessä mutkassa - ja sairaalahoito vie vielä enemmän yhteiskunnan varoja. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Aina kannattaa kokeilla. Ja kun vointi parannee (okei okei tai pahenee?!), eikun sauvat nurkkaan ja uusi yritys.
Mitä tuumaat, Leena-tohtori?
Leena- tohtori ja Leena-sopii-hyvin, kuka uskoisi mutta hän on nämä miettinyt jo niin usein, ettei hän enää rupea. Hänellä on vielä vanhemmat jotka ajattelevat ja ajatteleva sisar ajattelevine perheineen,että toisin ajoin Leena pursuaa ajatuksia yli. On ehkä huomattu.
Niin, tai jos toivotaan niin pientä praktiikkaa olen ajatellut vielä voivani harjoittaa sillälailla puolifilosofosessa hengessä kun kurssikaveri pitää psykiatrin ja filosofin vastaanottoja hän kun suoritti siitä kanssa tutkinnon, mutta on minulla se appro. Että jos joku siis haluaa niin skypettää vaan, tai tulee soittamaan ovikelloa. Mutta aika kannattaa tarkentaa.
Saa tuttavankauppaa halvemmalla eli viiskymppiä tunti. Se on sentään spesialisti ja koulutetun terapeutin vastaanotto, ja nettivastaanottoa olen pitkään halunnut kokeilla. Maan ensimmäistä piti tiämmä Anneli Larmo. Siitä luin leheltä joskus 2005. Anneli oli viisas nainen. Sen tiesin.
-
Elinkeinoelämä tuppaa unohtamaan alkuperäisen tarkoituksensa toimia keinona elämän ylläpitämiseksi.
Juuri näin! Kun maamme työikäisen väestön taloudellinen huoltosuhde vammaisiin, päihdeongelmaisiin, mielenterveyspotilaisiin, vanhuksiin ja eläkeläisiin pienenee, niin miten toimitaan, jos rahaa ei riitä kaikkien hoitamiseen? Ketkä siinä tapauksessa saavat hoitoa vai annetaanko evoluution ja luonnonvalinnan hoitaa passiivisessa eutanasiassa tämän ongelman?
-
Kotiin on yleensä kuoltu. Jos terveyskeskukset jalkautuisivat koteihin, usea kuolema voitaisiin muuttaa rauhalliseksi nukahtamiseksi voimien uuvuttua. Nyt kärvistellään ja riudutaan, kun sormi ei osu näppäimiin ambulanssin tilaamiseksi.
-
Juuri näin! Kun maamme työikäisen väestön taloudellinen huoltosuhde vammaisiin, päihdeongelmaisiin, mielenterveyspotilaisiin, vanhuksiin ja eläkeläisiin pienenee, niin miten toimitaan, jos rahaa ei riitä kaikkien hoitamiseen? Ketkä siinä tapauksessa saavat hoitoa vai annetaanko evoluution ja luonnonvalinnan hoitaa passiivisessa eutanasiassa tämän ongelman?
Tuotapa tuota.
Nykyisin työelämään astutaan km 10 vuotta myöhemmin kuin isoisän aikaan, jolloin valtaosa aloitti työnteon kun oli suoritettuna kansakoulu ja jatkoluokat. Silloinen työ oli kuluttavampaa, joten kun pienviljelijän kainuulainen poika, pienviljelijä- metsuri sanoi että olen vaan lopussa, niin kyllä oli kanssa ja äkkiä kuoli pois. Tämän opin Kuntoutussäätiöllä. Tästä syystä eläkeikäraja nostettiin. Hyvin moni olisi myös työhaluinen, olisin itse ainakin!
Mielenterveyspotilaita, mikäli ajatellaan eläköityviä, ei tule enempää kuin jokseenkin se prosentti skitsofreenikoita joista sitten ei likikään kaikki ole huomispäivän eläkeläisiä, ja bipolaarihäiriöisiä, joita on jokunen prossa enemmän. He todin ovat taivaallisesti työkykyistä väkeä. Muu puhe ja kauhistelu hälyyttävästi lisääntyneistä siitä- tästä- tuosta ihmeoireesta merkitsee äärettömän harvoin eläköitymistä.
Kehitysvammaisesta valtaosa aivan hinkuaa työelämään, ja perehdyttyään he myös tekevät työnsä hyvin. Esimerkiksi liikenteessä vammautuneet haluaisivat mielellään kuntoutua.
..................
Pitäkää te siellä työelämässä joka työyhteisön ilmapiiri niin asiallisena ja kohteliaana, että työt myös tulevat tehdyiksi. Päästään niistä burnout- ja depressiosaikuista, joilta lopun perin joku luiskahtaa sille eläkkeelle puolivahingossa! Ja se lapsen hankkiminen ei ihan riitä, siitä tarttis tulla veronmaksaja joskus maailmassa.
Väitän vanhan ämmän varmuudella, jotta se huoltosuhde jotenkin pelittää. Ehkä tässä saatamme hiljotellen jotain toimittaa me epäkelvot, vaikka tosi on että mieluiten minä olisin täältä pois, ja tuosta syystä. Syömästä toisten leipää. Että kyllä kai se Hollannin reisu eteen tulee, kun en minä jaksa. En minä itsestäni, paitti että kyllästyn.
Se on totta, että niin monesti tuon olen kuullut että täällä olis parempi ilman sinua, kun oot niin
tur- ha.
-
Kotiin on yleensä kuoltu. Jos terveyskeskukset jalkautuisivat koteihin, usea kuolema voitaisiin muuttaa rauhalliseksi nukahtamiseksi voimien uuvuttua. Nyt kärvistellään ja riudutaan, kun sormi ei osu näppäimiin ambulanssin tilaamiseksi.
Pneumokokki onkin pitkäaikaissairairaiden, heikkojen pikkulasten ja vanhuksien ystävä evoluution ja luonnonvalinnan hoitaessa heille rauhallisen ja kauniin siirtymisen tastä ajasta ikuisuuteen passiivisessa eutanasiassa.
-
Eikös tauti ole kivulloinen kuitenkin?
-
juuri siksi tilasin meille pneumokokki rokotuksen
-
Eikös tauti ole kivulloinen kuitenkin?
Pneumokokin aiheuttamaa keuhkokuumetta kutsutaan ”vanhan miehen ystäväksi”, eli kun kuolema tarvitsee jonkun ”tapahtuman”, jolla se saapuu, on luonto luonut tätä varten erinomaisen armollisen tavan, keuhkokuumeen.
Lähde https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/06/29/mita-vaatii-hyva-kuolema
-
Pneumokokin aiheuttamaa keuhkokuumetta kutsutaan ”vanhan miehen ystäväksi”, eli kun kuolema tarvitsee jonkun ”tapahtuman”, jolla se saapuu, on luonto luonut tätä varten erinomaisen armollisen tavan, keuhkokuumeen.
Lähde https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/06/29/mita-vaatii-hyva-kuolema
tämä on niin maan tosi. Siinä kipuja voidaan tokkiisa lievittää.
-
Anna-Kaarina Aalto kutsui sitä lähtökuumeeksi.
-
Tunnetaan meilläkin, sillä molemmat vanhempani menhtyivät tähän kuumeeseen. Jo edesmennyt sisareni kertoi, että se oli ollut isän kohdalla kamalaa, se tuskainen huono olo
-
Aktiivinen eutanasia on käytössä tänäkin päivänä. Se on veteen piirretty viiva aktiivisen ja passiivisen toimintatavan kautta.
Juuri näin!
Minilexin mukaan "Eutanasialla tarkoitetaan toiselle henkilölle annettavaa kuolinapua, eli käytännössä ihminen surmataan hänen omasta pyynnöstään. Yleensä taustalla on henkilön parantumaton sairaus. Eutanasian vastaavina käsitteinä nähdään käytettävän armokuolemaa tai kuolinapua.
Aktiivinen eutanasia tarkoittaa sitä, että toinen henkilö aiheuttaa toisen henkilön kuoleman tämän pyynnöstä, eli jokin toisen henkilön teko aiheuttaa kuolinapua pyytäneen henkilön kuoleman.
Eutanasia on passiivista silloin, kun potilaan tahdon mukaisesti lopetetaan sellaiset hoidot, jotka ylläpitävät hänen elämäänsä. Lisäksi passiivista eutanasiaa voi olla se, ettei potilaan elämää ylläpitäviä hoitoja jatketa tai tietyssä tilanteessa enää edes aloiteta."
Lähde https://www.minilex.fi/a/aktiivinen-ja-passiivinen-eutanasia
-
Olen tehnyt hoitotestamentin. Ei elvytystä eikä letkutusta. Elimet luovutukseen jos ne kelpaavat.
Tuhkaus, muistotilaisuus kyllä kirkolla. Ei hautakiveä, vain nimilaatta yhteiseen paaluun.